Näytetään tekstit, joissa on tunniste sportz. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sportz. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Puhelin kulki mukana keväällä.

Aina ei jaksa raahata kameraa mukana, joten on mukavata kun puhelimen ohessa on toimiva lelu aina käytössä. Keväällä, kun oli elämänmuutosta ja hulinaa, tuli kuvattua paljon ja osa kuvista onkin esiintynyt täällä jo aikaisemmin. Päätin kuitenkin kerätä meidän molempien otoksia seikkailuistamme, kameroina Nokian N8 ja Samsung Galaxy S.

Kun ei ole lapsia, tulee kuvattua varmaan eniten (ja jatkuvasti) kissojani. Hävettää, miten paljon karvakavereiden kuvia onkaan kännykässäni! Mutta katsokaa nyt:


Samppa ja Barbababa. Samppa ja Lore katsomassa euroviisujen semifinaaleja. Ei tuollaisia isosilmä-hetkiä voi ohittaa.

Äitimme kävi huhtikuun lopussa kylässä Helsingissä. Me lapsoset emme olleet tarpeeksi iso houkutin kyläilyyn, vaikka uudet kodit ja kaikki, mutta Michael Bublén konsertti kyllä! Oli kyllä sangen upea keikka, ei voi muuta sanoa, vaikka en suureksi fanitytöksi tunnustaudukaan. Tärkeintä oli kuitenkin kokea koko konsertti rakkaan perheen kanssa. Ja kyllä herra osasi ottaa yleisönsä!




Me kaksoset ennen konserttia, konsettisali ja kaikki perheen naiset yhdessä konsertin jälkeen.

Turussa olen käynyt vain kääntymässä, kun kovasti kaikille lupailin roikkua nurkilla, vaikka kaupunkia olen virallisesti vaihtanut. Silmälasit ovat olleet erinomainen syy kyläillä rakkailla tienoilla, mutta tärkein syy oli asunnon siivoaminen ja lopullinen tyhjentäminen, että seuraava asukas pääsi muuttamaan.

Viimeinen kuva ennen poistumista tyhjästä kodista. Haikeaa.

Allekirjoittanut ei ole ainoa, joka tämän kevään aikana on käynyt juhlimassa häitä.

Lore Isolla Kirkolla. Harmi, että neidin My little Pony (pinkihkö) sävyinen hiusten sävy ei oikein kuvasta tule esille.

Helsinkiin muuttaessa parhautta on, että rakas ja pitkäaikainen roolipeliryhmäni on myös vähäisen matkan päässä. Enää ei tarvitse varata kokonaista päivää tai kahta, kun lähtee pelailemaan Helsinkiin. Tässä porukassa kun emme vain istu pitsalaatikoiden ja coca cola-pullojen ympäröimänä, hieltä haisten ja noppia vähän välien viskoillen. Rydmanin koulukunnan peleissä tulee aina vyöryttyä vatsa pulleana ulos. Ja liikuttuneena.

Lindefirion (Keski-Maata) sessio päällä. Ensimmäinen lautasellinen "lounasta". Portviini/punaviini/tuhdit oluet eivät näy kuvassa. Melkein samalla peliporukalla olen jo melkein 7 vuoden ajan pelanut Exger kampanjaa, joka sijoittuu Keisarin ajan Rooman valtakuntaan; ensin sen pohjoisille alueille Germaaniaan ja siitä käänteiden kautta itse valtakunnan sydämeen. Pitkät kampanjat ovat aarre.

Tähän kevääseen on riittänyt jännitettävää: snookkeri, jääkiekko, euroviisut ja Mestarien liigan finaaliottelut. Kuvasta käy ilmi, mitä joukkuetta kannatin. Kuva näkyi aikaisemmissa postauksissa, mutta pitää erikseen huomauttaa huivista, hih!

Bayern München! Loren huivi, tosin. Nyt jännätään taas jalkapalloa; Saksa ja Portugalia finaaliotteluun, kiitos! Tietää, mitä Juhannuksenakin mökillä tulee tehtyä...

Kauneinta Helsingin keväässä on ollut heräävä kahvilakulttuuri. En ennen täällä ole lyhyillä visiiteilläni jaksanut notkua kahviloissa, mutta nyt kävellessäni ympäriinsä uutukaisia nurkkia olen löytänyt varsinaisia aarrepaikkoja!

Kuppi kahvia, lintujen laulu, kirja ja aurinko -mitä muuta voi toivoa vapaalta iltapäivältä? Toinen meistä istuu kahvilassa odottamassa, kun toinen juoksee Töölönlahtea ympäri lenkkiromppeet niskassa. Kauhun tasapaino!

Nämä ei varsinaisesti tilannekuvia kännykällä, mutta puhelimella kuvattuja kuvia vanhoista valokuvista. Olisikohan aika hankkia skanneri?
Joskus olimme sangen suloisia noitapipanoita:

Something wicked this way comes! Vuosi 1991?

Olen aikani metsästänyt täydellistä seilori/merimiesmekkoa. Syy siihen on lapsuuteni lempimekko, josta todistus tässä:

Ahoi, ahoi sailor! Ensimmäinen kesäpäivä vuodelta 1992 kera rakkaiden naapurin lasten kanssa, jotka olivat tärkeimpiä lapsuuteni ystäviä ja yhä elämässäni mukana.
Miksi mokomia mekkoja saa vain lapsille tai ylisuurina kasariversioina? Olen aina vintagemekkojen kanssa ihan väärää kokoa, kismitys!

Käytin muuten tuota kuvan kapteenin hattua koko kyseisen kesän. 20 vuotta myöhemmin käytän jatkuvasti kirpparilta löytämääni sinistä kapteenilätsää! Suosikki muotivillitykset tulee aina uudestaan käyttöön?

Some random mobilepictures from us both. All took during this spring. Last two pics are pictures taken about old pictures, lack of scanner... We were so cute as kids.

-Oola (&Lore)

lauantai 14. toukokuuta 2011

Juhlallinen viikonloppu!

Vihdoin blogger toimii taas!

On tätä viikonloppua odotettu! Kevät on kerran vuodessa, samoin euroviisut ja Jääkiekon MM-kisat. Kuin joulu olisi tullut: mitä suurenmoisia herkkuja tämä viikonloppu tuokaan tullessaan, kun voitimme eilen Venäjän upean ottelun päätteeksi! Huomenna on siis finaaliottelu, Ruotsia vastaan. Aikamoista, jännittää aivan tajuttoman paljon! Varmasti en ole yksin tämän kanssa.
Olin seuraamassa peliä eräässä vakkaripaikassani; jokaisen maalin jälkeen korvissa soi muuden kiljunta, oma ääni oli vähentynyt korinaksi ja tunnetila oli huimaava, melkein pyörrytti. Media jo myllyttää mahdollista kaksoisvoittoa, mutta itse en nuolase, ennen kuin tipahtaa. Pessimistihän ei pety, vai mitä?
Kuitenkin eilen nähtiin mielestäni MM-kisahistorian komein maali. Piste.


Kuten sanoin! Ja Granlund oikeasti tehokkaan viileä jätkä. Uskomaton temppu!


Ihmisten reaktiot ovat kyllä niin mahtavia tähän asiaan!
Kuten jo Maammelaulussa sanotaan: "--Ei laaksoa, ei kukkulaa/ Ei Mertarantaa rakkaimpaa..."

Noniin, rauhoitutaanpas. En seuraa urheilua muuten, kuin KalPan pelejä jääkiekosta ja MM-otteluita. Mukavata on elää tunteella mukana; viimeksi olin niin nuori, että pelin jälkeen jouduin samantien nukkumaan, että jaksoi koulussa maanantaina. Eilen pyöräilessäni kotiin kaduilla laulettiin, huudettiin ja melskattiin. Lopulta yön ääniin sekottui riemuhuutoja yölintujen kanssa kilpaa, emmekä ole vasta kuin päässeet finaaliin! Otetaan riemu irti kun sitä on, toden totta!

Isänmaallinen vaikka olen, en usko viisuvoittoon. Kappale on hyvä ja erottuva, mutta pelkään pahoin ensimmäisen sijan vaarantavan voittomahdollisuuksiamme. Ralleja on sen jälkeen niin suuri määrä. Onneksi moni fani on kuunnellut kappaleita jo etukäteen valiten suosikkinsa. Niin minäkin olen tehnyt. Lore on Saksassa viisuilemassa, minä menen maalle. Muistakaas muuten juomapeli:

Ota huikka aina kun:

- Tulee modulaatio (eli kappaleen sävelkorkeus vaihtuu)
- Jos esiintyjä flirttailee kameralle.
- Tuulikone
- Joku erikoinen proppi lavalla tai esityksessä esim. digitaalinen lisäys.
- Kun kappaleen tyyli muuttuu kesken kaiken erilaiseksi.
- Kun esiintyjä vaihtaa asua kesken kappaleen.
- Huikka jokaisesta puuttuvasta henkilömäärästä (lavalla saa olla yhteensä 6 esiintyjää). Esim. jos esiintyjiä on lavalla vain yksi, otat extrahuikkia 5.
- Kun juontajat vaihtavat vaatteita ohjelman aikana.
- Pyrotekniikka eli kun lieskat liehuu tai jokin paukkuu.
- Jos lauletaan maailmanrauhasta tai kansojen ystävyydestä yms hippitouhusta ;)
- Jos kappaleessa lauletaan useammalla eri kielellä.
- Balkanilta tulevassa kappaleessa mainitaan Balkan.

Ohjeet toimivat hyvin ennen, mutta nykyisin jokainen kappale tuntuu pitävän sisällään erikoisuuksia, tulta, tuulta ja flirttiä. Sääntöjä saa ja sopii tiivistää, ettei ole heti alkuillasta tuiterissa. Juomana toimii mikä tahansa vedestä vodkaan. Suosittelen kevyttä boolia.

Oola´s favorite Eurovision song contest tunes:

Couldn´t remember them all... Enjoy!

Mitäs suosikkeja teillä on viisuissa? Oletteko menossa katsomaan finaaliottelua jonnekin vai kiusaatteko naapureita kotosalla?
Pidetään lippu korkealla!

-Oola.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Germany vs. Spain

Näihin alkaa jo tottua, hyvät ihmiset!







Saksalaiset osaa! Ja ketähän Twinnerssit kannattaa? Arvatkaapa?

Go GERMAN go, go, go!

-Oola + Lore.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Ice Hockey is good medicine for low blood pressure.

cmi

I love these comics! Scandinavia vs world. As my Danish friend said: our next day papers where shouting "Humiliation!" as they had nothing about the game in theirs. Only thing how he got to know that denmark won was from angry finnish friends.

-Oola

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Sateen turvin

Tulin äsken mahtavalta lenkiltä. Otin vähän turhan raa'asti katsottuna siihen, että meillä oli eilen awesomeness futisharkat jossa oli paljon uusia mimmejä. Loistavaa, en malta odottaa ensi maanantaita. Joka tapauksessa - tajusin, että parasta musaa lenkille on ehdottomasti ns. paska musa; Euroviisut, musikaalisoundtrackit etenkin Mamma Mia, Abba yleensäkkin, Hirvee hevi ja aasialainen tanssimusa. Tietysti hyvää musaakin tulee luureista lenkillä, mutta jos näkee nauraen juoksevan puuskuttavan pinkkinaamaisen tytön se olen minä jonka luureista voi soida esim:


Tulee aina hymy naamalle. Parasta kun vetää hullua reipasta kävelyä tai rentoa hölkkää.

Oli ihana ensimmäinen kesäsade. Vaikka ihan uitettuna palasin kotiin niin hyvä fiilis. Nyt vauhdilla suihkuun ja töihin. Tulee varmaan aika rauhallinen ilta - koko Turku kannustamassa jääkiekkojoukkuettaan. Minä kuitenkin Kalpan ja Kärppien puolella joten vaikka tarjoilijan vaate on mustavalkoinen se ei tarkoita, että tepsi olisi hunajata.

Lore

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Sunday bloody sunday

Lueskelen päivän mittaan (jos vapaalla) tai vähintään iltaisin ja aamuisin päivän uutiset netistä.

Eilen iloitsin kannattamani joukkueen pelaajan Torresin lausuntoja siitä kuinka haluaa pysyä vielä Liverpoolissa. Punainen on ainoa oikea väri. Samaan aikaan ahdistun kun Kiprulla (Kiprusoff) ei ole sujunut - otettiin pois maalilta. Silmiin pärähtää juuri vaivalla unohdettu muisto noin kuukauden takaa; Kukaan ei unohda Suomi - Usa peliä olympialaisista. Koskaan. Ei Koskaan.


Humor. I am not laughing. (I am, really.)

Sitten iltalehden sivuille...
"Siuntion Aleksis Kiven koulun oppilaat ovat jo useamman kerran talven aikana olleet humalassa koulussa. Alkuvuonna yksi oppilas haettiin ambulanssilla sairaalaan, yksi oksensi kesken tunnin. Juttu täältä.
"Kyse on yksittäis tapauksista. Sellaista murrosikäisten hölmöilyä." Vai niin. Kyllä jos humalaisena tuli kouluun silloin kun itse olin ysillä (öö...12 vuotta sitten? Kuinka vanhoja silloin ollaan ää!), niin ei paljoa tarvinnut kouluun tulla jos olisi ollut kännissä kerrankin. Kyllä jengi sekoili vaikka mitä, mutta ei sitä pistetty "tuollaiseksi murrosiän hölmöilyksi". Silloin tuntui isotkin kuviot todella isoilta, mutta nykyään nuoremmat sukupolvet tekevät ihan käsittämättömiä asioita. Opettajat yrittävät sopeutua ja heiltä otetaan vain valta pistää rajoja pois - lopputulos on taatusti alkava anarkia. Kymmenen vuotta niin kouluissa on asetarkastukset ja puhallutukset yms.
Jatketaanpa sitten iltalehdessä:
Energiajuomien siemailu huolestuttaa kouluissa. "Helsinkiläiskouluissa on huolestuttu oppilaiden energiajuomien nauttimisesta." Jaa, että energiajuomien siemailu huolettaa? Kuinkas se 14-vuotias nuorukainen joka tissutteli viskiä tunnilla?
Kyllähän se tietysti on huolestuttavaa jos nuori alle 15-vuotias tempoo tölkkikaupalla batterya esim. jos ei edes normaalisti juo kahvia. Hyppii koulussa seinille ja ei nuku öitä. Itse olin tuohon aikaan räkänokkainen koodava nörtti joka veti jolt-kolaa ja öisin kaukoputken juurella lusikalla kofeiinitabletteja. Mutta join kahvia. Enkä aloittanut moista vasta kuin joskus yläasteella!
Pointtini silti, jonka joku varmaan jo sai on uutisoinnin sävy. Tympii holhoava ja lietsoava teksti energiajuomista kun pennut dokaa koulussa. Ehkäpä se kertoo jotain? Esimerkiksi, että he voivat tehdä sen? Olla kännissä tunneilla; "joskus joku on jopa oksentanut". Revin täällä hiuksiani. Samaan aikaan luetaan kuinka kyläkouluja lakkautetaan, sosiaalitoimelta ja nuorten terveyhdenhoidolta otetaan resurseja ja rahaa kasakaupoin pois. Päällimmäiseksi murehditaan kuinka monta ydinvoimalaa saataisiin ja miten pakolaiset jaettaisiin pitkin maata kun sukupolvi toisensa jälkeen kasvaa niin, ettei kelläkään ole enää otetta. Muistan kuinka vielä kymmenen vuotta sitten oli turvallista tulla pohjoisen lintukodosta tänne. Nyt en enää uskaltaisi kävellä Kajaanin katujakaan ilman, että varoisin.

No niin, ennen kuin alan savuamaan turhaa tekstiä tänne niin kevennetään tunnelmaa...
Uskomatonta, kesä aika! Suloista lukea kuinka lehmät siirretään hiljalleen kohti kesäaikaa. Etelä-Suomen Sanomat verkkosivuilla kerrotaan "ettei esimerkiksi lehmiä voi siirtää kesäaikaan yhdellä kertaa. Sunnuntaiaamuna esimerkiksi orimattilalaisen maitotilan isäntä pistää kellon soimaan uuden ajan mukaan kolme varttia myöhemmin. Näin lehmä pääsee lypsylle vain vartin totuttua myöhemmin. Ihmisille sama käytäntö kiitos, menee meiltäkin kaikki ihan sekaisin! Tuntia lyhyempi päivä.

Ei murehdita siitä koska Lepistö teki historiaa ja voitti MM bronssia!


Helmessä kaverin bileissä huligaanit. Liverpool kannattaja vs. futisninja.

Ihanaa! Tässä onkin sitten SM-liigan lopputuokiot käsillä. En kyllä seuraa muuta kuin, että luen tulokset netistä. ( KALPA! ) Sitten tulee MM-jääkiekkoa ( SUOMI!) ja kesällä futista ( EN OO VIEL PÄÄTTÄNY KUKA VOITTAA WOO! ) niin, että maailma menee taas hetkeksi sekaisin. Siinä välissä nuoret dokaa kouluissa, sitten ne dokaa kesälomillaan ja festareilla nuoret kuolee kun grillaa pallogrillillä teltassa. Sitten ne suuttuu ja menee kouluun ammuskelemaan.

Sunday, bloody sunday.