Musta tuntuu

Oon vähän sellainen, että elämässä iloitsen ihan lapsellisen riemuisesti pienistä asioista. Välillä olen täysin vastakkainen. Kivi väärässä kohtaa tietä ja rasvaan köyttä ladossa. Johtuu Kainuulaisuudestani. Google it.

Mutta sitä enemmänkin revin iloa. Nollasta sataan sekunnista. Nautin estetiikasta ja arkisista esineistä jotka siistejä, kauniita, hymyilyttää.

Eilen erinomaisen huonosti nukutun yön jälkeen kävin lounaalla Jn kanssa. Kampesin itseni ylös jotta olisin saanut edes hetken aurinkoa.

(Sattui meinaan paistamaan sen pari sekunttia.)

Matkalla kotiin ajattelin Kiesman kohdalla yhtä-äkkiä että piipahdanpa "pikaisesti" tuossa liikkeessä.

Fail.

Pari tuntia ja sydän pamppaillen selailen ja silittelen ihania kirjoja. Huokailen. Ooh. Näitä. Haluan. Kaikki.

Voisin asua vaan ihanien kirjojen keskellä.

Moleskine hyllystä tuijotti yhtä-äkkiä jotain niin kaunista, että.
Star Wars moleskine!! Onnen sydäri!

En edes käytä kalenteria varsinaisesti enää kuin luurilla sillä se on helppo jakaa ihmisille X jotka tietää mun menoja sitten vähän tarkemmin. Tuon ajattelin ottaa sitten minipäiväkirjaksi, pitää sääkalenteria ja sen sellaista. Ja tulee ihan mieletön fiilis aina kun vilkaisenkin sitä päin. On se niin siisti. :D

(Hirveen hintainen. 22e. Seriously. Köyhä kiittää yliarvostettua brändäystä, mutta olkoon. May the Force be with you!!)

Moleskinellä enemmänkin näitä Star Wars aiheisia juttuja, mutta tiedä mistä niitä sitten saisi suomesta. Sigh.

Stekkaa: Moleskine: Star Wars Origami in Hyperspace.



Fanityttö kiittää ja läähättää ihastuksissaan.

Niin ja tietäähän kaikki, että on puhetta siitä, että Matthew Vaughn tulee ohjaamaan Star Wars: Episode VI! Iih Iih. Kyllä!

Bless.

-Lore

I bought first Moleskine cause Star Wars.

R.I.P Neil Amstrong, my childhood hero.

Yesterday night I cried.







Thank you for making me believe in dreams.

-Oola.

Free Pussy Riot!

Sisäistä Riot Grrrliäni (olen fanittanut esim Bikini Killssiä teinistä lähtien, jolloin Lore löysi kyseisen orkesterin ja soitti heitä ja Le Tigreä jatkuvasti) nakertaa naapurimaamme meininki kuin oravaa, jolla nastahampaat jäässä pakkasella. Uutinen kenellekään tuskin uusi, enkä ala vauhkoamaan asiasta sen enempää, kuin osoittamaan tukeni kolmikolle, joita saattaa minuutin (rauhanomiasesta) Putinin vastaisesta performanssista koitua seitsemän vuoden vankeus.


Punk Preyer - Virgin Mother God Put Putin Away.






www.freepussyriot.org ja Amnesty International about Pussy Riot.

-Oola + Lore.

Pää pilvissä ja katse seinissä.

Pidän siitä, miten Saksassa pienimmistäkin kaupungeista saattaa löytää tunnettujen katutaiteilijoiden töitä, jos sattuu oikeaan kadunkulmaan ja pitää silmät auki. Duisburgissa olen törmännyt pariin loistavaan graffitipuistoon, jossa seinät vapaata riistaa. Edellispäivänä istuin lainapyörän selässä kuuden tunnin ajan ja sotkin menemään pitkin maita ja mantuja. Kuvia irtosi paljon, tässä osa.







Keskustasta joidenkin kilometrien päähän on rakennettu viheralue Reinin rantaan, jossa on iisi harrastaa katutaidetta, skeittaamista, rullaluistelua, leijan lennätystä tai vaikka harjoitella miekkailua isoilla viheriöillä. Ihastuttava alue; melkein sydäntä riipaisi, kun tietää ettei helposti pääse chillailemaan paikalle. Moni kaupunkilainenkaan ei tiedä kuin huhuja koko alueen olemassaolosta. Paikka, jonka kaupunkilaiset ovat tehneet itse omien tarpeiden mukaan.








Eilen pyöräily sai jäädä sadekuurojen takia; lähdimme kuljeskelemaan keskustan tuntumiin joen rannalle katsomaan kulttuurialueita ja harrastamaan hieman urbaania tutkiskelua. Paikallinen ystäväni oli ihmeissään, kun kanssani tajusi niin paljon uusia ihmeellisiä asioita asuinkaupungistaan, jota pitänyt ennen kovin yksipuolisena ja tylsänä. Bongasin hänelle esimerkiksi pari tunnetun katutaiteilijan teosta, kummilta sivukujilta, eikä edes niin läheltä keskustaa.


Street Art by Invader and fangirl in Duisburg.

Joskus elän liikaa pää pilvissä, kuten eilen, jolloin unohdin pysähtyä, kun minulle osoitettiin korkealla oleva Jugent-talon yksityiskohta. Tämän takia molemmat nilkkani ovat nyt nyrjähtäneet, korkokengistä toinen vahingoittunut ja vasen tassuni tukisiteessä, tyttö lääkehouruissa. Tiedän, että huomenna ei enää arkana, mutta kiesus, että nyt tekee hellää ottaa askelia. Tästä eteenpäin jos muistaisi katsoa ylös niin, että ensin pysähtyy aloilleen.

Street art and graffities around Duisburg.

-Oola.

Mildred Pierce

Kun ei harrasta television aktiivista katsomista olen tyytyväine, että Äitini tajuaa tallentaa digiboxille paljon hyviä sarjoja varastoon, jotka ovat olleet katselulistallani. Onkin hyvä tulla Turkuun, saada hirmuinen kesäflunssa päälle ja juurtua sohvalle katsomaan laatuviihdettä.

Ja kappas -Mildred Pierce löytyi, kokonaisuudessaan! Jalkapallo sai jäädä sivuun vielä hetkeksi kun saa silmäkarkkia.
Historialliset draamat, ah rakkautta! 30-luvun Kalifornia! Nuo vaatteet, huonekalut ja autot! Tietenkin myös Kate Winslet!
Nyt tahtoisin nähdä myös alkuperäisen Oscareita vuonna 1945 voittaneen elokuvaversion, jonka tähtenä oli Joan Crawford!

Kesälle hieman inspiraatiota näistä asuista. Kate vaan näyttääää tyrmäävältä kaikissa mekoissaan, joista ei netistä löydy edes kunnolla kuvauksia.






Somaa ettei kaikki sarjat/elokuvat ole pelkkää onnellisten loppujen hattaralinnaa, mutta silti tuntuu kauhealta tuntea tuskaa päähenkilöiden puolesta. Olen liian rankka eläytymään. Muta siksihän tätä viihdettä tehdään...

Came to Turku, planned to have a fine time and some festing, but now huge summertime flu. So I spend my time watching quality entarteinment and getting inspirited of it´s clothing and style. Ahhhhh!

-Oola.

Monday Madness week 23

Missä on mun kesäfiilis?
Olen henkisesti toukokuun puolella.
ensimmäinen kesäkuun maanantai, hulluutta! Vuotta on kulunut jo puolet!








Radddddd bike, huh? Need.


Mihin aika juoksee? Pitäisikö juosta perään? Saako sitä edes kiinni?
Pitääkö aika saada kiinni?
Tosin olen aina elänyt vähän menneisyydessä tai tulevaisuudessa; mielikuvissani, pukeutumisessani ja päiväunelmissani. Väliiputoaja, jonka jaloissa on korkeakorkoiset kalliit kengät, eikä superjuoksukenkiä, jolla ajan voi parilla askeleella ottaa kiinni. Nämä kengät on seisomista varten. Patsastellaan sitten, omassa henkilökohtaisessa helvetissä. Tai voihan se taivaskin olla, miten sen nyt vain ottaa.

Tänään olen filosofisella tuulella, koska fanityttöinen sydämeni läpättää surua: katsoin juuri Game of Thrones kakkoskauden viimeisen jakson. Kolmatta kautta saa odottaa taas ensi kevääseen.
Ja näin unta, että metsästin täydellistä jäätelönautintoa, mutta en löytänyt sellaista. Sen siitä saa, kun tekee iltapalaksi pirtelöä (joka oli hyvää).

First Monday of the summer! Wicked! I still feel like it´s May. Where´s my summer vibe? Madness, totally madness.

-Oola.

Muistoja

Oli vuosi 2004 tai 2005, alkukeväinen tai yhä kenties vielä kevättalvinen iltapäivä. Opiskelin muinaistekniikkaa ja meillä oli juuri menossa muinaispuvun ompelu, jota väsäsin käsin pisto pistolta kotona pienen asuntoni sohvalla istuen. Televisioni oli auki, taustametelinä. Yhtäkkiä havahduin työstäni jäädeb katselemaan kauniita merenalaisia kuvia, joita alkoi näkyä televisioni ruudulla. Seurustelin Islantilaisen miehen kanssa silloin, joten kun ruudussa mainittiin kyseinen saari, toki pysähdyin katselemaan.

Viimeistään siinä pisteessä pysähdyin täysin, kun taustalla alkoi soida Björkin kuulas, tuskaisen kaipuun siivittämä ääni, joka halkoi kylmää sinistä jäämaisemaa yksinäisenä, kuin eksyneen valaan laulu. Siinä heleässä iltapäivän valossa, keväisessä auringonsäteessä pölyhiukkaset tuntuivat pysähtyvän, sydämen lyönti kesti ihmiselämän ja vuorokauden sininen hetki jäi päälle ikuisiksi ajoiksi, sinirastaiden laulaessa taustalla. Olen rakastanut kappaletta Vísur Vatnsenda-Rósu siitä hetkestä lähtien. Juuri Björkin laulamassa versiossa, joka löytyy Hector Zazoun albumilta Chansons des mers froides (Songs from the cold seas)


Kappale löytyy myös Possible Maybe sinkkujen b-puolelta.

Augun mín og augun þín
ó þá fögru steina
mitt var þitt og þitt var mitt
þú veist hvað ég meina

Langt er síðan sá ég hann
sannlega fríður var hann
allt sem prýða má einn mann
mest af lýðum bar hann

þig ég trega manna mest
mædda af tára flóði
ó að við hefðum aldrei sést
elsku vinurinn góði.

-------

SONGS OF ROSE FROM VATNSENDA

My eyes and your eyes
oh those beautiful stones
mine was yours and yours was mine
you know what I mean

Long is since I saw him
truly fair he was
all that may adorn a man
most of the people carried him

You I long for most of all
heavy with the flood of tears
oh that I never had seen you
dear beloved friend.



Dokumentti Vedenalainen Islanti on näkyvissä Areenalla vielä vuorokauden. Suosittelen sitä suuresti, sillä se on ihana.

-Oola.

R.I.P Ralph McQuarrie

Alle pari viikkoa sitten sanoin Lorelle, että "--voi sitä päivää kun McQuarrie ja/tai (John) Williams kuolee!" Kaksi itselleni tärkeää taiteilijaa, joista toinen uskomaton kuvien luoja ja toinen musiikkimaailmojen. Eikä mennyt aikakaan, kun suru-uutinen liukui silmieni eteen Twitter-virran seasta sunnuntaina. Pysäyttävä hetki.
Tottakai ihastuin hänen töihinsä nuorena, innokkaana Star Wars fanina, mutta vuosienkin jälkeen McQuarrierin linjakas kädenjälki ihastuttaa yhä. Konseptitaiteilijana hän luo tyhjästä henkeä vielä ajatusviivoilla oleviin hahmoihin ja paikkoihin, mutta lisäksi maalaa myös isoja taustana käytettyjä pintoja, jotka valokuvatarkkuudessaan ovat hengästyttävän kauniita. Näistä osaa olen päässyt livenä näkemään Art of Star Wars näyttelyssä vuonna 2001. Fanitytön herkkiä hetkiä.

Onneksi maalattu jälki jää, vaikka maallinen tomumaja katoaa.
Ohessa muutama esimerkki jostain suosikkikuvistani aika vähän googlen avulla löytyi oikeita suosikkejani).










..Ja hänellä oli myös pieni cameo TESB alussa.
Lisää taiteilijasta itsestään ja gallerioita kotisivuilla.

All pics are find through Google.
-Oola.

Kakkonen on ykkönen.

Jep, tätä tulee nyt joka tuutista, toosasta ja mölykoneiden kautta sekä sosiaalisesta mediasta, mutta tulkoon! Olin päättänyt, että en ala puhumaan blogissani politiikkaa, mutta päätin kuitenkin kirjoittaa tästä. Yleensä en äänestäni kylillä huutele, mutta ensimmäinen kerta on nyt, kun tuntuu olevan syytä. Viimeksi kuusi vuotta sitten äänestin ns. turvallista ehdokasta; lopulta toisella kierroksella olikin melkeinpä samantekevää minulle kumpi ehdokkaista voittaa. Tällä kertaa palloilin kolmen ehdokkaan kanssa, joita pitkän ajan kanssa tutkin valiten tarkkaan kantani. Kerrankin henkilö, jonka politiikkaan uskon.
Ehkä hurmosta, ehkä kuitenkin uudistushalua?



Kaikki argumentit, joita olen kuullut Haavistoa vastaan, etenkin nyt ensimmäisen kierroksen jälkeen, ovat liittyneet hänen seksuaaliseen suuntautumiseensa. Mielestäni avoimesti omana itsenä esiintyminen poliittisesti näkyvässä asemassa on nykymaailmassa esimerkillistä ja toivottavaa. Emme elä enää aikoja, jolloin pidettiin kulissia yllä, vaikka kaikki tiesivätkin, pois kiltisti katsoen, mitä niiden takana tapahtuu. Seksuaalinen suuntautuminen ei liity mitenkään presidentin tehtäviin saatika kykyihin hoitaa niitä. Haavisto, meidän muiden kanssa, on ennenkaikkea ihminen, eikä sukupuolisuuntautumisensa.
Nyt haetaan kuitenkin osaajaa, edustajaa ja kenties juuri myös tätä aikaisemmin mainitsemaani esimerkkiä heille, joilla on vaikea uskaltaa olla itsensä ja uskoa kykyihinsä. Puolue myöskään ei ole syy olla äänestämättä. Presidentin tehtävänä ei olla puolueellinen. Vihreä itupiipertäjä ekohippisivarihinttari-termi kuuluu yläasteikäisten välituntikeskusteluun tai poikajoukkojen nokkapokkaan. Kasvissyönti ei ole synti ja vihreitä arvoja sopii itse kunkin soveltaa enemmän arjessaan paremman huomisen puolesta. Rauhanaikana Suomen armeijan ylipäällikkönä toimii vaaleilla valittu siviilihenkilö, ei siis välttämättä sotilas. Asiat eivät ole mustavalkoisia, paitsi paperilla.

Niinistö on kelpo mies tehtävään, enkä muuta maasta, jos hänet valitaan presidentiksi. Onhan tätä kampanjaa käyty jo kuusi vuotta, heti viime vaalien ratkaisusta asti. Tuntien Niinistön taustan ja poliitiikan olin ensin hänen kannallaan, ennen kuin tutustuin Haavistoon, josta en tiennyt, häpeäkseni, paljoakaan.
Koen, että hän on henkilö, joka pystyy vastaamaan nykyaikaisen maailmanpolitiikan ja Suomen kansan haasteisiin. Hän kuuntelee ja ymmärtää, uskaltaa lähestyä alueita joissa hätä on suuri ja tarttuu rohkeasti tilanteisiin, kun muut eivät tohdi. Sillä päättäväisyydellä, jolla Pekka on ollut rakentamassa rauhaa maailmalla, voidaan saada paljon aikaan kotisuomessa. Joskus tuttu ja turvallinen ei ole se varmin vaihtoehto. Haluan uskoa rohkeampaan Suomeen. Haluan jotain uutta.
Siksi Pekka.

Tehtävä Suomessa -Pekka Haavisto. Imagen artikkeli, jonka suosittelen lukemaan etenkin epäilijöiden.
Suurpääoma Niinistön takana - Luovat hipsteri-yrittäjät kannattavat Haavistoa. Toimivaa erottelua ehdokkaista.
Julkkisbloggari Perez Hilton kirjoitti Haavistosta.
Naurunappulassa argumenttikuva Niinistön kannattajille. Lisätty muutamia lehtileikkeitä menneiltä vuosilta.
Pekka facts. Aivan tykki fanisivu, joka jakaa hienoja faktoja esim:

Pekka Haavisto ei kävele. Hän joraa paikallaan ja Maa pyörii hänen allaan kuin iso diskopallo.

— Pekka Haavisto Facts (@PekkaFacts) January 11, 2012

Pekka Haavistoa ei päästetä CERNiin, sillä hänen läsnäollessaan hiukkaset eivät suostu törmäämään vaan kättelevät ja poistuvat rinnan.

— Pekka Haavisto Facts (@PekkaFacts) December 30, 2011

Kun Pekka Haavisto puhuu, Mustanaamio kuuntelee.

— Pekka Haavisto Facts (@PekkaFacts) December 13, 2011

Siksi Pekka. Kerättyjä mielipiteitä, kommentteja yms kannattajilta. Suosittelen vilkaisemaan.

Ainiin, tietenkin...

Hän saa Ultra Bran esiintymään tukikonserttiinsa! Olin aikoinani tosi iso fani ja olen yhä.

Muistetaan keskustellessamme netissä ja ihmisten ilmoilla tämä:


Peace out! Jatkan asiasta vaahtoamista twitterissä.

-Oola.

My Padawan...

[Geekette warning!]

Se nyt ei ole uutta, että Loren kanssa osumme yhdessä hengatessamme olemaan samanmoisissa vaatteissa. Sekään ei ole erikoista, että molemmilla saattaa olla päällä suuresti rakastamamme Tähtien sodan fanipaita tai muita nörttipuseroita/asusteita.


Marraskuu 2011.

Kuitenkin aina tulee ylpeä olo, kun Pikkusiskoni alkaa jutella suu vaahdossa Star Wars elokuvista ja käyttäytyy muutenkin fanityttömäisesti. Hän sai tartunnan meiltä ollessaan vaahtosammuttimen kokoinen. Aatonaaton aamuna joulukuussa huomasin, että molemmilla meillä oli yöasuina fanipaidat.


Master and Padawan, Yule 2011. Oma paitani vuodelta 1999, tsiisös.

Pitäisi kai ennemmin olla ylpeä siitä, että saimme nappulan lukemaan kouluikäisenä aktiivisesti lahjoittamalla tälle aina kirjoja (Hobitti, Muukalainen, Neil Gaimania, Tarina vailla loppua etc). Kuitenkin Pikkusiskoni ei ole verisukulainen vaan ns. puolikas ja kasvanut muissa vaikutuspiireissä -näemme nykyisin vain lomilla. Seikka ei silti tee hänestä yhtään vähemmän sisarta. Perheen voi kuitenkin valita, sukuaan ei.

It´s not weird to notice that we wear same shirt when we meet, but it was nice to notice that my little sister also wore SW shirt as a nightie when we spend time during Xmas. We´ve taught her well!