Näytetään tekstit, joissa on tunniste Duuni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Duuni. Näytä kaikki tekstit

tiistai 19. helmikuuta 2013

This is good day to have a good day.

Ohhoh, edellisestä postauksesta on jo tovi! Blogi saanut olla talviunilla sillä aikaa, kun kirjoittajansa sitä eivät ehdi varastoon saada. Ei sillä, ettenkö olisi nukkunut, olenhan siinä hyvä ja syväuninen, mutta arkeen on astunut... noh, arki!

Tammikuun puolestavälistä olen saanut suureksi iloksi ja onneksi tehdä töitä, noin vuoden työttömänä olon jälkeen. Työsuhde on määräaikainen, päättyy kun tekeminen loppuu, mutta vielä pyrin kaikella tarmolla tekemään kaiken toimistotyön mikä minulle nakataan. Mikä ilo lähteä aamulla töihin, saada aikaan, tulla kotiin ja tehdä ehkä vielä jotain ilman, että syljeskelee koko päivän sohvalla kattoon ja mähinöi itsevihassa velloten, kun ei saa aikaan mitään. Kummasti tieto omasta aikaansaamisesta tuo tarmoa ja palkintoa, vapaa-aikakin on nautinnollista ja illat samentinpehmeitä, rentouttavia välitiloja.
Ehkä uutuudenviehätystä, mutta annan itseni nauttia tästä tunteesta!



Itseasiassa pakko myöntää, että olen sangen tyrmistyttävän hyvällä tuulella! Enkä edes nukkunut hyvin yöllä, ulkona sataa taas lunta ja toimiston kahvi kivistää vatsassa, mutta silti tekisi mieli nousta pöydällä tehden tyhmän mahtieleinen tuuletusliike ja kajauttaa maailmalle suuri kiitos, kun on juuri tämä päivä.
Kuitenkin ei ole kauaa, kun tuntui siltä, että jokainen päivä oli tuskien taival.



Positiivista tänään ja tällä hetkellä:
- Toinen päivä täysin ilman vahvoja masennuslääkkeitä, joita olen syönyt kolme vuotta. Vuoden olen vähentänyt ja vierottanut kroppaani näiden pillerien ikeestä. Pari päivää sitten meni viimeinen 75mg aamukahvin kera koneistoon. Olo ihan tajuttoman kauhea hetkittäin vierotusoireiden takia, mutta olkoot.
- Jaksaminen arjessa näkyy kotona ja keittiössä: olen kokannut enemmän viime aikoina, kuin moneen vuoteen (ja leiponuit) Masennus vei ruokahalut. Ei ole palannut vieläkään kunnolla, mutta pakotan itseni syömään jopa tuhdin puurolautasellisen aamuisin. Olen kokannut lapsuuden lama-ajan lempiherkkuja, jotka toimivat yhä täyttävästi ja maistuvasti. Oman elämäni Marttana olen jaksanut puuhata pienistäkin jätösruuan palasista lisää maistuvia aterioita. Työttömyys/rahattomuus pakottaa kekseliääksi, jälleen.
- Olen jaksanut leikkiä! Hämmennyin tajuamaan, että olen viime syksystä tähän helmikuuhun mennessä käynyt useammassa live-roolipelissä, kuin moneen vuoteen yhteensä. Myös normaalit pöytäroolipelit ovat vieneet mukavasti aikaa aina välillä. Yhä myös korttipelit ja niiden opettelu on ollut mukavaa touhua. Bridge ja visti yhä oppimatta. Gin, Bismarck, kasino ja Lamarckistinen (eli evoluutio) pokeri ovat olleet mukavaa ajanvietettä, klassista ristiseiskaa unohtamatta.



- Toimiston ikkunasta näkyy parhaillaan sinistä taivasta juuri, kun ennätin sanoa työkaverille, etten muista milloin olisi pilvien raosta taivasta näkynyt.
- On jotain mitä odottaa tulevaisuudessa: Knutepunkt live-roolipelitapahtuma Norjassa huhtikuussa ja Star Wars Celebration heinäkuun lopussa Saksassa Essenissä. Nörttityttö pitää itsensä iloisena!
- Olen luopunut hiljalleen lisää turhasta omaisuudestani ja yrittänyt käyttää vaatekaappini sisältöä tuunaillen ja yhdistellen läpi. On mahtavaa tehdä ns. löytöjä omista varastoistaan.
- Lore on muuttanut lähelle. Hänen kotinsa tuntui kodilta jopa pahvilaatikkopaniikin keskellä.
- Perjantaina minulla on pitkästä aikaa kampaaja. Pääni tulee ulkoisesti selkeämmäksi!
- Koko perhe on tulossa Helsinkiin viikonlopuksi. Niin onnellinen, että melkein itkuttaa!
- Kaukainen kävi parisen viikkoa sitten kylässä ja poskipääni eivät ole toipuneet siitä naurunremakasta vieläkään.
- 40 päivää niin alkaa Game of Thrones season 3. Joo, lasken päiviä...



Melkein raivokkaasti riipustautuen tarraan tähän hyvään fiilikseen!
alan jo epäillä maanisdepressiivistä oireyhtymää, mutta kai se vain on pakko uskoa, että ihan vaan aikuisten oikeasti olo on hyvä.

I got a job (for a while) and that have kept me busy lately. Weird to really feel happy, just to common normal days, when after work there is nothing than cooking, reading a book and sleeping. After long unemployment all this simple joys makes me so content. I made a list about things that made me happy lately. Lot of nerdy stuff including Larps, waiting of events and travels.

-Oola.





perjantai 29. lokakuuta 2010

Pimeän puolen pullo

Tässä kekrin / Shamhain aikaa eläessä lasi punaviiniä ja ajatus paksusta maukkaasta juurespadasta kiihdyttää makuhermoja. Harmi vain, että viime aikojen nautiskelu on ollut lähinnä take-away kiinalaista ja pitsaa. Nolottaa oikein. Mies Helsingissä ja itse ei jaksa kokkailla olemattomassa keittiössä kaaoksen keskellä. Aika mennyt lähinnä töihin. Oikeastaan unohdin koko halloween humputuksen kunnes eilen kuulin asiakkaiden juttelevan mitä pukea bileisiin päälle. Innostuin ja yritin saada työkaverit innostumaan pienestä teemapukeutumisesta. Pirunsarvia tai vastaavaa. Eivät innostuneet. Itse tosin meinasin, että jos laittaisi pupukorvat ja olisi Monty Pythonin Killer Rabit. Mielestäni oikein oiva hahmo aikaan katsoen ja helppo toteuttaa -> pupukorvat.



Mutta aiheeseen. Lueskelin eilen jotain iltalehteä tai iltasanomia ja silmääni tupsahti juttu Halloween viineistä. Kehotettiin juomaan Vampire punkkua ja niin edelleen. Mieleeni jäi ehdottomasti Australialainen Redhead Studio - Return of the living red viini.



Pullo on komean yksinkertainen ja yllätyksellisesti suljettu vahakaulalla.
Etiketti roikkuu narusta ja kirjekuoresta paljastuu aiheeseen sopivaa materiaalia:



Kuvat lainattu täältä.

Pullo kustantaa noin 50 euroa netistä ja ei tietystikkään saatavana Alkossa eikä suomalaisilla viinitukuilla. Bloody hell, sanon minä. Viinin ei pitäisi olla mitään vatsahappojen lipittelyä sillä kaikkialla pisteytetty 95 pisteellä sadasta joka on merkki oivasta viinistä. Lisää viinistä täällä.

Niin sanotuista uusista viinimaista tulee anarkistisia ja mielenkiintoisia viinejä. Yleensä olen katsonut kauniita pulloja kaukaa ja ajatellut, että pieni huumori tekee viinistä halvan. Mitä perinteisempi ja mitä tylsempi pullo - sitä parempi viini. Työn kautta tutustunut mielenkiintoisiin ja hauskoihin tuottajiin, kauniisiin tuotteisiin niin pakko niellä sanani. Äsken selaisin artikkelia johon oli kerätty epätyypillisiä ja näyttäviä viinietikettejä. Sydämmessäni helähti tiuku kun sivuani rullattuani eteeni räpsähti suursuosikkini: The Logan Weemala Wine Collection Loganilta austaraliasta.



Weemala sarjasta kerrotaan näin: n name and in symbol, the Logan Weemala Wine Collection faithfully represents its homeland. “Weemala” is the name of the region where these grapes were grown, and is the aboriginal word for “good view”. To give this collection a face, War Design selected five birds common to the Weemala region, making each a symbol for one of Weemala’s varietals.

Pullot ovat taivaallisen kauniita herkkine etiketteineen. Mustavalkoisuus on aina ihastuttanut allerkirjoittanutta ja viini pullojen sisällä - mainiota. Pirskahteleva Pinot Gris ja maukas punainen shiraz viognier ovat itselleni tuttuja pidemmältä aikaa. Myös Weemalan rutikuiva korallin värinen kuohuviinin olen myynyt intopäissäni asakkaille ja iloinnut lasillisen jos toisenkin itse.
Loganin nimilinjan viinit eivät nekään ole lainkaan hullumpia. Logan Shiraz on taivaallinen. Eikä etiketit ole nekään rumia vai mitä sanotte tästä:



Kaunis.

Viini.tvn poijjaat jututtaa sivustollaan Peter Logania Weemala viinien äärellä.

Pitääkin tästä alkaa valmistumaan duuniin josta lähden suoraan helsinkiin...aamulla sitten helsingissä - pienet unet ja ihmettelemään uutta kotikaupunkia. Maanantaina työhaastattelua...Jännittävää.

VAROKAA ZOMBEJA!

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Ex nihilo nihil fit?

Olen kai hullu, mutta pidän työnteosta! Vaikka sairastelu onkin viimeisen vuoden aikana vähentänyt duuniaikojani, niin käyn silti semivakituisesti yökerhossa töissä ja tilanhuoltajana/toimistoapulaisena eräässä toimistossa. Opiskelussa on tullut tehtyä niin vähän pisteitä vuoden aikana, että tukihanat on tukossa, mutta asiaan on tulossa muutos heti, kun tästä vain reippaannut.
Mur! On se sääli nähdä itsestään peilissä vain varjo, kun ennen napsutellut menemään minkä ehtii skolea ja prokkiksia ja töitä ja, ja.. Ehkä siksi olenkin tässä pisteessä nyt. Pitäisi oppia pysähtymään ja hyväksymään itsessään se väsymys.

Nautin kuitenkin työpäivästä, joka menee mutkattomasti, hommat sujuu ja rytmi pysyy koko ajan päällä. Ei yhtään hysteriapaniikkia siitä, onko tuoppeja kierrossa tarpeeksi, tahi räjähteleviä lasikasoja yms muita blokkarin murheita. Ilta meni vallan somasti ja kotiin oli kiva palata tunnin aikaisemmin ihmettelemään, että miksi sitä ei väsytäkkään. Istuin sohvalla pari tuntia odotellen unta.

Aamulla heräsin siihen, kun vanhempi kissani toimi kampaajana. Suloisen, vaikeasti saavutetun unen taustalta kuului määrätietoinen mussutus ja naksuttelu, kun katti repi duuniyön etujeejeetäni pois (suomeksi: etuheitto ylikasvaneen otsahiusten kanssa) Vanhempi kissani, Samppa, on kollikissa, joka nauttii miehistä, vaatekaapissa nukkumisesta, poskisuudelmista ja kävelee sirosti takamustaan keinutellen (japanin bobtalella on pitkät takajalat niin tassutus on erikoisen näköistä). Välillä hän nauttii meikeillä räpläilystä, vaaleanpunaisesta väristä ja hiusteni laitosta. Aamun työn tulos oli kyllä vallan komea, vaikka itse sanonkin!


My Cat is genious!

Mihin on kadonnut aurinko armas? En valita, sade todellakin sulattaa hankia pikavauhdilla. Vielä maanantaina tie alas kotoani oli liukas ja tappava, nyt katu on vain pikkukiveä ja lätäköitä. Pistin kokeeksi kirpparilta eurolla löytämäni kumisaappaat jalkaan; olihan niillä kiva jäädä tanssimaan lätäköihin! Muistin vain miksi en ollut kumikenkien ystävä -tovin tassuteltuani sain vesikellot muistoksi uskaliaisuudestani, mutta onneksi lompakossa oli varaksi pari jedilaastaria. Voimaa kehiin niin pääsi kotiin asti!

Täytyy tästä eteenpäin ladata kuvat muualle, bloggerin kautta ovat hiirenpapanain kokoa.
Tänään lähdin taas toimistolle töihin; ei meikkiä ja voimaväriä ylle! Ihanaa kulkea ilman sotamaalia.

Ja nämä kaukaa nopeasti napatut peiliotokset on yhtä pikselihuttua, että...

Pääsin ulkoiluttamaan joululahjaksi saamaani sateenvarjoa. Painava, mutta ah niin raikkaan suloinen!

Toivottavasti joku vastaan kävellyt sunnuntaikulkija sai myös hymyn huulilleen sontikkani ansiosta. Ei tarvitse hymyillä minun kanssani, vaan myös minulle!

Pakko ladata harmaaseen poweria värein. Pakko hymyillä, vaikka vituttaisi. Pakko vaan mennä arjessa eteenpäin, vaikka tekisi mieli sanoa kirosanoja ja heittää lusikkasetti nurkkaan, vain näin kuvainnollisesti. Kevät on nurkan takana, kesä luultavasti parilla seikkailulla maustettu. Apeaan oloon sain tänään ystävähoitoa netin kautta. Miten sitä voikin parilla sanalla saada toisen voimaan paremmin ja tämä myös minut? 15 vuotta läheistä ystävyyttä, sepä se.

Huomenna yksi työhaastattelu, vähän vakituisempaan ja viikolla tapahtuvaan työhön. Freelance-verokortti on kätevä olemassa.

What do you like about this hairdo that my cat made me while I was sleeping? I kinda love it!

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Sexy chefs

Itse ravintola-alalla työskentelevänä huvittaa yleisesti mediassa ilmiöksi tulleet "kuumat kokit". Ruoka on jälleen superrr seksikästä. Etenkin jos sitä osaa tehdä. Myös ilmiönä myötä alkaa nousta (etenkin miespuolisien) baarimestarien saavutukset mediaan. Kysymys päässäni jälleen; Missä on kuumat tarjoilijat, hovimestarit, blokkarit, sommelierit, butlerit, oluen laskijat, leipurit...olen tästä aiheesta kitissyt moneen kertaan...
Sillä kaikkihan "osaavat tarjoilla". Kukaan "ei oikeasti halua" tarjoilijaksi, sitä tehdään kunnes valmistutaan joksikin akateemikoksi, saadaan se rooli siitä leffasta josta tullaan kuuluisaksi tai otetaan mahtava laina ja kouluttaudutaan viinimestariksi. Ei se ole ammatti vieläkään jos pistää ravintolan pystyyn. Kokki hyväksytään helpommin ja luonnollisemmin ravintoloitsijaksi kuin kyyppari.

Ollakseen kokki, taitava baarimestari tai sommelieri on käyty kouluja, kuunneltu Gordoneiden huutoa tai nokkavan hovimestarin piikittelyjä. ALLEZ! Huomattavasti oikeampi ammatti!
Joka tapauksessa tämän myötä tulee hassuja ilmiöitä siinä kun ennen valittiin vuoden seksikkäimmmät näyttelijät, urheilijat ja poliitikot, nyt valitaan seksikkäimmät kokit...lääh?
Jenkki Cosmo pisti riviin miespuoliset keittiön komistukset. Tsekkaa Sizzling hot sexy chefs. Listalla mm. Jamie Oliver ja noin kolme aikoinaan Top Chefiin osallistunutta tatuoitua pahaa poikaa jotka eivät kuitenkaan voittaneet. Ja ties ketä kuumasta ruotsalaisesta kuumaan ... öö - no kokkiin. Ja yksi kokki joka oli ennen jääkiekkoilija. Kuulostaa tutulta!


Michael Voltaggio kuva: täältä.

Onko suomessa sitten kuumia (julkkis-)kokkeja? Lässyttävät tv-kokit eivät herätä kyllä minkään moisia naisellisia värinöitä. Tähtikokki Välimäki näyttää siltä kun ei nukkuisi koskaan ja saan duunissa nähdä ihan samanlaisia silmäpusseja joko peilistä tai työkavereilla salissa sekä keittiössä. Ain't that hot?

(Meitsi on oikeesti seksikäs tarjoilija. Ihan oikeesti. Vote me!)

Vuosia sitten terassi-tarjoilija helteessä tuplavuoron tauolla. Sensuroitu.

Kieli poskessa mietityttää vain...
Suomalaiset julkisuuteen ponnistaneet kokit ovat enemmänkin naapurinpoikia tahi tyttöjä. Sellasia mukavia. Teidän isin näkösiä. Vähän vatsaa, naururypyt silmissä ja maantienvaalea tukka. Ne keittiöissä pakertavat nuoret kundit tatuoineen ei paljoa telkkariin himoitse. Ne tekee tähtiä ja käy välillä sanomassa jossain lehdessä "että ei ihan tälläistä odotettu, vaikka ihan vähän salaa, mutta otetaan kiitollisena vastaan ja jatketaan ihan samaan malliin".

Briteissä muuten ihan tutkittua tietoa aiheesta. Lainattua tekstiä iltalehden sivuilta:
"Uusi brittiläinen selvitys esittää, että miehen kannattaa ottaa keittokirja käteen ja opetella kokkaamaan, mikäli haluaa parantaa asemiaan naismarkkinoilla.
Tutkimus nimeää ruualla naisia hurmaavat miehet "gastroseksuaaleiksi". Asiantuntijat pitävät merkittävänä syynä ilmiön syntyyn miespuolisia julkkiskokkeja, kuten Jamie Oliveria ja Gordon Ramsayta, jotka ovat todistaneet, että raavas mieskin voi pärjätä keittiöpuuhissa."


Tästä innostuneena sitten kouluissa nuoremmat tytsyt ja pojat opettelevat glassit ja kastikkeet, unelmoivat skills-voitosta ja molekyylikeittiöstä.
Ne käy kaljalla sunnuntaisin muiden kokkien kanssa ja iskee kuumia blokkareita. Sitten ne syö toistensa ravintoloissa ja arvostelevat tarkasti toistensa työpaikkoja. Ja jokainen on lähdössä ulkomaille. Taatusti. "Hakemaan tähtikokemusta."
< / k i e l i p o s k e s t a >

Oh, lisää esimerkkejä: on nämä nuorekkaat ruokaohjelmat "söpö"ine kokkeineen. (Kokkisota uusintana, vaadin!).


Alkoiko soimaan Kokki kolmonen päässä?

Ei kauhean sizzling.

Nyt Suomalaiset ryntäävät toreille hakkaamaan toisiaan selkään, sillä on meillä yksi hottis joka osaa tehdä ruokaa; Sara La Fountain!!! Ja ihan ulkomaisessa äänestyksessä valittu maailman viidenneksi seksikkäimmäksi kokiksi. (lisää: The hottest woman celibrity chefs!)


"Olen kuuma and it's a perfect day!"

Lisää Gastroseksuaali-ilmiöstä voi lukea Daily Mailin sivuilta.

Tuli nälkä. Laters.

Lore

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Lomaa se on sairaslomakin-ko?

Terveyhdys vaan.
En edes viitsi hypettää viime viikonlopun superuuvuttavan työrupeaman jälkeistä raikastavaa minireissua Tampereelle, kun Oola sen jo yöllä on tehnyt. Hubaa oli.

< VALI >

Eilen kävin kinumassa työterveyslääkäriltä särkylääkkeitä sykkivään tassuuni ja pamahti (vähintään) viikko sairasloma. Tilanne tämä, että ollut enemmän ja vähemmän hankala jo kesästä. Sunnuntaina kun ei pystynyt itse enää pukemaan ja pitämään mistään kiinni ja kun särky yltyi sellaiseksi, että haittasi unta totesin nöyrtyä lääkärille. Tytöt vielä joka väliin hoki muistuttaen ajanvarauksesta niin oli kai se pakko. Olen ihminen joka menee lääkärille sitten kun verta on vartalossa enää desi...

Harmittaa. Tiedän, ettei pitäisi tuntea pahaa omatuntoa tms. Nyt jo suurimmasta osasta siitä päässyt yli, mutta eilen rasvailin köyttä ja tunsin pettäneeni kaikki. Oli pakko tulla kotikotiin, etten seisoisi kotona odottamassa, että joku tulisi potkaisemaan penkin alta. Lääkärin jälkeen olin jo puolimatkassa töihinkin, mutta pomo soitti että nähdään viikon päästä. Tai kahden - ensi viikolla alkaa pääsiäisloma jonka työpaikka kiinni. :/ "Mä olen itseasiassa kohta siellä, voin tehdä tämän illan kyllä!" (Olen idiootti.) Käännyin kannoiltani ja hipsin olohuoneeseeni (baari) juomaan kahvia ja murjottamaan. En osaa olla vapaalla!! Jos siihen ei ole suunniteltu vaikka mitä. Nyt ei voi soittaa, pelata, ei siivota, tämä näppiksen käyttökin on pääosin oikealla kädellä naputeltua tekstiä koska sormet ei vasemmassa oikein toimi. HOMEHDUN. Paranen. Toivottavasti. Osaan kyllä levätä jos 40 astetta kuumetta ja pakko vain maata...



Koulusta 2007 kokkiasussa. Lakki, Takki & Housut Imagewear, Puhelin motorola, Sivuliina Second Hand, Essu Ten tuote.


Kamalinta oli, että pyysin anteeksi sitä, etten pääse töihin. Totta kai ketuttaa, että joku joutuu tekemään mun vuoroni ja ihmisten elämä menee taas uusiksi. Tiedän, että jollen saa kättäni kuntoon edessä on leikkaus ja KUUKAUSIEN sairasloma. Se vasta maistuisi työnantajalle. Silti pelkään, että saan fudut viikon sairasloman jälkeen (heh, tuskin - on ollut aikasemminkin kippee.) ja vuoroja ei annettaisi. MIKÄ ON IHAN UTOPIAA - koska niin ei tule käymään. Vanhassa duunissa muutamia vuosia sitten sain "potkut" kun olin 2vk saikulla leikkauksen takia...Mikä tekee ihmisestä niin tunnollisen? Voi mun päätä kun ei mene perille järki.

Jos jotakuta ihmetyttää, että mihin Lore kuolee: raju jännetupentulehdus. Käsi turvonnut ja kipu sykkii rintalihakseen asti. Ei paljoa tarjoilla. Tulehduskipulääkekuuri ja 3-4 kertaa päivässä kylmähaudetta. Aamen.

< /VALI >

Tässä hutera silta sunnuntaina nähdystä H.R Gigerin näyttelystä ensi viikon keskiviikkoon...


Mutta palataan iloisempiin asioihin. Lähden keskiviikkona Lontooseen!! Tarkoitus olisi käydä syömässä muutamassa kivassa paikassa, juomassa muutamassa kivassa paikassa ja märehtiä pubeissa. Sekä nukkua, levätä, hengata, katsella maisemia ja juoda costa coffeen isoja megalomanisia 0,5l Americanoja Kensigtonissa Victoria & Albert museumin portailla. Mutta kaipaisin vinkkejä!! Etenkin jos joku kiva pub/ravintola/baari/clubi tiedossa tai kiva kauppa/kirppis/second hand setti? Help me outta here mates!


English summary:

I am on sick leave for week and frusturated as hell. I have some sort of inflammation on the left hand's muscles. I have eastern holiday from next wednesday and I am leaving to London and I need some tips!! Cool pubs, bars, cheap restaurants, secondhand, fleetmarket...I don't know more than few places. Cheers.



Lore