Aikuinen nainen mä oon

VAROITUS:
En osaa piirtää ja pahoittelen jokaista joka saa traumoja epäsiisteistä viivoista tms. Sen jo tiedätte, etten osaa kirjoittaakkaan joten ON VAROITETTU.

Pyykkäsin ja piirtelin sähkölaskukirjekuoren taakse.
Näitä lappusia ja lippusia on pitkin matkaa.



Jep jep. Olen ikäni piirrellyt Pupua joka paikkaan. Viimeisin mm. työpaikalla standi jossa mainostettiin Hopping Hare bitteriä. Siinä tosin piti jo vähän heittää realismia kehiin ja tehdä pupusta järkevähkö.

Koska mun pupu on Lore-Pupu. Syntynyt samana vuonna kuin minäkin. Siskonsa Oola-Pupu asustaa siskoni Oolan luona. He ovat identtisiä kaksosia. Ihan niinkuin minä ja Oola! Haha käsittämätöntä!

Tarinat tosin eroaa aika lailla - minä ja siskoni emme ole matkustaneet hirveästi saatika vielä kerinneet luomaan mitään huikeita maailmaa mullistaneita uria. Puput ovat. Niistä voin kertoa sitten joskus enemmän...mutta toisaalta he ovat niin kuuluisia, että jokaisen pitäisi tunnistaa mistä on kyse.


Real Lore-Pupu uuden poikaystävänsä Uusi-Seelantilaisen Georgen kanssa viettämässä John Lennon Yoko Ono viikkoja.

Takaisin aiheeseen - huvitti kun tajusin että mulla on kaikki kalenterit, paperilaput ja koulumateriaalit täynnä tätä tyyppiä. Tarramuorossakin olen huomannut Pupun levinneen muihinkin eettereihin hmm...


Tämä on jollekkin muistilapulle piirretty joka jäi pyörimään keittiöön. Äiti pelasti sen ja on päkittänyt siellä jääkaapinovessa siitä lähtien.


Jostain ikivanhasta kouluaikaisesta muistivihkosta. Otin siitä "kesyimmästä" kuvan. Pupu ja Somebodyn kaltainen kissa. Kuva sarja jatkuu väkivaltaiseksi. Pitkä matematiikka ei tainnut oikein maistua (edellisellä sivulla on matematikankokeen päivä muistissa)...

Eipä tässä. Lähden sorvin ääreen ja kertoilen joskus lisää. Kiire töihin.



Ps. Jos jotain kiinnostaa miksi pupuilla ei ole enää käsiä, häntää tai korvia niin Oola ja Mä keksittiin joskus 2-3vuotiaana sakset. Totta KAI kummatkin Puput sai oman suhteellisen punkahtavan tyylin.

- Lore

I forgot to take my meds.

Tiny balcony fest.

Pakko sanoa, että kun yli vuoden asuimme eri kaupungeissa, on taas luksusta, kun on oma kaksoissisko samalla kylällä! Niin sitä ajatteli, että kyllä sen etäisyyden kestää ja aikuisena pakko kuitenkin sopeutua siihen, kun elämä vie aivan eri urille, poluille maailman melskeeseen. Jättihän se etäisyys tyhjiön, jota oli vaikea täyttää! Samassa kaupungissa asuminen kun mahdollistaa nopeat ideat ja niiden toteutuksen.
"Tylsää ja ketuttaa."
"Ai, no tule tänne! *herkullinen kuvaus illan mahdollisuuksista ja jääkaapin sisällöstä"
"Ok, hetki."



Suruturhautumiseen auttaa seura, Portugalin tuomisina kannettu hyvä Portviini, vesipiipussa nautittu omenatupakka parvekkeella lempeässä kesäillassa. Mikäs siinä istuessa perse pehmoisella parvekepenkillä katsellen kuinka pääskyset kaartelevat talojen välissä ja skeittipojat kolistelevat viereisellä kadunkulmalla. Lyhyt hetki parvekkeella venyi useaksi raukeaksi tunniksi, jonka saatossa tuli keskusteltua tyttöjuttuja, tehtyä surutyötä, purettua työ -ja rahastressiä ja katsottua painivia kissoja.


Simba ja Scar Leijonankuninkaassa, eiku...

Ilta kääntyi pitkälle aamuun. Unien jälkeen jatkettiin vielä dokumenteilla, ennen kun Sisko lähti töihin.
Pitänee nauttia näistä mahdollisuuksista kunnolla, nyt kun vielä taas asumme lähekkäin. Itsestäänselvyyksiä kun ei tällaisetkään hetket aina ole.

Last week we had a nice long evening with portwine, waterpipe and apple tobacco and girltalk. Great summer evening.

-Oola/Lore.

Puhelin kulki mukana keväällä.

Aina ei jaksa raahata kameraa mukana, joten on mukavata kun puhelimen ohessa on toimiva lelu aina käytössä. Keväällä, kun oli elämänmuutosta ja hulinaa, tuli kuvattua paljon ja osa kuvista onkin esiintynyt täällä jo aikaisemmin. Päätin kuitenkin kerätä meidän molempien otoksia seikkailuistamme, kameroina Nokian N8 ja Samsung Galaxy S.

Kun ei ole lapsia, tulee kuvattua varmaan eniten (ja jatkuvasti) kissojani. Hävettää, miten paljon karvakavereiden kuvia onkaan kännykässäni! Mutta katsokaa nyt:


Samppa ja Barbababa. Samppa ja Lore katsomassa euroviisujen semifinaaleja. Ei tuollaisia isosilmä-hetkiä voi ohittaa.

Äitimme kävi huhtikuun lopussa kylässä Helsingissä. Me lapsoset emme olleet tarpeeksi iso houkutin kyläilyyn, vaikka uudet kodit ja kaikki, mutta Michael Bublén konsertti kyllä! Oli kyllä sangen upea keikka, ei voi muuta sanoa, vaikka en suureksi fanitytöksi tunnustaudukaan. Tärkeintä oli kuitenkin kokea koko konsertti rakkaan perheen kanssa. Ja kyllä herra osasi ottaa yleisönsä!




Me kaksoset ennen konserttia, konsettisali ja kaikki perheen naiset yhdessä konsertin jälkeen.

Turussa olen käynyt vain kääntymässä, kun kovasti kaikille lupailin roikkua nurkilla, vaikka kaupunkia olen virallisesti vaihtanut. Silmälasit ovat olleet erinomainen syy kyläillä rakkailla tienoilla, mutta tärkein syy oli asunnon siivoaminen ja lopullinen tyhjentäminen, että seuraava asukas pääsi muuttamaan.

Viimeinen kuva ennen poistumista tyhjästä kodista. Haikeaa.

Allekirjoittanut ei ole ainoa, joka tämän kevään aikana on käynyt juhlimassa häitä.

Lore Isolla Kirkolla. Harmi, että neidin My little Pony (pinkihkö) sävyinen hiusten sävy ei oikein kuvasta tule esille.

Helsinkiin muuttaessa parhautta on, että rakas ja pitkäaikainen roolipeliryhmäni on myös vähäisen matkan päässä. Enää ei tarvitse varata kokonaista päivää tai kahta, kun lähtee pelailemaan Helsinkiin. Tässä porukassa kun emme vain istu pitsalaatikoiden ja coca cola-pullojen ympäröimänä, hieltä haisten ja noppia vähän välien viskoillen. Rydmanin koulukunnan peleissä tulee aina vyöryttyä vatsa pulleana ulos. Ja liikuttuneena.

Lindefirion (Keski-Maata) sessio päällä. Ensimmäinen lautasellinen "lounasta". Portviini/punaviini/tuhdit oluet eivät näy kuvassa. Melkein samalla peliporukalla olen jo melkein 7 vuoden ajan pelanut Exger kampanjaa, joka sijoittuu Keisarin ajan Rooman valtakuntaan; ensin sen pohjoisille alueille Germaaniaan ja siitä käänteiden kautta itse valtakunnan sydämeen. Pitkät kampanjat ovat aarre.

Tähän kevääseen on riittänyt jännitettävää: snookkeri, jääkiekko, euroviisut ja Mestarien liigan finaaliottelut. Kuvasta käy ilmi, mitä joukkuetta kannatin. Kuva näkyi aikaisemmissa postauksissa, mutta pitää erikseen huomauttaa huivista, hih!

Bayern München! Loren huivi, tosin. Nyt jännätään taas jalkapalloa; Saksa ja Portugalia finaaliotteluun, kiitos! Tietää, mitä Juhannuksenakin mökillä tulee tehtyä...

Kauneinta Helsingin keväässä on ollut heräävä kahvilakulttuuri. En ennen täällä ole lyhyillä visiiteilläni jaksanut notkua kahviloissa, mutta nyt kävellessäni ympäriinsä uutukaisia nurkkia olen löytänyt varsinaisia aarrepaikkoja!

Kuppi kahvia, lintujen laulu, kirja ja aurinko -mitä muuta voi toivoa vapaalta iltapäivältä? Toinen meistä istuu kahvilassa odottamassa, kun toinen juoksee Töölönlahtea ympäri lenkkiromppeet niskassa. Kauhun tasapaino!

Nämä ei varsinaisesti tilannekuvia kännykällä, mutta puhelimella kuvattuja kuvia vanhoista valokuvista. Olisikohan aika hankkia skanneri?
Joskus olimme sangen suloisia noitapipanoita:

Something wicked this way comes! Vuosi 1991?

Olen aikani metsästänyt täydellistä seilori/merimiesmekkoa. Syy siihen on lapsuuteni lempimekko, josta todistus tässä:

Ahoi, ahoi sailor! Ensimmäinen kesäpäivä vuodelta 1992 kera rakkaiden naapurin lasten kanssa, jotka olivat tärkeimpiä lapsuuteni ystäviä ja yhä elämässäni mukana.
Miksi mokomia mekkoja saa vain lapsille tai ylisuurina kasariversioina? Olen aina vintagemekkojen kanssa ihan väärää kokoa, kismitys!

Käytin muuten tuota kuvan kapteenin hattua koko kyseisen kesän. 20 vuotta myöhemmin käytän jatkuvasti kirpparilta löytämääni sinistä kapteenilätsää! Suosikki muotivillitykset tulee aina uudestaan käyttöön?

Some random mobilepictures from us both. All took during this spring. Last two pics are pictures taken about old pictures, lack of scanner... We were so cute as kids.

-Oola (&Lore)

May it is.

Eilen pukeuduin liian tuhdisti, vaikka koin olevani vain kevätvaatteissa. Keskustassa aurinko helotti jo niin lämpimästi, että kevyt neuletakki oli pakko hylätä laukun pohjalle -lyhythihainen mekko toimi hyvin, kun oli nahkarotsi niskassa. Silti auringossa teki tiukkaa.

Kummaa, mutta Helsinkiin siirtyminen on kyllä piristyttänyt arkeani! Kaksi vuotta lähes erakkoelämää viettäneenä tuntuu raikkaalta, kun minua pyydetään kylään, halutaan tulla kylään jopa minun luokseni ja tapaan ihmisiä kaupungilla. Olen tutustunut vanhoihin kavereihin uudestaan ja uusiakin olen harkinnut tapaavani. Myös kevään loputtomat pienet kulttuuririennot ovat olleet käymiskohteeni Helsingin huumassa, vaikka paha koivuallergia on melkein pakottautunut pysymään neljän seinän sisällä. Mikäs siinä, kun melkein ilmaisesti kokee jotain jänskää. Ehkä alan tykätä tästä kaupungista.
Olen uskaltanut kulkea ilman avustusta alueille missä en ikinä ole vielä käynyt löytäen perille.
Se vasta on ollut jännää.
Olen iso tyttö, osaan itse!

Eilen ylipukeutuneella liikkeelle lähdöllä oli tarkoitus, sillä menimme Loren kanssa vaeltelemaan hänen uuden asuinalueensa, Töölön katuja etsien kirpputoreja, joissa emme ole vierailleet. Ehdimme kuitenkin vain yhteen, josta tein itse pari mukavaa löytöä. Siskon lähdettyä töihin piipahdin vielä UFFissa, jossa oli alkanut tasarahapäivät. Kuuden euron päivänä liike oli vielä mukavan väljänä. Pari kivaa löytöä tarttui sieltäkin mukaan, enkä voi olla kuin tyytyväinen. Tulevina päivinä en tiedä uskallanko liikkeen tungokseen; Turussa meno oli inhimillistä, mutta en osaa arvata millainen tungos ja kulutusriemu saattaa olla pääkaupunkiseudun kaupoissa.

(Klikkaa kännykuviani isommaksi, jos tarve)
Tässä suosikkilöytöni:

Ahoi, sailor! Lore toimii mallina päässään löytämäni tummansininen, villainen kapteenilakki.

Kesäinen kassi luonnonmateriaaleja. Vintagea; loistavassa kunnossa. Iso, joten mukaan mahtuu tavaraa. Olin miettinyt samanmoisen hankkimista Aleksi 13, mutta paikan veskat olivat paljon pienempiä ja muovista.

Pidän kisameiningistä, mikä vallitsee nyt Helsingissä. On mukavaa nähdä turisteja pelipaidat päällä haahuilemassa ympäriinsä, sopivan eksyneen ja uteliaan oloisena. Toki on niitä humalaisia rähisiöitä bongattu myös, muitakin kuin Suomen faneja. Toistaiseksi olen kisat katsonut kotisohvalta, ikävästi ilman Mertarantaa, mutta tulevat ottelut varmaankin käyn vilkaisemassa kuppilassa screeniltä. Kisastudio meininki on joukossa mahtavaa!

Kotiparvekkeelta näkymä.

Meillä myös jääkiekosta on muitakin innostuneita itseni lisäksi, nimittäin nuorimmainen kollikissani on alkanut osallistua pelihuumaan tuijottamalla pelaajia töllön vieressä ja yrittää (toivottavasti) ohjata pelaajia voittoon.

Somaa, vaikkakin välillä ärsyttävää, jos tilanne päällä.

I made some nice thrift shop finds yesterday. Also, I´ve watched lot of Icehockey lately, since it´s woldchampionship games again, held here in Helsinki! So lot of tourists and fans from other countries. Kinda fun to see them walking around places, with fan stuffs on, being all lost. Also my younger cat is starting to find hockey to be very interesting.

-Oola.

Karvakavereita ja kevätoloa.

Pakko jakaa kännykällä napattuja kuvia teidänkin kanssa! Paljon tulee kuvattua muistoja matkan varrelta Nokian N8 luurillani, etenkin viihdyttäviä kommelluksia kissoistani. Minulla ei taida olla muuta sosiaalista elämää viikkoisin, kuin nuo karvapallot ja lähikaupan soma miesmyyjä.

Bestikseni oli täällä viikon kylässä ja uinui levitetyllä sohvallani. Vuode on vieläkin paikoillaan, sillä Samppa-kissa nukkuu siinä jatkuvasti. Menee syvälle peiton alle ja laskee päänsä tyynylle. Varsinainen copy cat!







Skumppa rakastaa tuota punaista kauppakassia. Mihin ikinä sen pakkaan, hetken päästä kaveri tulee sen kanssa vastaan. En käsitä.

Ystäväni ollessa kylässä yritimme harrastaa muutakin kuin tyttöjuttujen juoruilua. Sivistimme itseämme Ystävättären syntymäpäivälahjaksi saadulla palapelillä. Näitä hetkiä, kun asunto hiljainen, mutta heti kun joku alkaa tehdä jotain, kissat ilmestyvät kuin tyhjästä paikalle.
Ensin siis aivan rauhallista...



"Ei!" "...*nuuh*.."

Sitä niin vain käveltiin yli, aivan kun emme olisi mitään olleet tekemässä! Kokosimme palapelin myöhemmin ja parin päivän jälkeen löytyi lattialta yksinäinen pala, jolla oli leikitty. Nopeita otuksia!

Näin meillä.
Kevättä ilmassa, sillä alkanut kevätsiivous on jatkunut hiljalleen niin, että päivä päivältä tavaraa katoaa laatikoista ja kaapeista roskiin/kiertoon. Ihanan vapautunut olo viskata turhia papereita pois ja luopua vaatteista, joita en usko enää käyttäväni. Voimia ei ole kirpparitouhuihin, joten pistän suoraan kamat kiertoon UFF/Pelastusarmeija laatikkoon. Tänään kuurasin kylppärin, jonka kaakeleita oli parin vuoden aikana tehdyt hiustenvärjäykset punertaneet. Onneksi on kovat otteet ja aineet.

Mobilephone pics with my cats on them. Lovely creatures.

-Oola.

Summer memories...

Lunta tulee tuprutellen.
Samaan aikaan olen innoissani, mutta sangen yliväsynyt harmaan sävyihin. Huomasin, että paljon kuvia kesältä, joita en ole edes jakanut naamakirjaan, saatika täällä. Muistoja erakkokesästäni maalla, hah! Onneksi oli muutakin, kuin maalaisromantiikkaa sormet mullassa tuo viimeisin kesäni. Kuvasin varmaan satoja kukkakuvia puutarhasta!

Kesäkuun alussa kävin morjestamassa Lorea ja nörtteilimme Sometime-tapahtumassa.



Lore soittaa Casiota, aitoa retroklassikkoa!


Minä saan koiranäyttelyssä Viidalta pusun!

Heti pihan reunalta alkoi mustikkametsä, jossa Mummoa puri kyy ja minua piirakkavimma (leivoinkin pari mokomaa, mutta en ottanut kuvia aikaansaannoksistani).



Juhannuspäivän juoksulenkki siskon ja Äitini kanssa. Maalla joka nurkassa on vakoilupeilejä.

Kissat ulkoilivat seikkaillen kasvimaalla sekä puutarhassa.




"Minnes seuraavaksi?"


Sain nettitutultani kirjeen USAsta, jossa oli Nasalla puuhailemassa Juno satelliittiin liittyviä juttusia. Ihanata!

Kesän alkuhulinoissa huomasin erään tylsän päivän päätteeksi, että olin rastoittanut tukkani. Oi, kuinka rakastinkaan kotikutoisia rastojani, mutta päänahkani ei ollut asian kanssa yhtään samaa mieltä. Luulin olevani kovaksikeitetty ja parkittu, mutta nahkani alkoi samantien oireilla todella ärtyneesti hoitokeinoista huolimatta. Alle 3kk kokeilun jälkeen käytin sitten kaksi pitkää päivää takkujeni avaamiseen. Päänahka ei vieläkään ole oikein toipunut tuosta kokeilusta, mutta piti sitä kerrankin...



Tuossa vain osa hiuksista, jotka jäi kampaan. Snif. Onneksi muistona on yksi rasta hiusten seassa.



Kesällä kun ei näy tähtiä, bongailen minä mielelläni pilviä. Sadepilvet auringonnousun aikaan ovat aina mahtavia, kuten myös valaiset yöpilvet, jotka kuuluvat kesäöiden rakkauksiini. Kuvan kirkas kohde on amppari.

Festareilla en päässyt käymään, mutta kaupunkitapahtumissa kyllä. Keskiaikamarkkinoilta ja Taiteiden yöltä ainoa kuvasaldo on tämä:

Uskomatonta!

Kaipaan kelejä, jolloin ei kaadu jatkuvasti liukastellen. Onneksi ei enää pitkää matkaa kesään...

I miss summer. Luckily it´s quite near! Here are some pics from last summer...

-Oola.

Skumppa 2 vuotta.

Rakas perheeni Eemeli, riesa ja rakkausmoottori on yhtäkkiä kaksivuotias sporttinen nuorukainen. Vastahan äsken hain hänet pikkuisena pilttinä Sampalle kaveriksi...




Kuvat Timo.K.

Tämän kunniaksi päivänsankari juuri avasi vaatekaapin repien hamehyllyni sisällön lattialle ja siirtyi itse tilalle tyytyväisenä köllöttelemään. Lapsilukot odottelevat yhä pussissa, asettamattomina. Olisikohan jo aika tehdä asialle jotain...

-Oola.