Kun ei ole lapsia, tulee kuvattua varmaan eniten (ja jatkuvasti) kissojani. Hävettää, miten paljon karvakavereiden kuvia onkaan kännykässäni! Mutta katsokaa nyt:
Samppa ja Barbababa. Samppa ja Lore katsomassa euroviisujen semifinaaleja. Ei tuollaisia isosilmä-hetkiä voi ohittaa.
Äitimme kävi huhtikuun lopussa kylässä Helsingissä. Me lapsoset emme olleet tarpeeksi iso houkutin kyläilyyn, vaikka uudet kodit ja kaikki, mutta Michael Bublén konsertti kyllä! Oli kyllä sangen upea keikka, ei voi muuta sanoa, vaikka en suureksi fanitytöksi tunnustaudukaan. Tärkeintä oli kuitenkin kokea koko konsertti rakkaan perheen kanssa. Ja kyllä herra osasi ottaa yleisönsä!
Me kaksoset ennen konserttia, konsettisali ja kaikki perheen naiset yhdessä konsertin jälkeen.
Turussa olen käynyt vain kääntymässä, kun kovasti kaikille lupailin roikkua nurkilla, vaikka kaupunkia olen virallisesti vaihtanut. Silmälasit ovat olleet erinomainen syy kyläillä rakkailla tienoilla, mutta tärkein syy oli asunnon siivoaminen ja lopullinen tyhjentäminen, että seuraava asukas pääsi muuttamaan.
Viimeinen kuva ennen poistumista tyhjästä kodista. Haikeaa.
Allekirjoittanut ei ole ainoa, joka tämän kevään aikana on käynyt juhlimassa häitä.
Lore Isolla Kirkolla. Harmi, että neidin My little Pony (pinkihkö) sävyinen hiusten sävy ei oikein kuvasta tule esille.
Helsinkiin muuttaessa parhautta on, että rakas ja pitkäaikainen roolipeliryhmäni on myös vähäisen matkan päässä. Enää ei tarvitse varata kokonaista päivää tai kahta, kun lähtee pelailemaan Helsinkiin. Tässä porukassa kun emme vain istu pitsalaatikoiden ja coca cola-pullojen ympäröimänä, hieltä haisten ja noppia vähän välien viskoillen. Rydmanin koulukunnan peleissä tulee aina vyöryttyä vatsa pulleana ulos. Ja liikuttuneena.
Lindefirion (Keski-Maata) sessio päällä. Ensimmäinen lautasellinen "lounasta". Portviini/punaviini/tuhdit oluet eivät näy kuvassa. Melkein samalla peliporukalla olen jo melkein 7 vuoden ajan pelanut Exger kampanjaa, joka sijoittuu Keisarin ajan Rooman valtakuntaan; ensin sen pohjoisille alueille Germaaniaan ja siitä käänteiden kautta itse valtakunnan sydämeen. Pitkät kampanjat ovat aarre.
Tähän kevääseen on riittänyt jännitettävää: snookkeri, jääkiekko, euroviisut ja Mestarien liigan finaaliottelut. Kuvasta käy ilmi, mitä joukkuetta kannatin. Kuva näkyi aikaisemmissa postauksissa, mutta pitää erikseen huomauttaa huivista, hih!
Bayern München! Loren huivi, tosin. Nyt jännätään taas jalkapalloa; Saksa ja Portugalia finaaliotteluun, kiitos! Tietää, mitä Juhannuksenakin mökillä tulee tehtyä...
Kauneinta Helsingin keväässä on ollut heräävä kahvilakulttuuri. En ennen täällä ole lyhyillä visiiteilläni jaksanut notkua kahviloissa, mutta nyt kävellessäni ympäriinsä uutukaisia nurkkia olen löytänyt varsinaisia aarrepaikkoja!
Kuppi kahvia, lintujen laulu, kirja ja aurinko -mitä muuta voi toivoa vapaalta iltapäivältä? Toinen meistä istuu kahvilassa odottamassa, kun toinen juoksee Töölönlahtea ympäri lenkkiromppeet niskassa. Kauhun tasapaino!
Nämä ei varsinaisesti tilannekuvia kännykällä, mutta puhelimella kuvattuja kuvia vanhoista valokuvista. Olisikohan aika hankkia skanneri?
Joskus olimme sangen suloisia noitapipanoita:
Something wicked this way comes! Vuosi 1991?
Olen aikani metsästänyt täydellistä seilori/merimiesmekkoa. Syy siihen on lapsuuteni lempimekko, josta todistus tässä:
Ahoi, ahoi sailor! Ensimmäinen kesäpäivä vuodelta 1992 kera rakkaiden naapurin lasten kanssa, jotka olivat tärkeimpiä lapsuuteni ystäviä ja yhä elämässäni mukana.
Miksi mokomia mekkoja saa vain lapsille tai ylisuurina kasariversioina? Olen aina vintagemekkojen kanssa ihan väärää kokoa, kismitys!
Käytin muuten tuota kuvan kapteenin hattua koko kyseisen kesän. 20 vuotta myöhemmin käytän jatkuvasti kirpparilta löytämääni sinistä kapteenilätsää! Suosikki muotivillitykset tulee aina uudestaan käyttöön?
Some random mobilepictures from us both. All took during this spring. Last two pics are pictures taken about old pictures, lack of scanner... We were so cute as kids.
-Oola (&Lore)
