Pakko jakaa.
Kuulin tämän eilen ja soinut päässä siitä asti. Tärisin sohvalla kipeänä ja tämä soi muutamaan otteeseen peräkkäin ja riipi jotain auki sisältä.
Tälläistä haluan tehdä! Noni, vapaaehtoisia?
Omat musiikkiprojektit seisoo, ovat kuolleet tai vain ajatuksen tasolla. Hirveä hinku laulaa ja kirjoittaa taas...Ääh!
Mutta asiasta asiaan - OLKAA HYVÄ:
SOHN - The Wheel
Kosketti. En tiedä miksi, mutta jostain syvältä.
I died a week ago,
There’s nothing left
It’s cought on video
The very last breath
The very last breath
The very last breath
The very last breath
The very last breath
In time did a lover light
Cave in the mines
Covering all ever done
The very last time
The very last time
The very last time
The very last time
The very last time
All this fuss over nothing
Reinventing the wheel
All this searching for something that's not real.
All this fuss over nothing
Reinventing the wheel
All this searching for something that's not real.
I died a week ago
It's caught on video
A very last breath
All this fuss over nothing
Reinventing the wheel
All this searching for something that’s not real
All this fuss over nothing
Reinventing the wheel
All this searching for something that’s not real
(x2)
Eikö?
Bless.
-Lore
Listen that song. It is awesome. Word.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muzique. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muzique. Näytä kaikki tekstit
maanantai 3. joulukuuta 2012
Hävetä pitäisi
Maanantai.
Kipeä. Tietysti, koska alkoi juuri pitkät vapaat. No kolme päivää, mutta kuitenkin. Kyllä risoo.
Tajusin juuri, että tuossa peilikuvaoksennuspostauksessa oli joka kuvassa jalassani eri lenkkarit (tai kengät). Pitäisi myydä kaikki. Hävetä pitäisi.
En ole ostanut kuukausiin uusia lenkkareita. Älkää huoliko! Kaikkia mitkä omistan käytän. Yhdet sneakerit myin juuri viime viikolla. Ne tosin oli kokoa 44. Oisin saanut niistä joku 200e< ja myin ne pomolleni 50eurolla. Syy - tiedän näkeväni ne käytössä usein. My sweethearts.
Kipeä. Tietysti, koska alkoi juuri pitkät vapaat. No kolme päivää, mutta kuitenkin. Kyllä risoo.
Tajusin juuri, että tuossa peilikuvaoksennuspostauksessa oli joka kuvassa jalassani eri lenkkarit (tai kengät). Pitäisi myydä kaikki. Hävetä pitäisi.
En ole ostanut kuukausiin uusia lenkkareita. Älkää huoliko! Kaikkia mitkä omistan käytän. Yhdet sneakerit myin juuri viime viikolla. Ne tosin oli kokoa 44. Oisin saanut niistä joku 200e< ja myin ne pomolleni 50eurolla. Syy - tiedän näkeväni ne käytössä usein. My sweethearts.
Eipä tässä.
CLR - SixFeetDown
Popot
Beyond
B-elles
Teetä, buranaa, villaa ja vitutusta. Tämä lähtee kohta junalla maalle Äitin sohvalle kuolaamaan väsymystä ja hemmetinmoista flunssaa. Hyvää alkavaa viikkoa muille!
Tästä tulee aina hyvä mieli:
Bless!
-Lore
I am one sick and whiny bastard. Good reason to buy new sneaks, right?
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Happy Merry Winter Solstice/Yule/Midwinter/Saturnalia!
Lumetonta ja pimeää, kirkasvalo ei auta ja kaupungin kiire, ilmeettömät ihmismassat kuluttamassa ahtaissa kaupoissa ahdistaa. Onneksi kotona voi upota omaan maailmaan, sytyttää huone tulvilleen kynttilöitä, antaa suitsukkeen tuoksun levitä asuntoa pitkin ja keittää kuumaa glögiä hehkuviinillä. Minä tiedän: valo palaa, aurinko saapuu takaisin!
Muistatteko Muumien jakson, jossa Tuutikki vie muumipeikon katsomaan keskitalven kokkoa, jolla aurinko houkuteltiin takaisin horisontin takaa? Esi-isät ja muut talven otukset tanssivat villisti tulen ympärillä, kunnes Mörkö valon houkuttelemana saapui kokon lämpöön ja kylmänä sammutti sen (istui jäisen peppunsa kanssa päälle hymyillen samalla leveästi)? Sellaiseksi olen oloni tuntenut; kylmäksi valon tukahduttajaksi, mutta haluan olosta eroon. Siksi sytytän valoa sisälleni nyt, kynttilä ja yksi suklaapala sekä lämpöinen ajatus kerrallaan. Jostain on se ilo löydettävä!
Juhlistan ensin itsekseni keskitalvea ja lauantaina perheeni kanssa, isolla porukalla.
As a pagan I celebrate Yule first by myself and later midwinter with my family. Today I´ve been remembering how brilliant is to know that light is returning soon! Without snow these couple of months have been _way too dark_ -sunlight has been rare treat here up north.
Return, return oh light of my dear Sun!
I love her version of these classical yuletide songs.
-Oola.
Muistatteko Muumien jakson, jossa Tuutikki vie muumipeikon katsomaan keskitalven kokkoa, jolla aurinko houkuteltiin takaisin horisontin takaa? Esi-isät ja muut talven otukset tanssivat villisti tulen ympärillä, kunnes Mörkö valon houkuttelemana saapui kokon lämpöön ja kylmänä sammutti sen (istui jäisen peppunsa kanssa päälle hymyillen samalla leveästi)? Sellaiseksi olen oloni tuntenut; kylmäksi valon tukahduttajaksi, mutta haluan olosta eroon. Siksi sytytän valoa sisälleni nyt, kynttilä ja yksi suklaapala sekä lämpöinen ajatus kerrallaan. Jostain on se ilo löydettävä!
Juhlistan ensin itsekseni keskitalvea ja lauantaina perheeni kanssa, isolla porukalla.
As a pagan I celebrate Yule first by myself and later midwinter with my family. Today I´ve been remembering how brilliant is to know that light is returning soon! Without snow these couple of months have been _way too dark_ -sunlight has been rare treat here up north.
Return, return oh light of my dear Sun!
I love her version of these classical yuletide songs.
-Oola.
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
New Girl
Syksyn myötä alkavat taas televisiosarjat; vanhat jatkuvat tuoreilla kausilla ja uusia pulpahtelee kalastelemaan katsojia, kuin sieniä sateella. Joka vuosi missaan kuitenkin joitain sarjoja, enkä kiinnostu vasta, kun muut ovat mokomat jo puhkikuluttaneet. Kuitenkin yhden sarjan kanssa olin tikkana tarkkana, että ehdin heti ensikosketukselta pöhinään mukaan!
Olen molempien Deschanelin Siskojen fani, oli sitten kyse Bones sarjasta tai She & Him bändistä. Suureen suosioonhan siskoksista nuorin, Zooye singahti 500 days of Summer elokuvasta. Naisen koko persoonallisuus on hurmannut minut; tyylitaju on moitteeton ja jutut suloisen nokkelia.
Molemmilla siskoksilla on muuten todella upean karhea puheääni...
Ja kaunis lauluääni! Hän on myös säveltänyt tunnussävelmän uuteen televiosarjaansa:
Sarjassa Zooye esittää nuorta 20-something neitoa, joka erottuaan poikaystävästään ikävissä merkeissä etsii asuntoa päätyen vastaamaan kolmen kaveruksen kämppisilmoitukseen. Jokainen miehistä on tietenkin oma erikoinen persoonansa (urheilija, naistenmies, kiltti hissukkampi), joiden kehittymistä uuden naispuolisen asukin vaikutuksesta onkin mielenkiintoista tulevien jaksojen myötä seurata. Jess on hahmona somake, melkeinpä pelottavaakin katseltavaa, sillä monissa kommenteissaan, eleissään ja jutuissaan näin paljon itseäni. Enkä edes ala osoittelemaan silmälaseja ja pukeutumistyyliä!
Yhden jakson jälkeen on vaikea muodostaa vielä paljon mielipiteitä, joten en anna häiritä, vaikka jotkut vitsit ja henkilöhahmojen jutut olivat makuuni liian toistoa muista samanmoisista jenkkisarjoista. Kuvaustyyli oli kuitenkin mieleeni ja kimppakämppä aikamoista silmäkarkkia. Ainahan sarjojen asunnot ovat komeita lukaaleita.
Seuraavia jaksoja odotellessa siis. Onkohan tässä ainesta sadepäivä/sunnuntaisarjaksi, joka isketään DVD soittimeen aina vain uudestaan vuosienkin jälkeen? Se jää nähtäväksi.
New tv comedia series New Girl started yesterday starring Zooye Deschanel. She is Jess, this sweet quirky lass who move in with three guys after her nasty break-up. I´ve only saw pilot episode, so can´t really say a much about. It was nice, not amazing. This character Jess was painfully similar to myself (making faces, being geeky and yep, those glasses).
-Oola.
Olen molempien Deschanelin Siskojen fani, oli sitten kyse Bones sarjasta tai She & Him bändistä. Suureen suosioonhan siskoksista nuorin, Zooye singahti 500 days of Summer elokuvasta. Naisen koko persoonallisuus on hurmannut minut; tyylitaju on moitteeton ja jutut suloisen nokkelia.
Molemmilla siskoksilla on muuten todella upean karhea puheääni...
Ja kaunis lauluääni! Hän on myös säveltänyt tunnussävelmän uuteen televiosarjaansa:
Sarjassa Zooye esittää nuorta 20-something neitoa, joka erottuaan poikaystävästään ikävissä merkeissä etsii asuntoa päätyen vastaamaan kolmen kaveruksen kämppisilmoitukseen. Jokainen miehistä on tietenkin oma erikoinen persoonansa (urheilija, naistenmies, kiltti hissukkampi), joiden kehittymistä uuden naispuolisen asukin vaikutuksesta onkin mielenkiintoista tulevien jaksojen myötä seurata. Jess on hahmona somake, melkeinpä pelottavaakin katseltavaa, sillä monissa kommenteissaan, eleissään ja jutuissaan näin paljon itseäni. Enkä edes ala osoittelemaan silmälaseja ja pukeutumistyyliä!
Yhden jakson jälkeen on vaikea muodostaa vielä paljon mielipiteitä, joten en anna häiritä, vaikka jotkut vitsit ja henkilöhahmojen jutut olivat makuuni liian toistoa muista samanmoisista jenkkisarjoista. Kuvaustyyli oli kuitenkin mieleeni ja kimppakämppä aikamoista silmäkarkkia. Ainahan sarjojen asunnot ovat komeita lukaaleita.
Seuraavia jaksoja odotellessa siis. Onkohan tässä ainesta sadepäivä/sunnuntaisarjaksi, joka isketään DVD soittimeen aina vain uudestaan vuosienkin jälkeen? Se jää nähtäväksi.
New tv comedia series New Girl started yesterday starring Zooye Deschanel. She is Jess, this sweet quirky lass who move in with three guys after her nasty break-up. I´ve only saw pilot episode, so can´t really say a much about. It was nice, not amazing. This character Jess was painfully similar to myself (making faces, being geeky and yep, those glasses).
-Oola.
maanantai 19. syyskuuta 2011
Keikkaa pukkaa
Mo.
Masentaa. Maanantai. Naamantai (aka naama norsun tuherolla) sillä huomasin unen keskellä puhuvani puhelimeen 9am erään ravintolan päällikön kanssa ja lupautuvani töihin AINOANA VAPAANA PÄIVÄNÄ KOKO VIIKOSSA. Nukuin päälle tunnin. Nousin ylös ja oli tsekattava puhelimen loki, että oliko se totta vai tarua. Kirottua. KIROTTUA. Olin vielä kalenteriin asti sopinut rehvit kaverin kanssa koska mulla on aina töitä ja ei ikinä nähdä ja jne jne jne. Kyllä ketuttaa.
Tikidrinkkiviikset viime to Kokomossa ystäväni läksiäisissä.
No, tää on nyt tätä kun on extrana. Tuleva kolmen viikon työvuorolista taas huakailee työttömyyttä kun kaikki päälliköt "olettaneet", että mulla on ihan stanasti duunia mikä päätyynyt siihen, että mulla on kolmessa viikossa sen verran tunteja kun olen nyt tehnyt nyt normaalisti viikossa. Jaa, millä se vuokra maksetaan? Onneksi EN tilannut uutta tietokonetta itselleni, koska kuvittelin, että on varaa...ONNEKSI en ole suunnitellut erinnäisiä asioita ja hoidellut isoja bumtseja velkoja etc pois, kun aattelin ETTEI TARVII SÄÄSTÄÄ.
Ed. kuva toi mieleeni tämän lenpi japsimuusikkoni perusposen:
Towa Tei <3
ONNEKSI.
(tulee varmaan uusi kone huomenna voi prkl)
NO!
Ei se mitään. Siirrytään tästä marttyyrikäklätyksestä iloisempiin asioihin eli kuten otsikossa seisoo niin keikkaa pukkaa!
Turussa asuessani ulisin aina kuinka hellsinki on täynnä ah niin fantsuja keikkoja ja koskaan en pääse ja voi kun siellä jos asuisin niin kävisin...
Joulukuusta toukokuuhun meni ihan vaan seinää tuijotellessa enkä ymmärtänyt uuden kotikaupunkini kulttuuririennoista sen hölökäsen pöläystä. Hiljalleen kesällä työpaikkani myötä ympärilleni kerääntyneet ihmiset alkoivat roudata minua mukanaan Alppipuiston kesäkinkereihin ja tulikin ennen töitä/töiden jälkeen tai vapaapäivinä aika usein käytyä viikonloppuisin juurikin Alppipuiston tarjontaa nauttimassa. Myös muualla on ilmaiskonserteissa käyty. Uusin suuri fanitukseni kohde Bad Ass Brass Band on nähty jo kahdesti!!
Towa Tei - aina sama pose. Kun mulla. (jollei ole suu auki.)
Huomasin yllättäen meneväni katsomaan aikaa montaa yhtyettä jotka olen missannut aikaisemmin. Koko alku talvi buukattu siisteille seteille:
- Perheen kanssa juhlimaan laivalle kera parhaan pilebändin Jean S:n 28.10->
- La 5.11 Poutatorvi / Gloria Ihan ässä yhtye! Nostaa aina hymyn huulille.
- La 19.11 Riverside / Nosturi Polakki melankolina progee!
- Ti 6.12 OPETH!!!!! / Jäähalli VIHDOIN! Miksauspöydän tykön tavataan.
Tälläistä ainakin vielä. Tietysti maistuisi myös tuo Katatonia joka tulossa ja helsinkiin, mutta Circus keikkapaikkana ei taas lämmitä. Mimmonen edes on? Eikös se ole yökerho? Äerr...
Nojoo. Alanpa valmistumaan töihin.
Parempaa viikon alkua teille!
vielä yksi kuva Towa Teistä:
- Lore
I am so going to see lotsa good gigs during the last months of this year. Woop!
Masentaa. Maanantai. Naamantai (aka naama norsun tuherolla) sillä huomasin unen keskellä puhuvani puhelimeen 9am erään ravintolan päällikön kanssa ja lupautuvani töihin AINOANA VAPAANA PÄIVÄNÄ KOKO VIIKOSSA. Nukuin päälle tunnin. Nousin ylös ja oli tsekattava puhelimen loki, että oliko se totta vai tarua. Kirottua. KIROTTUA. Olin vielä kalenteriin asti sopinut rehvit kaverin kanssa koska mulla on aina töitä ja ei ikinä nähdä ja jne jne jne. Kyllä ketuttaa.
Tikidrinkkiviikset viime to Kokomossa ystäväni läksiäisissä.
No, tää on nyt tätä kun on extrana. Tuleva kolmen viikon työvuorolista taas huakailee työttömyyttä kun kaikki päälliköt "olettaneet", että mulla on ihan stanasti duunia mikä päätyynyt siihen, että mulla on kolmessa viikossa sen verran tunteja kun olen nyt tehnyt nyt normaalisti viikossa. Jaa, millä se vuokra maksetaan? Onneksi EN tilannut uutta tietokonetta itselleni, koska kuvittelin, että on varaa...ONNEKSI en ole suunnitellut erinnäisiä asioita ja hoidellut isoja bumtseja velkoja etc pois, kun aattelin ETTEI TARVII SÄÄSTÄÄ.
Ed. kuva toi mieleeni tämän lenpi japsimuusikkoni perusposen:
Towa Tei <3
ONNEKSI.
(tulee varmaan uusi kone huomenna voi prkl)
NO!
Ei se mitään. Siirrytään tästä marttyyrikäklätyksestä iloisempiin asioihin eli kuten otsikossa seisoo niin keikkaa pukkaa!
Turussa asuessani ulisin aina kuinka hellsinki on täynnä ah niin fantsuja keikkoja ja koskaan en pääse ja voi kun siellä jos asuisin niin kävisin...
Joulukuusta toukokuuhun meni ihan vaan seinää tuijotellessa enkä ymmärtänyt uuden kotikaupunkini kulttuuririennoista sen hölökäsen pöläystä. Hiljalleen kesällä työpaikkani myötä ympärilleni kerääntyneet ihmiset alkoivat roudata minua mukanaan Alppipuiston kesäkinkereihin ja tulikin ennen töitä/töiden jälkeen tai vapaapäivinä aika usein käytyä viikonloppuisin juurikin Alppipuiston tarjontaa nauttimassa. Myös muualla on ilmaiskonserteissa käyty. Uusin suuri fanitukseni kohde Bad Ass Brass Band on nähty jo kahdesti!!
Towa Tei - aina sama pose. Kun mulla. (jollei ole suu auki.)
Huomasin yllättäen meneväni katsomaan aikaa montaa yhtyettä jotka olen missannut aikaisemmin. Koko alku talvi buukattu siisteille seteille:
- Perheen kanssa juhlimaan laivalle kera parhaan pilebändin Jean S:n 28.10->
- La 5.11 Poutatorvi / Gloria Ihan ässä yhtye! Nostaa aina hymyn huulille.
- La 19.11 Riverside / Nosturi Polakki melankolina progee!
- Ti 6.12 OPETH!!!!! / Jäähalli VIHDOIN! Miksauspöydän tykön tavataan.
Tälläistä ainakin vielä. Tietysti maistuisi myös tuo Katatonia joka tulossa ja helsinkiin, mutta Circus keikkapaikkana ei taas lämmitä. Mimmonen edes on? Eikös se ole yökerho? Äerr...
Nojoo. Alanpa valmistumaan töihin.
Parempaa viikon alkua teille!
vielä yksi kuva Towa Teistä:
- Lore
I am so going to see lotsa good gigs during the last months of this year. Woop!
perjantai 22. heinäkuuta 2011
Kesytetty
Olen tehnyt illansuussa pitkiä lenkkejä koiran kanssa. Päivisin kun on ollut joko liian kuuma pienelle arktiselle naiselle ja karvaiselle koiralle. Iltaisin luonto on muutenkin hekumallinen, hämyisä ja täynnä tunnelmaa. Maaseudun tiet ovat hiljaisia; luonnon äänien lisäksi vain omat askeleet kuuluvat ympäristössä. Jokaista rasahdusta pysähdytään kuuntelemaan, mutta koira ei hauku perään, vaikka pusikosta pinkaisisi rusakko karkuun.
Vuodenkierto on kääntymässä sadonkorjuun aikaan. Viljapellot alkavat olla jo valmiina korjuuta varten; tähkät huojuvat tuulessa ja niitä haluaisi mennä silittämään hellästi. Auringonlaskussa peltoa pitkään katsellen päässäni alkoi soida sävel, jonka olin jo vallan unohtanut:
Sinä olet minulle vain yksi, yksi tuhansien joukossa.
En tarvitse sinua, ei, en tarvitse sinua.
Mutta jos kesytät minut, niin silloin me toisiamme tarvitsemme,
olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen.
Olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen.
Maalla saa näyttää yhtä pöllähtäneeltä tupsuisen voikukan kanssa.
Tuolla on viljapelto, se on kullanvärinen.
Se on murheellista, on, on murheellista.
Mutta jos kesytät minut, niin kultaiset hiuksesi muistan silloin,
aina kun kultainen viljapelto tuulessa suhisee,
aina kun kultainen viljapelto tuulessa suhisee.
Juurikin tästä maisemasta tuli kappale mieleen...
Koskaan en tulostasi tiedä, se on samantekevää.
Olen yksinäinen, niin, niin yksinäinen.
Mutta jos kesytät minut, niin tulosi haluan tietää silloin.
Odotus antaa jo onnentunteen, sydäntäni lämmittää.
Odotus antaa jo onnentunteen, sydäntäni lämmittää.
Tähtesi on aivan pieni, yksi tuhansien joukossa,
silti meille tärkeä, niin, niin kovin tärkeä.
Koska näin kesytit minut, niin yhdessä tähtiä rakastamme.
Iäksi toisemme menetämme. Tähdet meitä yhdistää.
Iäksi toisemme menetämme. Tähdet meitä yhdistää.
(A-K Bentley)
Kappale saa yhä minut kyyneliin, kuten Pikku Prinssi satu muutenkin. Prinssin ja Ketun kohtaaminen on itselleni kirjan suosikkikohta, jota rakastan. Ketusta on tullut itselleni sen kautta voimaeläin heijastaen tarinan eläimen viisaita sanoja.
Täällä punaisia ruusuja on enemmän, kuin Pikku Prinssillä.
Jos mitään muuta en tarinasta muista on se, että tähdet meitä yhdistää. Sen osasin aina kertoa itselleni, kun Kaukainen asui toisella puolella maapalloa vuosia. Tähdet yllämme olivat erilaiset, mutta samalla taivaalla, sentään Nyt hän asuu lähempänä, Saksassa ja tähdet yhdistävät meitä yhä, harrastuksena ja taivaalla. Tällaisina kesäisinä yksinäisinä hetkinä (joita on tänä kesänä ollut hyvin paljon) kaipaan ystävääni, seikkailujamme. Onneksi on niin paljon muisteltavaa, että hymy tulee huulimme menneistäkin tapahtumista. Ehtii niitä uusia seikkailuja; minne maailma meiltä katoaisi? Vain harva jaksaa kesyttää, vain harvalle kesyyntyy villi sielu.
I was having evening walk with Viida-dog when I remembered old Finnish song which is based on story of Little Prince and fox. I love that ginger little creature in the book, it´s wisdom and beautiful mind.
-Oola.
Vuodenkierto on kääntymässä sadonkorjuun aikaan. Viljapellot alkavat olla jo valmiina korjuuta varten; tähkät huojuvat tuulessa ja niitä haluaisi mennä silittämään hellästi. Auringonlaskussa peltoa pitkään katsellen päässäni alkoi soida sävel, jonka olin jo vallan unohtanut:
Sinä olet minulle vain yksi, yksi tuhansien joukossa.
En tarvitse sinua, ei, en tarvitse sinua.
Mutta jos kesytät minut, niin silloin me toisiamme tarvitsemme,
olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen.
Olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen.
Maalla saa näyttää yhtä pöllähtäneeltä tupsuisen voikukan kanssa.
Tuolla on viljapelto, se on kullanvärinen.
Se on murheellista, on, on murheellista.
Mutta jos kesytät minut, niin kultaiset hiuksesi muistan silloin,
aina kun kultainen viljapelto tuulessa suhisee,
aina kun kultainen viljapelto tuulessa suhisee.
Juurikin tästä maisemasta tuli kappale mieleen...
Koskaan en tulostasi tiedä, se on samantekevää.
Olen yksinäinen, niin, niin yksinäinen.
Mutta jos kesytät minut, niin tulosi haluan tietää silloin.
Odotus antaa jo onnentunteen, sydäntäni lämmittää.
Odotus antaa jo onnentunteen, sydäntäni lämmittää.
Tähtesi on aivan pieni, yksi tuhansien joukossa,
silti meille tärkeä, niin, niin kovin tärkeä.
Koska näin kesytit minut, niin yhdessä tähtiä rakastamme.
Iäksi toisemme menetämme. Tähdet meitä yhdistää.
Iäksi toisemme menetämme. Tähdet meitä yhdistää.
(A-K Bentley)
Kappale saa yhä minut kyyneliin, kuten Pikku Prinssi satu muutenkin. Prinssin ja Ketun kohtaaminen on itselleni kirjan suosikkikohta, jota rakastan. Ketusta on tullut itselleni sen kautta voimaeläin heijastaen tarinan eläimen viisaita sanoja.
Täällä punaisia ruusuja on enemmän, kuin Pikku Prinssillä.
Jos mitään muuta en tarinasta muista on se, että tähdet meitä yhdistää. Sen osasin aina kertoa itselleni, kun Kaukainen asui toisella puolella maapalloa vuosia. Tähdet yllämme olivat erilaiset, mutta samalla taivaalla, sentään Nyt hän asuu lähempänä, Saksassa ja tähdet yhdistävät meitä yhä, harrastuksena ja taivaalla. Tällaisina kesäisinä yksinäisinä hetkinä (joita on tänä kesänä ollut hyvin paljon) kaipaan ystävääni, seikkailujamme. Onneksi on niin paljon muisteltavaa, että hymy tulee huulimme menneistäkin tapahtumista. Ehtii niitä uusia seikkailuja; minne maailma meiltä katoaisi? Vain harva jaksaa kesyttää, vain harvalle kesyyntyy villi sielu.
I was having evening walk with Viida-dog when I remembered old Finnish song which is based on story of Little Prince and fox. I love that ginger little creature in the book, it´s wisdom and beautiful mind.
-Oola.
torstai 14. heinäkuuta 2011
Hei Herra Heinäkuu
Mennään jo heinäkuun puolessa välissä, enkä ole ehtinyt heittää talviturkkiani. Olen myös kalpea, oikea kalkkilaivan kapteeni siitä huolimatta, että olen ollut auringossa. Omaan monenmoisia, tyhmiä rusketusrajoja.
Eilen kotipihan vadelmapuskista saimme ensimmäiset tuoreet vadelmat jäätelön kanssa nautittavaksi. Ei sillä grilliruualla ja perunasalaatilla ähkyä hankita, vaan marjakasalla. Jäätelö oli vain tekosyy nautinnolle.
My fav toy this summer!
Tämän kesän suosikkijuomani on ollut Lidlin vissy. Sitä juodessani nytkin katselen ikkunan läpi kasvimaata, jossa salaatit nostelevat rohkeasti varsiaan maan mullasta. Artisokka alkaa olla jo pidempää, kuin minä. Punaviinimarjat ovat ensi viikolla kerättävissä ja lähimetsä on täynnä mustikkaa; ensimmäinen satsi kerättiin jo yli viikko sitten. Miksi kaipaisin kaupunkikesää, kun täällä maalla luonnon verkkainen kulku on niin käsinkosketeltavasti läsnä? Palaan silti tänään kaupunkiin taas hetkeksi, jotta voin nauttia ison talon hiljaisuudesta taas ensi viikolla, jolloin olen yksin muutaman päivän eläinten kanssa.
Se on kuulkaas Finncon Turussa tänä viikonloppuna. Minä ainakin vierailen siellä.
Aamuisin keittiössä soi aina radio. Kanava vaihtuu yleensä siinä vaiheessa, kun vanhemmat pakenevat töihin. Onneksi en ehtinyt vielä vaihtaa taajuutta, sillä vanhempien valitsemalta kanavalta kuului kappale, johon rakastuin heti. Äitini yritti kysellä päiväni suunnitelmista, johon suhahdin "hiljaa nyt, olen rakastunut tähän! Täytyy kuulla!" Tästä päivästä on pakko tulla jotain erityistä!
Kanerva - Herra Heinäkuu.
-Oola.
Eilen kotipihan vadelmapuskista saimme ensimmäiset tuoreet vadelmat jäätelön kanssa nautittavaksi. Ei sillä grilliruualla ja perunasalaatilla ähkyä hankita, vaan marjakasalla. Jäätelö oli vain tekosyy nautinnolle.
My fav toy this summer!
Tämän kesän suosikkijuomani on ollut Lidlin vissy. Sitä juodessani nytkin katselen ikkunan läpi kasvimaata, jossa salaatit nostelevat rohkeasti varsiaan maan mullasta. Artisokka alkaa olla jo pidempää, kuin minä. Punaviinimarjat ovat ensi viikolla kerättävissä ja lähimetsä on täynnä mustikkaa; ensimmäinen satsi kerättiin jo yli viikko sitten. Miksi kaipaisin kaupunkikesää, kun täällä maalla luonnon verkkainen kulku on niin käsinkosketeltavasti läsnä? Palaan silti tänään kaupunkiin taas hetkeksi, jotta voin nauttia ison talon hiljaisuudesta taas ensi viikolla, jolloin olen yksin muutaman päivän eläinten kanssa.
Se on kuulkaas Finncon Turussa tänä viikonloppuna. Minä ainakin vierailen siellä.
Aamuisin keittiössä soi aina radio. Kanava vaihtuu yleensä siinä vaiheessa, kun vanhemmat pakenevat töihin. Onneksi en ehtinyt vielä vaihtaa taajuutta, sillä vanhempien valitsemalta kanavalta kuului kappale, johon rakastuin heti. Äitini yritti kysellä päiväni suunnitelmista, johon suhahdin "hiljaa nyt, olen rakastunut tähän! Täytyy kuulla!" Tästä päivästä on pakko tulla jotain erityistä!
Kanerva - Herra Heinäkuu.
-Oola.
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Kesän musiikkia vol. 2
Shalom!
Työn raskas raataja täältä tervehtii. En muista enää millaista on olla vapaalla. Tai niin ettei olisi ahto dallas päällä (ravintola slangia. Dallas - 'hikinen olotila' 'fyysinen valuva lämmön tuottama tuskainen olo joka on silmin nähtävä') ja kahden kilon silmäpusseja. Tänään vielä ilta vuoro ja sitten tiistai vapaa. Keskiviikkona odottaa jälleen riemuisa tuplavuoro. En tiedä kuinka näihin taas olen itseni luvannut. Ensi su vapaana sitten seuraavana ja sen jälkeen riemuisat lähes parin vkn vp:tön työkimara. Ai rai rai. Voinen luvata, että näinä jokaisena pvnä on hellettä sata astetta. Voinen taata, että huomenna kun on vapaata ulkolämpötila on lähempänä 10 astetta kuin kahtakymmentä.
MUTTA ei se mitään! Lauantain tuplavuorossa päätin, että vaikka tekisin kuolemaa aamusta niin lähden Helsingin alppipuistoon pax-festareille katsomaan bändejä ja nauttimaan hetkeksi rentoilua ennen töitä. Sain vielä mainiota seuraa opastamaan paikan päälle ja nauttimaan musiikista. Onnistuin parissa tunnissa palamaan perin pohjaisesti tosin tällä kertaa kohdista jotka ei ole vielä palaneet ja joita olen yrittänyt epätoivoisesti itseruskettavalla päiventää muuhun kroppaan kuuluvaksi. Haha. Säälittävä rapu.
Teki todella hyvää. Vaikka piti raahautua kotoa puolihereiltä niin livemusiikin ilo ja ulkona oleilu ennen töitä antoi ihan uutta puhtia. Turussa asuessa tuli nähtyä työn ja vapaa-ajan lomassa paljonkin kulttuuria ja täällä olen päkittänyt lähinnä kotona ottamatta osaa valtavaan ilmaiseen tapahtumien kimaraan. Olin vakaasti päättänyt, että lähden vaikka yksin jos ei muuta - mutta onneksi sain seuraa.
Esiintymässä oli M A H T A W A Bad ass brass band. Mikään ei saa sieluani syttymään rajummin kuin läjä torvia. Siihen vielä ripaus balkanilaista riemua, marssimusiikkimaisuutta ja hassuja komeita karismaattisia miehiä jytäämässä lavalla - Baby, I am ready to go.
Bändistä kerrotaan internetin ihmemaailmassa moista: "Torvet leiskuvat tulta polttaen synnittömien sielut ja rytmin voima järisyttää sisuksia kymmenen Richterin voimakkuudella. The Bad Ass Brass Band marssii halki Pohjolan sytyttäen karnevaalit ja sydämet liekkeihin.
The Bad Ass Brass Band on riemastuttava, 13-henkinen marssiorkesteri, karnevaalikulttuurin airut ja positiivisuuden sanansaattaja, joka on shokeerannut ja ihastuttanut pääkaupunkiseudun yleisöä jo parin vuoden ajan."
Sen sanon, että seuraan tätä yhtyettä riemumielellä marssien maailman ääriin jos pyytävät. Ihan kreisi ääs livetykki!
Jahas, ei muuta ko töihin taas. Bless.
- Lore
Check this awesome band out: The Bad As Brass Band. 13 players on the stage is never wrong.
Työn raskas raataja täältä tervehtii. En muista enää millaista on olla vapaalla. Tai niin ettei olisi ahto dallas päällä (ravintola slangia. Dallas - 'hikinen olotila' 'fyysinen valuva lämmön tuottama tuskainen olo joka on silmin nähtävä') ja kahden kilon silmäpusseja. Tänään vielä ilta vuoro ja sitten tiistai vapaa. Keskiviikkona odottaa jälleen riemuisa tuplavuoro. En tiedä kuinka näihin taas olen itseni luvannut. Ensi su vapaana sitten seuraavana ja sen jälkeen riemuisat lähes parin vkn vp:tön työkimara. Ai rai rai. Voinen luvata, että näinä jokaisena pvnä on hellettä sata astetta. Voinen taata, että huomenna kun on vapaata ulkolämpötila on lähempänä 10 astetta kuin kahtakymmentä.
MUTTA ei se mitään! Lauantain tuplavuorossa päätin, että vaikka tekisin kuolemaa aamusta niin lähden Helsingin alppipuistoon pax-festareille katsomaan bändejä ja nauttimaan hetkeksi rentoilua ennen töitä. Sain vielä mainiota seuraa opastamaan paikan päälle ja nauttimaan musiikista. Onnistuin parissa tunnissa palamaan perin pohjaisesti tosin tällä kertaa kohdista jotka ei ole vielä palaneet ja joita olen yrittänyt epätoivoisesti itseruskettavalla päiventää muuhun kroppaan kuuluvaksi. Haha. Säälittävä rapu.
Teki todella hyvää. Vaikka piti raahautua kotoa puolihereiltä niin livemusiikin ilo ja ulkona oleilu ennen töitä antoi ihan uutta puhtia. Turussa asuessa tuli nähtyä työn ja vapaa-ajan lomassa paljonkin kulttuuria ja täällä olen päkittänyt lähinnä kotona ottamatta osaa valtavaan ilmaiseen tapahtumien kimaraan. Olin vakaasti päättänyt, että lähden vaikka yksin jos ei muuta - mutta onneksi sain seuraa.
Esiintymässä oli M A H T A W A Bad ass brass band. Mikään ei saa sieluani syttymään rajummin kuin läjä torvia. Siihen vielä ripaus balkanilaista riemua, marssimusiikkimaisuutta ja hassuja komeita karismaattisia miehiä jytäämässä lavalla - Baby, I am ready to go.
Bändistä kerrotaan internetin ihmemaailmassa moista: "Torvet leiskuvat tulta polttaen synnittömien sielut ja rytmin voima järisyttää sisuksia kymmenen Richterin voimakkuudella. The Bad Ass Brass Band marssii halki Pohjolan sytyttäen karnevaalit ja sydämet liekkeihin.
The Bad Ass Brass Band on riemastuttava, 13-henkinen marssiorkesteri, karnevaalikulttuurin airut ja positiivisuuden sanansaattaja, joka on shokeerannut ja ihastuttanut pääkaupunkiseudun yleisöä jo parin vuoden ajan."
Sen sanon, että seuraan tätä yhtyettä riemumielellä marssien maailman ääriin jos pyytävät. Ihan kreisi ääs livetykki!
Jahas, ei muuta ko töihin taas. Bless.
- Lore
Check this awesome band out: The Bad As Brass Band. 13 players on the stage is never wrong.
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Kesän musiikkia
Yes yes ya'll!
Pakko jakaa, ellette jo tiedä ihanaa kesäistä suomalaisyhtyettä nimeltään: Banda Madrugada. Ei kykene istumaan paikallaan kun on niin ihanat brassisoundit. Nyt levy tilaukseen, pistin just omani ja kuuntelen lainalevyä. Ulos touhumaan ja sitten töihin. Voi hellettä!!
Kurjenpolvea kotikotona kuvattu 28.6.11
Kuunnelkaa spotifyn kautta : Paiste.
Ja yksikin joka mainitsee Turun keskiaikaiset markkinat on kuollut minulle. Minähän teen töitä. Helsingissä. Niin. (iltaa, tuplavuoroa huomenna, su iltaa...yhyy...)
Gotta go!
- Lore
I have fallen in love with this Finnish forró group (brazillian style music) and I am asking everyone to fall in love with it too!
Pakko jakaa, ellette jo tiedä ihanaa kesäistä suomalaisyhtyettä nimeltään: Banda Madrugada. Ei kykene istumaan paikallaan kun on niin ihanat brassisoundit. Nyt levy tilaukseen, pistin just omani ja kuuntelen lainalevyä. Ulos touhumaan ja sitten töihin. Voi hellettä!!
Kurjenpolvea kotikotona kuvattu 28.6.11
Kuunnelkaa spotifyn kautta : Paiste.
Ja yksikin joka mainitsee Turun keskiaikaiset markkinat on kuollut minulle. Minähän teen töitä. Helsingissä. Niin. (iltaa, tuplavuoroa huomenna, su iltaa...yhyy...)
Gotta go!
- Lore
I have fallen in love with this Finnish forró group (brazillian style music) and I am asking everyone to fall in love with it too!
torstai 9. kesäkuuta 2011
Yesterday My troubles seemed so far away.
Tssä olenkin saanut nauttia sisarusseurasta kunnolla, sillä eilen Pikkusiskoni tuli viimeisten pääsykokeiden jälkeen luokseni, haimme Loren kampaajalta ja vietimme koko iltapäivän kaupungilla ja myöhemmin lähdimme nauttimaan ilta-auringon säteistä maalle.
Täydellisten silmälasien metsästys jatkui eilenkin ja Lore löysikin komeat yksilöt vakkarioptikoltamme Sankarillista (ei maksettu mainos, todellakaan. Viidet edelliset rillit hankkinut sieltä 16 vuoden ajan). Ainoa miinus oli isonumeroinen hintalappu. Ikävää, että kyseinen ongelma vaivaa usein hienoja löytöjä.
Pikkusiskon pääsykoe urakan päättymistä ja Loren My Little Pony-värillä verhottua päätä menimme sitten juhlistamaan Koulun teranssille, taas! Parempi pitää terassitaukoa muutaman päivän, kun nyt jo viikon aikana käynyt köyhäraukka kahdesti!
Lore poseerasi kutriensa kanssa näyttävästi:
Mielipiteeni asiaan:
Lopulta sain kunnon poseerauksen. Kyllä Avantgardessa osataan! Luottokampaaja on kyllä sellainen aarre, jonka takia sopii matkustaa kaupungista toiseen.
Kuumana päivänä sopii syödä jäätelöä aamupalaksi, päivälliseksi ja illalliseksi. Söin monen vuoden jälkeen torin jäätelöratikasta pehmiksen! Olo oli kuin lapsena! Miten olen saattanut unohtaa tuon herkun täysin! Toki kuumalla lähti sulamaan kovaa vauhtia, mutta ennätinpä syödä kaiken ennen kuin bussi saapui.
Linja-autossa on tunnelmaa. Etenkin tulikuumassa, vanhassa sellaisessa...
Maalla meidät otti vastaan kävelevä lamppu.
Levitimme takapihalle viltin nauttiaksemme illan viimeisistä lämpimistä auringonsäteistä.
Vasta hyttyset ja nopeasti viilenevä iltailma pakotti sisätiloihin. Katsoimme vielä tyttöjen kanssa Nine musikaalin, joka oli paljon parempi kuin osasin odottaa! Musikaaleista jää inhottava olotila, kun elämä ei olekaan yhtä tanssia ja laulua. Tarvitsen oman elämäni Glee-kerhon.
Fergie ei ole suosikkejani, mutta tässä hän on upea!
Yesterday I spend whole day with my sisters and came to countryside. We had late night picnic and later we watched Nine musical together. It was better than I expected!
-Oola.
Täydellisten silmälasien metsästys jatkui eilenkin ja Lore löysikin komeat yksilöt vakkarioptikoltamme Sankarillista (ei maksettu mainos, todellakaan. Viidet edelliset rillit hankkinut sieltä 16 vuoden ajan). Ainoa miinus oli isonumeroinen hintalappu. Ikävää, että kyseinen ongelma vaivaa usein hienoja löytöjä.
Pikkusiskon pääsykoe urakan päättymistä ja Loren My Little Pony-värillä verhottua päätä menimme sitten juhlistamaan Koulun teranssille, taas! Parempi pitää terassitaukoa muutaman päivän, kun nyt jo viikon aikana käynyt köyhäraukka kahdesti!
Lore poseerasi kutriensa kanssa näyttävästi:
Mielipiteeni asiaan:
Lopulta sain kunnon poseerauksen. Kyllä Avantgardessa osataan! Luottokampaaja on kyllä sellainen aarre, jonka takia sopii matkustaa kaupungista toiseen.
Kuumana päivänä sopii syödä jäätelöä aamupalaksi, päivälliseksi ja illalliseksi. Söin monen vuoden jälkeen torin jäätelöratikasta pehmiksen! Olo oli kuin lapsena! Miten olen saattanut unohtaa tuon herkun täysin! Toki kuumalla lähti sulamaan kovaa vauhtia, mutta ennätinpä syödä kaiken ennen kuin bussi saapui.
Linja-autossa on tunnelmaa. Etenkin tulikuumassa, vanhassa sellaisessa...
Maalla meidät otti vastaan kävelevä lamppu.
Levitimme takapihalle viltin nauttiaksemme illan viimeisistä lämpimistä auringonsäteistä.
Vasta hyttyset ja nopeasti viilenevä iltailma pakotti sisätiloihin. Katsoimme vielä tyttöjen kanssa Nine musikaalin, joka oli paljon parempi kuin osasin odottaa! Musikaaleista jää inhottava olotila, kun elämä ei olekaan yhtä tanssia ja laulua. Tarvitsen oman elämäni Glee-kerhon.
Fergie ei ole suosikkejani, mutta tässä hän on upea!
Yesterday I spend whole day with my sisters and came to countryside. We had late night picnic and later we watched Nine musical together. It was better than I expected!
-Oola.
lauantai 14. toukokuuta 2011
Juhlallinen viikonloppu!
Vihdoin blogger toimii taas!
On tätä viikonloppua odotettu! Kevät on kerran vuodessa, samoin euroviisut ja Jääkiekon MM-kisat. Kuin joulu olisi tullut: mitä suurenmoisia herkkuja tämä viikonloppu tuokaan tullessaan, kun voitimme eilen Venäjän upean ottelun päätteeksi! Huomenna on siis finaaliottelu, Ruotsia vastaan. Aikamoista, jännittää aivan tajuttoman paljon! Varmasti en ole yksin tämän kanssa.
Olin seuraamassa peliä eräässä vakkaripaikassani; jokaisen maalin jälkeen korvissa soi muuden kiljunta, oma ääni oli vähentynyt korinaksi ja tunnetila oli huimaava, melkein pyörrytti. Media jo myllyttää mahdollista kaksoisvoittoa, mutta itse en nuolase, ennen kuin tipahtaa. Pessimistihän ei pety, vai mitä?
Kuitenkin eilen nähtiin mielestäni MM-kisahistorian komein maali. Piste.
Kuten sanoin! Ja Granlund oikeasti tehokkaan viileä jätkä. Uskomaton temppu!
Ihmisten reaktiot ovat kyllä niin mahtavia tähän asiaan!
Kuten jo Maammelaulussa sanotaan: "--Ei laaksoa, ei kukkulaa/ Ei Mertarantaa rakkaimpaa..."
Noniin, rauhoitutaanpas. En seuraa urheilua muuten, kuin KalPan pelejä jääkiekosta ja MM-otteluita. Mukavata on elää tunteella mukana; viimeksi olin niin nuori, että pelin jälkeen jouduin samantien nukkumaan, että jaksoi koulussa maanantaina. Eilen pyöräilessäni kotiin kaduilla laulettiin, huudettiin ja melskattiin. Lopulta yön ääniin sekottui riemuhuutoja yölintujen kanssa kilpaa, emmekä ole vasta kuin päässeet finaaliin! Otetaan riemu irti kun sitä on, toden totta!
Isänmaallinen vaikka olen, en usko viisuvoittoon. Kappale on hyvä ja erottuva, mutta pelkään pahoin ensimmäisen sijan vaarantavan voittomahdollisuuksiamme. Ralleja on sen jälkeen niin suuri määrä. Onneksi moni fani on kuunnellut kappaleita jo etukäteen valiten suosikkinsa. Niin minäkin olen tehnyt. Lore on Saksassa viisuilemassa, minä menen maalle. Muistakaas muuten juomapeli:
Ota huikka aina kun:
- Tulee modulaatio (eli kappaleen sävelkorkeus vaihtuu)
- Jos esiintyjä flirttailee kameralle.
- Tuulikone
- Joku erikoinen proppi lavalla tai esityksessä esim. digitaalinen lisäys.
- Kun kappaleen tyyli muuttuu kesken kaiken erilaiseksi.
- Kun esiintyjä vaihtaa asua kesken kappaleen.
- Huikka jokaisesta puuttuvasta henkilömäärästä (lavalla saa olla yhteensä 6 esiintyjää). Esim. jos esiintyjiä on lavalla vain yksi, otat extrahuikkia 5.
- Kun juontajat vaihtavat vaatteita ohjelman aikana.
- Pyrotekniikka eli kun lieskat liehuu tai jokin paukkuu.
- Jos lauletaan maailmanrauhasta tai kansojen ystävyydestä yms hippitouhusta ;)
- Jos kappaleessa lauletaan useammalla eri kielellä.
- Balkanilta tulevassa kappaleessa mainitaan Balkan.
Ohjeet toimivat hyvin ennen, mutta nykyisin jokainen kappale tuntuu pitävän sisällään erikoisuuksia, tulta, tuulta ja flirttiä. Sääntöjä saa ja sopii tiivistää, ettei ole heti alkuillasta tuiterissa. Juomana toimii mikä tahansa vedestä vodkaan. Suosittelen kevyttä boolia.
Oola´s favorite Eurovision song contest tunes:
Couldn´t remember them all... Enjoy!
Mitäs suosikkeja teillä on viisuissa? Oletteko menossa katsomaan finaaliottelua jonnekin vai kiusaatteko naapureita kotosalla?
Pidetään lippu korkealla!
-Oola.
On tätä viikonloppua odotettu! Kevät on kerran vuodessa, samoin euroviisut ja Jääkiekon MM-kisat. Kuin joulu olisi tullut: mitä suurenmoisia herkkuja tämä viikonloppu tuokaan tullessaan, kun voitimme eilen Venäjän upean ottelun päätteeksi! Huomenna on siis finaaliottelu, Ruotsia vastaan. Aikamoista, jännittää aivan tajuttoman paljon! Varmasti en ole yksin tämän kanssa.
Olin seuraamassa peliä eräässä vakkaripaikassani; jokaisen maalin jälkeen korvissa soi muuden kiljunta, oma ääni oli vähentynyt korinaksi ja tunnetila oli huimaava, melkein pyörrytti. Media jo myllyttää mahdollista kaksoisvoittoa, mutta itse en nuolase, ennen kuin tipahtaa. Pessimistihän ei pety, vai mitä?
Kuitenkin eilen nähtiin mielestäni MM-kisahistorian komein maali. Piste.
Kuten sanoin! Ja Granlund oikeasti tehokkaan viileä jätkä. Uskomaton temppu!
Ihmisten reaktiot ovat kyllä niin mahtavia tähän asiaan!
Kuten jo Maammelaulussa sanotaan: "--Ei laaksoa, ei kukkulaa/ Ei Mertarantaa rakkaimpaa..."
Noniin, rauhoitutaanpas. En seuraa urheilua muuten, kuin KalPan pelejä jääkiekosta ja MM-otteluita. Mukavata on elää tunteella mukana; viimeksi olin niin nuori, että pelin jälkeen jouduin samantien nukkumaan, että jaksoi koulussa maanantaina. Eilen pyöräilessäni kotiin kaduilla laulettiin, huudettiin ja melskattiin. Lopulta yön ääniin sekottui riemuhuutoja yölintujen kanssa kilpaa, emmekä ole vasta kuin päässeet finaaliin! Otetaan riemu irti kun sitä on, toden totta!
Isänmaallinen vaikka olen, en usko viisuvoittoon. Kappale on hyvä ja erottuva, mutta pelkään pahoin ensimmäisen sijan vaarantavan voittomahdollisuuksiamme. Ralleja on sen jälkeen niin suuri määrä. Onneksi moni fani on kuunnellut kappaleita jo etukäteen valiten suosikkinsa. Niin minäkin olen tehnyt. Lore on Saksassa viisuilemassa, minä menen maalle. Muistakaas muuten juomapeli:
Ota huikka aina kun:
- Tulee modulaatio (eli kappaleen sävelkorkeus vaihtuu)
- Jos esiintyjä flirttailee kameralle.
- Tuulikone
- Joku erikoinen proppi lavalla tai esityksessä esim. digitaalinen lisäys.
- Kun kappaleen tyyli muuttuu kesken kaiken erilaiseksi.
- Kun esiintyjä vaihtaa asua kesken kappaleen.
- Huikka jokaisesta puuttuvasta henkilömäärästä (lavalla saa olla yhteensä 6 esiintyjää). Esim. jos esiintyjiä on lavalla vain yksi, otat extrahuikkia 5.
- Kun juontajat vaihtavat vaatteita ohjelman aikana.
- Pyrotekniikka eli kun lieskat liehuu tai jokin paukkuu.
- Jos lauletaan maailmanrauhasta tai kansojen ystävyydestä yms hippitouhusta ;)
- Jos kappaleessa lauletaan useammalla eri kielellä.
- Balkanilta tulevassa kappaleessa mainitaan Balkan.
Ohjeet toimivat hyvin ennen, mutta nykyisin jokainen kappale tuntuu pitävän sisällään erikoisuuksia, tulta, tuulta ja flirttiä. Sääntöjä saa ja sopii tiivistää, ettei ole heti alkuillasta tuiterissa. Juomana toimii mikä tahansa vedestä vodkaan. Suosittelen kevyttä boolia.
Oola´s favorite Eurovision song contest tunes:
Couldn´t remember them all... Enjoy!
Mitäs suosikkeja teillä on viisuissa? Oletteko menossa katsomaan finaaliottelua jonnekin vai kiusaatteko naapureita kotosalla?
Pidetään lippu korkealla!
-Oola.
perjantai 8. huhtikuuta 2011
The darkness is a harsh term don’t you think?
Roll away your stone, I’ll roll away mine
Together we can see what we can find
Don’t leave me alone at this time,
For I am afraid of what I will discover inside
You told me that I would find a home,
Within the fragile substance of my soul
And I have filled this void with things unreal,
And all the while my character it steals
The darkness is a harsh term don’t you think?
And yet it dominates the things I seek
It seems as if all my bridges have been burned,
You say that’s exactly how this grace thing works
It’s not the long walk home that will change this heart,
But the welcome I receive at the restart
The darkness is a harsh term don’t you think?
And yet it dominates the things I seek
The darkness is a harsh term don’t you think?
And yet it dominates the things I seek
The darkness is a harsh term don’t you think?
And yet it dominates the things I seek
Stars hide your fires,
And these here are my desires
And I will give them up to you this time around
And so, I’ll be found with my steak stuck in this ground
Marking its territory of this newly impassioned soul
But you, you’ve come too far this time
You have neither reason nor rhyme
With which to take this soul that is so rightfully mine
Mumford and sons - Roll Away Your Stone.
I really love this band.
And I adore people who know their Shakespeare! Macbeth vibes in lyrics, oh yes!
-Oola.
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Suvetar, Goddess of Spring.
Vaivalla hankkimani rytmi on jotenkin täysin kadonnut. Päivisinkin nukuttaa, kunnes saan julmia energiapurkauksia, jotka alkavat juuri yötä vasten. En saa unta pyöriessäni vuoteessa ja aamulla, kun pitäisi herätä, nukun vaikka herätyskello(t) raikaa. Tarvitsin energiaa, jota kahvi ei voi antaa. Sitä tarjosi minulle tämä kappale:
Suvetar
Suvetar hyvä emäntä
nouse harja katsomahan
viitimä emännän vilja
kun ei tuskihin tulisi
Manutar maan emänätä
nostele oras okinen
kannon karvanen ylennä
kun ei tuskihin tulisi
Syöttele metisin syömin
juottele metisin juomin
mesiheinin herkuttele
vihanalla mättähällä
siull on helkiät hopiat
siull on kullat kuulusammat
nouse jo neitonen
mustana mullasta
Akka mantereen alanen
vanhin luonnon tyttäristä
pane turve tunkomahan
maa väkevä väantämähän
Akka mantereen alanen
vanhin luonnon tyttäristä
tuhansin neniä nosta
varsin vaivani näöstä
Suvetar, Goddess of Spring
Suvetar, fine matron
Arise to see the seeds
Raise the matron’s corn
So that we may be spared pain
Manutar, matron of the Earth
Lift up the shoots from the ground
New shoots from the stumps
So that we may be spared pain
Feed us with honey-hearts
Give us honey-drink
Delicious honey-grass
On a blossoming knoll
You have shining silver
You have glistening gold
Rise up, O maiden
Black from the soil
Underground crone
Most ancient of Nature’s daughters
Make the peat shoot forth
And the ground turn over
Underground crone
Most ancient of Nature’s daughters
Lift up a thousand seedlings
To reward my efforts.
Both lyrics are from here.
Ostin viime viikolla yhden kasvin lisää kotiin, kun moni rakkaista kasvivanhuksistani on mennyt väsähtämään ja siirtyneet pikkukissankin avustuksella manan majoille. Jos vaan rahaa riittää, haluaisin ostaa minikasvihuoneen keittiön akkunalle, että saisin yrttejä kasvamaan! Kissoillekin täytyisi pistää ruohoa tulemaan, jos tajuaisivat syödä sitä, eikä huonekasveja. Mmmmm, haluan tulppaaneja! Narsisseja!
Rairuohoa! Tipusia!
Eilen laitoin talvipompat kaappiin, samoin pakkaspipot ja paksut tumput. Näin tehden sanon talvelle nännännää!
This is my ultimate spring song. I usually play it around May Day, but this morning I specially needed energy and this song really gives me some!
-Oola.
Suvetar
Suvetar hyvä emäntä
nouse harja katsomahan
viitimä emännän vilja
kun ei tuskihin tulisi
Manutar maan emänätä
nostele oras okinen
kannon karvanen ylennä
kun ei tuskihin tulisi
Syöttele metisin syömin
juottele metisin juomin
mesiheinin herkuttele
vihanalla mättähällä
siull on helkiät hopiat
siull on kullat kuulusammat
nouse jo neitonen
mustana mullasta
Akka mantereen alanen
vanhin luonnon tyttäristä
pane turve tunkomahan
maa väkevä väantämähän
Akka mantereen alanen
vanhin luonnon tyttäristä
tuhansin neniä nosta
varsin vaivani näöstä
Suvetar, Goddess of Spring
Suvetar, fine matron
Arise to see the seeds
Raise the matron’s corn
So that we may be spared pain
Manutar, matron of the Earth
Lift up the shoots from the ground
New shoots from the stumps
So that we may be spared pain
Feed us with honey-hearts
Give us honey-drink
Delicious honey-grass
On a blossoming knoll
You have shining silver
You have glistening gold
Rise up, O maiden
Black from the soil
Underground crone
Most ancient of Nature’s daughters
Make the peat shoot forth
And the ground turn over
Underground crone
Most ancient of Nature’s daughters
Lift up a thousand seedlings
To reward my efforts.
Both lyrics are from here.
Ostin viime viikolla yhden kasvin lisää kotiin, kun moni rakkaista kasvivanhuksistani on mennyt väsähtämään ja siirtyneet pikkukissankin avustuksella manan majoille. Jos vaan rahaa riittää, haluaisin ostaa minikasvihuoneen keittiön akkunalle, että saisin yrttejä kasvamaan! Kissoillekin täytyisi pistää ruohoa tulemaan, jos tajuaisivat syödä sitä, eikä huonekasveja. Mmmmm, haluan tulppaaneja! Narsisseja!
Rairuohoa! Tipusia!
Eilen laitoin talvipompat kaappiin, samoin pakkaspipot ja paksut tumput. Näin tehden sanon talvelle nännännää!
This is my ultimate spring song. I usually play it around May Day, but this morning I specially needed energy and this song really gives me some!
-Oola.
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Two Planets.
Tämä Bat for Lashesin kappale on taas näitä, joihin unohtuu ja pysähtyy. Taidan itsekin suodattaa päässäni läpi omia asioitani käyttäen symboliikassani taivaankohteita, sillä tätä kappaletta kuunnellessani ymmärrän siitä jatkuvasti enemmän sanomaa. Hiljalleen koen käsittäväni jotain siitä mitä kirjoittaja on hakenut tätä laatiessaan.
Välillä harmittaa, kun ei löydä suomenkielisiä sanoja kuvaamaan ajatuksiani; sanat eerie ja timid ovat sopivia vastaamaan mielikuviani.
Show me moonlight on the sunrise
I've seen so many planets dancing
I've seen too many people hiding
Show me sunset and I won't forget
That I am one of two planets dancing
I am part of two planets dancing
Shallow men, sign your name on my sun
The son of Solomon died in the battleground
The son of Solomon died in love's battleground
I am far shattered by these sinning times
For all your suffering by night
Oh, [Incomprehensible]
Life is so much dark and light
Day cannot exist without a night
And you should not slip away from me
I have a heart that's full of light to be shared
On this night, feel my hands, feel my love
For the sun and the stars of my mother and my sisters
I know where the foam is changing
I know that the stars will follow on from me
Tänään olen enimmäkseni nauttinut pyöränosien etsimisestä nettikaupoista, punaviinimarja-pannukakuista, päiväunista ja keväisestä musiikista (Ultra Bra ja Scandinavian Music Group, Tehosekoitin ja Pekka Streng). Pitkästä aikaa tuli oikein raastava hinku kuunnella Scott Walkeria, jonka tuotantoa lukioikäisenä kulutin läpi.
Mistä sitä alihuomenna (eli tänään, kun herään aamulla) innostuisi?
-Oola.
Välillä harmittaa, kun ei löydä suomenkielisiä sanoja kuvaamaan ajatuksiani; sanat eerie ja timid ovat sopivia vastaamaan mielikuviani.
Show me moonlight on the sunrise
I've seen so many planets dancing
I've seen too many people hiding
Show me sunset and I won't forget
That I am one of two planets dancing
I am part of two planets dancing
Shallow men, sign your name on my sun
The son of Solomon died in the battleground
The son of Solomon died in love's battleground
I am far shattered by these sinning times
For all your suffering by night
Oh, [Incomprehensible]
Life is so much dark and light
Day cannot exist without a night
And you should not slip away from me
I have a heart that's full of light to be shared
On this night, feel my hands, feel my love
For the sun and the stars of my mother and my sisters
I know where the foam is changing
I know that the stars will follow on from me
Tänään olen enimmäkseni nauttinut pyöränosien etsimisestä nettikaupoista, punaviinimarja-pannukakuista, päiväunista ja keväisestä musiikista (Ultra Bra ja Scandinavian Music Group, Tehosekoitin ja Pekka Streng). Pitkästä aikaa tuli oikein raastava hinku kuunnella Scott Walkeria, jonka tuotantoa lukioikäisenä kulutin läpi.
Mistä sitä alihuomenna (eli tänään, kun herään aamulla) innostuisi?
-Oola.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Wish upon a Dogstar.
Välillä tunnen itseni kyllä täysin tolvanaksi. Järjenjättöjästipääksi, jopa. Tästä hienona esimerkkinä tämä; istuin ystävättäreni kanssa luonani viime perjantaina rauhoittuen ennen viikonlopun jännittävää koitosta. Keskustelimme lyriikoista. Soitin hänelle biisin, jonka tunnelma kietoo minut pauloihinsa aina. Mietin ääneen, että mitäköhän kappaleessa mahdetaan tarkoittaa, kun vielä en ole symboliikkaa oikein tajunnut. Ystävättäreni pamauttaa suoraan miettimättä, että aivan selvästi kyse on Sirius tähdestä.
... Tietenkin!
Tunsin oloni tajuttoman tyhmäksi, sillä olisihan minun nyt tuo pitänyt tietää!
Taas olin yrittänyt etsiä symboliikkaa liian kaukaa, kun kyse oli kuitenkin minulle tutuista asioista.
I'm a comin' in on the stellar surgance
With all my love; I overflow the river Nile
Rolling on for thousands of miles
We can celebrate your helical rising
Ooh, we can activate our Christ seeds too
But it'll be fun!
I don't want to wake up
With a beautiful stranger
A Canis Major star
Uh huh uh huh
A major star
And when you feel the heat that licks at the street
On dog day afternoons
That's my sweet tongue
In search for you
I inherited the spirit of the sun
I'll meet you when the day breaks through
It's time to shine
And make all your dreams come true
Come on...wish upon a dog star...
Kappale on parhaimmillaan kuunneltuna joko todella hyvistä kuulokkeista tai stereoista mukavalla volyymilla.
-Oola.
... Tietenkin!
Tunsin oloni tajuttoman tyhmäksi, sillä olisihan minun nyt tuo pitänyt tietää!
Taas olin yrittänyt etsiä symboliikkaa liian kaukaa, kun kyse oli kuitenkin minulle tutuista asioista.
I'm a comin' in on the stellar surgance
With all my love; I overflow the river Nile
Rolling on for thousands of miles
We can celebrate your helical rising
Ooh, we can activate our Christ seeds too
But it'll be fun!
I don't want to wake up
With a beautiful stranger
A Canis Major star
Uh huh uh huh
A major star
And when you feel the heat that licks at the street
On dog day afternoons
That's my sweet tongue
In search for you
I inherited the spirit of the sun
I'll meet you when the day breaks through
It's time to shine
And make all your dreams come true
Come on...wish upon a dog star...
Kappale on parhaimmillaan kuunneltuna joko todella hyvistä kuulokkeista tai stereoista mukavalla volyymilla.
-Oola.
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
Viikonloppuni.
Olen katsonut viimepäivinä paljon elokuva. Todella paljon! Iltapäivä elokuvanäytöksetkin ovat tulleet tutuiksi -huokeaa, teatterista poistuessaan on olo, että on vielä koko päivä aikaa vaikka mihin ja väkimäärä salissa on yleensä kovin pieni, joten hyvät paikat saa helposti!
Teatterissa kävin katsomassa Rare Exports: A Christmas Tale. ja 127 hours.
Rare Export lyhytfilmit tulivat tutuiksi internetin kautta jo 2000-luvun alkuvuosina ja voin sanoa olevani fani, joten innoistuin kovasti kuullessani, että idea on lähtenyt rullaamaan pidemmäksikin elokuvaksi. Ja itse pidin kyllä pätkästä. Ei mikään tajuntaa räjäyttävä taideteos, mutta juuri sitä mitä osasinkin odottaa: viihdyttävä erilainen joulutarina mustalla huumorilla, hauskoilla oivalluksilla ja jylhän komeilla miespääosan esittäjillä. Jorma Tommila on saanut sydämeni sykkimään extrakierroksia jo Ukkonen lyhytelokuvasta. Mikä ääni miehellä!
127 hours oli pakko nähdä, sillä Danny Boyle kuuluu lempiohjaajiini.
Ja kuuluu yhä! Taas jälleen kuvat, leikkaus ja ohjaus oli upeaa katseltavaa ja jaksoin vain ihmetellä, miten lopulta niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin yhden henkilön taistelusta halusta elää voidaan saada niin mielettömän jännittävää draamaa aikaiseksi. Kuitenkin paikkana kun on ahdas kivikolo ja pahiksena liikkumaton kivimurikka runnoutuneen kätesi päällä. Elokuvan lopussa itkin kuin lapsi, lähes hävetti ja vierustoveria huvitti. Elämänhalu, tuo repivä voima! Herkistymiseen saattoi olla tosin syynä myös A. Rahmanin mieletön musiikki, herra kun on yksi suosikkisäveltäjiäni.
Tunnustaudun soundtrack keräilijäksi. Tämäkin on pakko hankkia omaksi.
Muut elokuvat ovat olleet aikamoisia helposti pureskeltavia toimintapläjäyksiä, kuten The Rock (en ollut nähnyt vuosiin ja Sean Connorya katselee mielellään), Death Race (Jason Statham -tarvitseeko kertoa edes muuta?), Smokin´ aces (kumma kyllä, oli ihan menevää viihdettä, joka osasi naurattaakin. Osasyy elokuvan katsomiseen oli kyllä Tommy Flanagan). Katsoin myös Smokin´aces 2, joka taas oli ihan susipaska. Teki lähes fyysisesti pahaa, niin huono se oli. Keskityinkin leffan ajan enenmmän karkin syömiseen ja kissan kanssa leikkimiseen.
Näiden elokuvien päälle halusin myös jotain herkkää, kaunista ja hentoa, kuin usvainen, kasteinen hapekas ilma aivoille. Valintani oli Never Let Me Go, joka ollut jo katselulistalla jonkin aikaa. Keira Knightly oli taas kummittelemassa verkkokalvoillani, mutta minkäs teet sille, että mimmi osaa näytellä. Onneksi toinen naispääosan esittäjistä, suloinen Carey Mulligan, antoi minulle sen tarpeen nähdä elokuva ja pian.
Haluan myös pian Britteinsaarilla, maaseudulle metsiin kuljeksimaan kumppareissa ja villakankaisessa hameessa pipo syvällä silmissäni ja kiviä potkiskellen.
Tämä musiikki kertoo jo niin paljon... *ojentaa nenäliinaa*
Kiitos sinulle, joka joskus aloit kertoa tarinoita ja sinulle, joka alkoi kirjoittamaan niitä ylös. Kiitos myös hänelle, joka keksi kirjapainotekniikan ja sinulle, joka halusi kertoa tarinoita liikkuvan kuvan avulla. Voisin myös kiittää akatemiaa. Ja hyviä viulisteja.
Ja häntä, joka keksi Jaffa limonadin.
-Oola.
Teatterissa kävin katsomassa Rare Exports: A Christmas Tale. ja 127 hours.
Rare Export lyhytfilmit tulivat tutuiksi internetin kautta jo 2000-luvun alkuvuosina ja voin sanoa olevani fani, joten innoistuin kovasti kuullessani, että idea on lähtenyt rullaamaan pidemmäksikin elokuvaksi. Ja itse pidin kyllä pätkästä. Ei mikään tajuntaa räjäyttävä taideteos, mutta juuri sitä mitä osasinkin odottaa: viihdyttävä erilainen joulutarina mustalla huumorilla, hauskoilla oivalluksilla ja jylhän komeilla miespääosan esittäjillä. Jorma Tommila on saanut sydämeni sykkimään extrakierroksia jo Ukkonen lyhytelokuvasta. Mikä ääni miehellä!
127 hours oli pakko nähdä, sillä Danny Boyle kuuluu lempiohjaajiini.
Ja kuuluu yhä! Taas jälleen kuvat, leikkaus ja ohjaus oli upeaa katseltavaa ja jaksoin vain ihmetellä, miten lopulta niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin yhden henkilön taistelusta halusta elää voidaan saada niin mielettömän jännittävää draamaa aikaiseksi. Kuitenkin paikkana kun on ahdas kivikolo ja pahiksena liikkumaton kivimurikka runnoutuneen kätesi päällä. Elokuvan lopussa itkin kuin lapsi, lähes hävetti ja vierustoveria huvitti. Elämänhalu, tuo repivä voima! Herkistymiseen saattoi olla tosin syynä myös A. Rahmanin mieletön musiikki, herra kun on yksi suosikkisäveltäjiäni.
Tunnustaudun soundtrack keräilijäksi. Tämäkin on pakko hankkia omaksi.
Muut elokuvat ovat olleet aikamoisia helposti pureskeltavia toimintapläjäyksiä, kuten The Rock (en ollut nähnyt vuosiin ja Sean Connorya katselee mielellään), Death Race (Jason Statham -tarvitseeko kertoa edes muuta?), Smokin´ aces (kumma kyllä, oli ihan menevää viihdettä, joka osasi naurattaakin. Osasyy elokuvan katsomiseen oli kyllä Tommy Flanagan). Katsoin myös Smokin´aces 2, joka taas oli ihan susipaska. Teki lähes fyysisesti pahaa, niin huono se oli. Keskityinkin leffan ajan enenmmän karkin syömiseen ja kissan kanssa leikkimiseen.
Näiden elokuvien päälle halusin myös jotain herkkää, kaunista ja hentoa, kuin usvainen, kasteinen hapekas ilma aivoille. Valintani oli Never Let Me Go, joka ollut jo katselulistalla jonkin aikaa. Keira Knightly oli taas kummittelemassa verkkokalvoillani, mutta minkäs teet sille, että mimmi osaa näytellä. Onneksi toinen naispääosan esittäjistä, suloinen Carey Mulligan, antoi minulle sen tarpeen nähdä elokuva ja pian.
Haluan myös pian Britteinsaarilla, maaseudulle metsiin kuljeksimaan kumppareissa ja villakankaisessa hameessa pipo syvällä silmissäni ja kiviä potkiskellen.
Tämä musiikki kertoo jo niin paljon... *ojentaa nenäliinaa*
Kiitos sinulle, joka joskus aloit kertoa tarinoita ja sinulle, joka alkoi kirjoittamaan niitä ylös. Kiitos myös hänelle, joka keksi kirjapainotekniikan ja sinulle, joka halusi kertoa tarinoita liikkuvan kuvan avulla. Voisin myös kiittää akatemiaa. Ja hyviä viulisteja.
Ja häntä, joka keksi Jaffa limonadin.
-Oola.
lauantai 8. tammikuuta 2011
Väsynyt jo talveen.
Mmm, olenko ainoa, jota tämä ainainen lumentulo alkaa jo väsyttää? Ei sillä, pulkkamäki yms talviaktiviteetit on hauskaa, mutta olisi välissä edes jokunen valoisa, aurinkoinen päivä pikkupakkasilla, eikä vain tuulta ja tuiverrusta.
Kaipaan jo lumettomia, rännättömiä aikoja. Keveitä kenkiä, tuulessa liehuvia helmoja ja hiuksia. Raskaat talvipompat päällä, painavat kengät jaloissa ja pipo syvällä silmissä (huppu toki vielä senkin yli) -ne on niin nähty!
Ei tietenkään saisi valittaa. Kyllä Turku oli sangen silmiähivelevän kaunis tänään, kun aamun tunteina palasin kotiin töistä. Kaikkialla oli hiljaista, mutta muutama pikkukuormuri kasasi lunta jo valmiiksi suuriin kasoihin. Kuusi tuomiokirkon edustalla oli yhä valoissa ja komea, lumi kimalteli kauniisti kristalleina ja nukkuva lauantai-aamuinen kaupunki huokaili herkästi. Toimeliaat pikkukuormurit olivat tehneet hyvää työtä, kun aamu-uniliaan yötyöläisen askel oli raskas ja vino, tiet olivat puhtaat ja hyvät kävellä.
Vaikkakin liukkaat.
Mutta niin pysyy hyvin hereillä!
Laila Kinnunen on ihastuttavaa! Tämä kappale on soinut päässäni jo päiviä.
Kuten kappaleen lyriikoihin Eka, tuo näppärämielinen ystävättäreni, kommentoi: "kyllä itse ainakin mieluummin olisin lokki, kuin laiva. Saisin paskoa muiden päähän."
Lauantaita kaikille! Ja rentoa sunnuntaita! Meikä itse juhlistaa pikkujouluja sunnuntain ehtoona -parempi myöhään, kun ei milloinkaan!
-Oola.
Kaipaan jo lumettomia, rännättömiä aikoja. Keveitä kenkiä, tuulessa liehuvia helmoja ja hiuksia. Raskaat talvipompat päällä, painavat kengät jaloissa ja pipo syvällä silmissä (huppu toki vielä senkin yli) -ne on niin nähty!
Ei tietenkään saisi valittaa. Kyllä Turku oli sangen silmiähivelevän kaunis tänään, kun aamun tunteina palasin kotiin töistä. Kaikkialla oli hiljaista, mutta muutama pikkukuormuri kasasi lunta jo valmiiksi suuriin kasoihin. Kuusi tuomiokirkon edustalla oli yhä valoissa ja komea, lumi kimalteli kauniisti kristalleina ja nukkuva lauantai-aamuinen kaupunki huokaili herkästi. Toimeliaat pikkukuormurit olivat tehneet hyvää työtä, kun aamu-uniliaan yötyöläisen askel oli raskas ja vino, tiet olivat puhtaat ja hyvät kävellä.
Vaikkakin liukkaat.
Mutta niin pysyy hyvin hereillä!
Laila Kinnunen on ihastuttavaa! Tämä kappale on soinut päässäni jo päiviä.
Kuten kappaleen lyriikoihin Eka, tuo näppärämielinen ystävättäreni, kommentoi: "kyllä itse ainakin mieluummin olisin lokki, kuin laiva. Saisin paskoa muiden päähän."
Lauantaita kaikille! Ja rentoa sunnuntaita! Meikä itse juhlistaa pikkujouluja sunnuntain ehtoona -parempi myöhään, kun ei milloinkaan!
-Oola.
perjantai 17. joulukuuta 2010
Loveliness!
Ulkona on harmaata, väsyttää koko ajan eikä tuo lähenevä joulukaan ihan onnistu piristämään tämän sairastelukierteen keskellä. Taas oli pari päivää seminormaali olo, mutta yhden ehtoon reippailu aiheutti sen, että eilen nousi taas kuume ja kurkku sattuu kuin raastinlaudalla olisi ihoa vedelty. Tosin lääkärini sanoikin, että tällaista liikkellä. Ei auta kuin kärsiä. Parempi näin -olenpa ainakin elossa!
Mutta viikon ihanuuksia! Tämä video on jotain parhautta:
Mikään ei ole pitkään aikaan saanut minua niin paljon nauramaan, liikuttumaan ja onnellisuuspalleroiseksi kuin tuo! Oijoih! Tuli heti täpinät kokeilla ripustaa pieni kamera omien kattien kaulaan ja katsoa miltä maailma näyttää heidän näkövinkkelistään.
Viikko mennyt laiskasti siivotessa, kirpparikamoja kokoessa (hyvin on mennyt kaupaksi, ihanata) ja nukkuessa. Kaikenlaista on pitänyt tehdä, mutta puolikuntoisena jäänyt vaiheeseen. Argh! Enemmän tunteja vuorokauteen, kiitos. Se on toiveeni Joulupukille. Eilen kuitenkin menin naapuriin pelaamaan pelejä ystäväni pojan kanssa ja jäin vielä katsomaan elokuvan illan lopuksi. Yskimme kaikki kolme kilpaa ja valittelimme kaktuskurkkujamme. Ehtoon suloinen pikkuylläri oli ystäväni antama fanipinssi, jonka kiikutti minulle Virosta Darkland Fire festareilta (kattaa musiikkigenrejä neofolk/dark folk/industrial), jossa oli morsiammensa kanssa katsomassa minullekin rakasta artistia Matt Howdenia/Sieben. Yhden miehen kokoonpano, jossa musiikin ideana on upeat lyriikat, miehen karismaattinen ääni ja esiintymistapa, viulu ja itsetuottamat soundit sekä niiden luuppaaminen.
Tämä mies siis tarttui viuluun ensimmäisen kerran 16-vuotiaana, kun joku mimmi oli sitä mieltä, että se olisi siistiä. Läskibasso kun oli kuulemma liian kookas. Oppitunteja on takana nolla, täysin itseoppinut.
Tässä kun nyt päästiin kehumaan artistia, suosittelen lempikappalettani Love´s promise. Lyriikat koostuvat kukkasten nimistä.
Olisi tänään luokkatoverini valmistujaiskekkerit teemalla coctailkutsut. Kouluni pikkujoulut jätin jo väliin sairastelun takia. Kovasti mietin auttaisiko mennä. Kaapissa kun on pari somaa coctailmekkoa, jotka kaipaisivat ulkoiluttamista. Kunto on kuitenkin puolittainen, eikä näytä mihinkään parantuvan tällä sohvalla makaamisellakaan. Onpas minulla taasen ongelmat! Hellanlettas!
Two lovely videos that had made my week a bit better.
-Oola.
Mutta viikon ihanuuksia! Tämä video on jotain parhautta:
Mikään ei ole pitkään aikaan saanut minua niin paljon nauramaan, liikuttumaan ja onnellisuuspalleroiseksi kuin tuo! Oijoih! Tuli heti täpinät kokeilla ripustaa pieni kamera omien kattien kaulaan ja katsoa miltä maailma näyttää heidän näkövinkkelistään.
Viikko mennyt laiskasti siivotessa, kirpparikamoja kokoessa (hyvin on mennyt kaupaksi, ihanata) ja nukkuessa. Kaikenlaista on pitänyt tehdä, mutta puolikuntoisena jäänyt vaiheeseen. Argh! Enemmän tunteja vuorokauteen, kiitos. Se on toiveeni Joulupukille. Eilen kuitenkin menin naapuriin pelaamaan pelejä ystäväni pojan kanssa ja jäin vielä katsomaan elokuvan illan lopuksi. Yskimme kaikki kolme kilpaa ja valittelimme kaktuskurkkujamme. Ehtoon suloinen pikkuylläri oli ystäväni antama fanipinssi, jonka kiikutti minulle Virosta Darkland Fire festareilta (kattaa musiikkigenrejä neofolk/dark folk/industrial), jossa oli morsiammensa kanssa katsomassa minullekin rakasta artistia Matt Howdenia/Sieben. Yhden miehen kokoonpano, jossa musiikin ideana on upeat lyriikat, miehen karismaattinen ääni ja esiintymistapa, viulu ja itsetuottamat soundit sekä niiden luuppaaminen.
Tämä mies siis tarttui viuluun ensimmäisen kerran 16-vuotiaana, kun joku mimmi oli sitä mieltä, että se olisi siistiä. Läskibasso kun oli kuulemma liian kookas. Oppitunteja on takana nolla, täysin itseoppinut.
Tässä kun nyt päästiin kehumaan artistia, suosittelen lempikappalettani Love´s promise. Lyriikat koostuvat kukkasten nimistä.
Olisi tänään luokkatoverini valmistujaiskekkerit teemalla coctailkutsut. Kouluni pikkujoulut jätin jo väliin sairastelun takia. Kovasti mietin auttaisiko mennä. Kaapissa kun on pari somaa coctailmekkoa, jotka kaipaisivat ulkoiluttamista. Kunto on kuitenkin puolittainen, eikä näytä mihinkään parantuvan tällä sohvalla makaamisellakaan. Onpas minulla taasen ongelmat! Hellanlettas!
Two lovely videos that had made my week a bit better.
-Oola.
tiistai 14. joulukuuta 2010
Song for the Season
En niinkään välitä uutukaisista joululauluista, enkä tiennyt edes välittäväni joulunajan musiikista. Kuitenkin olen huomannut oman oloni rauhoittuvan, kun tähän aikaan kuuntelen Jouluradiota, netistä oldies nettiradioita tai Loreena MacKennittin talvilevyjä. Tässä teille jaan suosikkikappaleeni. Erilaista joulumusiikkia, mutta juuri sellaista, joka saa oman oloni kaipaamaan kuumaa glögiä, mausteita, tuoksua ja taikaa. Takkatulta ja lempeää lumituiskua akkunan taakse.
Maailma on täynnä lumitimantteja. Minulle kerrottiin, että ne ovat lumihiutaleita, mutta en usko. Kimmeltävät ainakin, kuin timantit valon osuessa maahan!
-Oola.
torstai 18. marraskuuta 2010
Move, move!
Lore muutti viikonloppuna Helsinkiin.
Tässä kuvassa Lore muuttaa.
...Oho, siis Loren tavarat muuttivat asunnosta pakutetriksen kautta Helsinkiin, mutta Lore oli pakkausoperaation ajan töissä. Onneksi olimme edellisenä iltana siskon kanssa tehneet hyvää työtä ja tavarat olivat sopivalla väkimäärällä nopeasti siirrettävissä. Roudaamisen jälkeen ahkera muuttaja palkitsi lihasväkensä rentouttavin juomin.
Kävin sunnuntaina katsomassa konsertissa, jonne olin saanut lipun syntymäpäivälahjana. Sangen kultturellia tämä vuosia täyttäminen tällä kertaa! Illan artisti oli A cappela yhtye Club for Five, jonka olen nähnyt livenä ennenkin. He juhlivat nyt 10-vuotista taivaltaan juhlakonsertein. Keikka oli aivan tajuttoman hyvä! Välillä sitä jopa unohti kuuntelevansa musiikkia, joka on tehty täysin viiden ihmisäänen avulla. Mieletöntä!
Oolan hämärässä napattu konserttipönötys. Tunsin itseni sangen värikkääksi paikalla, sillä muilla tuntui olevan päällä enemmänkin mustaa, tai mustapunaista. Tervetuloa talvimuotiin ja pikkujoulujen luvattuun aikaan!
Tässä Club for Five pätkä heille, jotka eivät yhtyeestä tiedä mitään.
Last weekend Lore moved to Helsinki. She had workshift at same time when me and her other loving friends packed her stuffs in to a van. After this she gave us some yummy treats. Thank you, dear! It was pleasure to help you!
-Oola.
Tässä kuvassa Lore muuttaa.
...Oho, siis Loren tavarat muuttivat asunnosta pakutetriksen kautta Helsinkiin, mutta Lore oli pakkausoperaation ajan töissä. Onneksi olimme edellisenä iltana siskon kanssa tehneet hyvää työtä ja tavarat olivat sopivalla väkimäärällä nopeasti siirrettävissä. Roudaamisen jälkeen ahkera muuttaja palkitsi lihasväkensä rentouttavin juomin.
Kävin sunnuntaina katsomassa konsertissa, jonne olin saanut lipun syntymäpäivälahjana. Sangen kultturellia tämä vuosia täyttäminen tällä kertaa! Illan artisti oli A cappela yhtye Club for Five, jonka olen nähnyt livenä ennenkin. He juhlivat nyt 10-vuotista taivaltaan juhlakonsertein. Keikka oli aivan tajuttoman hyvä! Välillä sitä jopa unohti kuuntelevansa musiikkia, joka on tehty täysin viiden ihmisäänen avulla. Mieletöntä!
Oolan hämärässä napattu konserttipönötys. Tunsin itseni sangen värikkääksi paikalla, sillä muilla tuntui olevan päällä enemmänkin mustaa, tai mustapunaista. Tervetuloa talvimuotiin ja pikkujoulujen luvattuun aikaan!
Tässä Club for Five pätkä heille, jotka eivät yhtyeestä tiedä mitään.
Last weekend Lore moved to Helsinki. She had workshift at same time when me and her other loving friends packed her stuffs in to a van. After this she gave us some yummy treats. Thank you, dear! It was pleasure to help you!
-Oola.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
