Treasures

Olen eksynyt tässä parisen kertaa kirpputoreja penkomaan. Edellisestä kerrasta on pari päivää (pikkusiskon kanssa, joka ei ollut päässyt penkoilemaan kirppiksiä kuukausiin Irlannissa ollessaan) ja sitä edeltävä pari viikkoa sitten, mutta en ole ehtinyt asiasta vielä kirjoitella.

Innostuessani nyt kovasti kokoilemaan vanhoja pyöriä on tielleni osunut kovasti erinäisiä wanhoja pyörien osia. Joko silmäni ovat niille enemmän auki, tai maailmankaikkeus lähettelee niitä eteeni nyt reippahasti. Eräällä kirppiksellä löysin läjäpäin vanhoja renkaita, polkimia, jarrupaloja, hameverkkoja jne osia, mutta mukaan nappasin vain hameverkon itselleni. Se olikin paras löytö aikoihin ja tuli tarpeeseen, sillä ostoslistassani pyörääni varten kyseinen osa oli ensimmäisenä! Hametyttö kiittää maailmankaikkeutta! Päätin rahakkaampana palata paikalle uudestaan. Samalta reissulta tarttui mukaan yksinkertainen ruskea vyö ja muutama vanha laukku, jotka kaikki hyvässä kunnossa sisustoja myöten. Ruskeasta laukusta löytyi taskusta kasapäin pinnejä ja hiusverkko. Vähän kuin omia laukkujani olisi tutkinut -aina pinnejä taskujen pohjalla!



Pari päivää sitten piipahdimme Manhattanin Kirppis-Centerissä, joka on siis Turun kirppiksien aatelia. Emme jaksaneet kiertää paikkaa edes kokonaan, kun silmät alkoivat jo helistä tavaramäärän edessä. Myös lapsiperheet ja puhelimiinsa huutavat keski-ikäiset miehet alkoivat väsyttää. Kuitenkin erään tutuksi tulleen loossin ääressä jäin pahasti jumiin, sillä tällä kertaa tönö oli täynnä Neuvostoaikaisia kameroita laukkuineen. Kamerafriikki jumahti pahasti; tutkin yksilöitä yksi kerrallaan haluten antaa ainakin yhdelle edukkaalle kodin. Mukaan lähtikin Smena 8M, joka ulkoasultaan oli siisti ja ainoa vika oli filmikelan puuttuminen, jonka tiesin kuitenkin korjaantuvan pienellä niksillä kotosalla. Eikun kuvaamaan!


Picture found from Flickr. Mine is exactly the same.

Samalla reissulla löysin myös yhden vanhan valokuvakehyksen (puinen tausta, hopeoidut kehykset), kirjan ja seiloripaita 80-luvulta, joka kerrankin pientä kokoa. Kuvaa puserosta sitten, kun pääsee ompelukoneen käsittelystä pois.

Upea lauantai! Valmistujaisjuhlia on tänään itselläni käyntilistalla, mutta ei ainoitakaan lakkiaisia! Viimeiset hetkeen taisivatkin olla Pikkusiskoni, joka sai lakin kutreilleen viime kesällä. Omistani on pian kymmenen vuotta, huh?
Onnea kaikille vastavalmistuneille!

I´ve made couple cool findings from fleamarkets like some old bags and working Smena 8M film camera from Sovient Union. I need to buy some film now.

-Oola.

Lapsi on terve, kun se leikkii.

Viikonlopun aikana kaivoin naftaliinista esiin vanhat filmikamerani. Kyllä vaan, olen taas innostunut kuvaamaan filmille! Löytyihän edellisellä kirpputorireissulla niin hyvä saalis toimivia kameroita, että olen iltaisin viettänyt tovin jos toisenkin lukien foorumeja ja sivustoja, joissa hehkutellaan analogisen valokuvaamisen iloja. Ei sillä, ettenkö rakastaisi digikameroiden helppoutta, mutta olen kaivannut filmikuvia suunnattomasti! Kuvasin aikoinani niin paljon filmille, että Äitini ja silloinen avomieheni olivat sitä mieltä, että minulle on parempi vain hankkia digikamera käyttööni. Se kun maksoi itsensä hetkessä takaisin. Tarvitsisi varmaan joskus tehdä silmämääräinen laskelma, että kuinka monta rullaa filmiä ennen menikään vuodessa. Olenhan säilyttänyt lähes kaikki negatiivit yms. Niitä on pahvilaatikollinen.
Miten juhlallinen tunne onkaan ladata filmi kameraan, tuntea sen tuoksu, sileys ja pidellä koteloa kädessä. Tai se, kun miettii tarkasti suunnitellen, mitä filmejä sitä tahtoisi tilailla ja kokeilla. Silloin vuosikymmen takaperin en osannut hifistellä, mitä filmeihin tuli, eikä ollut varaakaan. Ei sillä, että kierisin rahoissa vieläkään, mutta nykyisin erikoisuuksien saanti on helpottunut. Se on jo iso plussa!

Kuten kaikki itseään kunnioittavat hipsterit/valokuvausharrastajat, olen myös tykästynyt lomography ajatukseen ja kameratuotteisiin (oi, jo kauan ennen kun siitä tuli pintajuttu). Diana-kamera on ostoslistalla, Lorelta löytyi aikoinaan parikin lomokameraa, mutta menivät rikki.
Joskus vuosia sitten mietin, että olisi kiva käyttää välillä kertakäyttökameroita, mutta niitä tuntuu olevan nykyisin vaikea löytää mistään! Nettiä selatessani huomasin, että Ebayn kautta saattaa löytyä jotain erikoisempia ja Suomesta lähimarketeistakin saattaa tarttua jokunen peruskamera mukaan. Ei sillä, että laatu päätä huimaisi, mutta juurikin festarireissuille yms kertiskamera olisi omiaan! Yksi erikoiskamera herätti kyllä mielenkiintoni heti kättelyssä:


Kertakäyttökamera, jonka kanssa voi valoittaa kuvaruudun 50/50. Jännää!

Esimerkkikuvia:



Hauskoja, sanoisin! Kiva festari -ja lomakamera! (Pics are from here.)

Aurinkoisia päiviä tässä vain odottelen, että voisin mennä valokuvaamaan kevättä. Jo muutaman ruudun olen kuvannus punaisella muovirotiskolla, jonka löysin kirpputornilta. Rakastamani, puhkikäytetty, älyttömän mahtavalla hintalaatusuhteella varustettu kompaktikamerani Olympus mju pääsee korjaajasetien kättelyyn, sillä vehje ei ole enää toiminut sen jälkeen, kun vieraili Loren mukana Skotlannissa uutenavuotena 2004. Lienekkö tipahtanut Haggis-pataan.

-Oola.