Aikuinen nainen mä oon

VAROITUS:
En osaa piirtää ja pahoittelen jokaista joka saa traumoja epäsiisteistä viivoista tms. Sen jo tiedätte, etten osaa kirjoittaakkaan joten ON VAROITETTU.

Pyykkäsin ja piirtelin sähkölaskukirjekuoren taakse.
Näitä lappusia ja lippusia on pitkin matkaa.



Jep jep. Olen ikäni piirrellyt Pupua joka paikkaan. Viimeisin mm. työpaikalla standi jossa mainostettiin Hopping Hare bitteriä. Siinä tosin piti jo vähän heittää realismia kehiin ja tehdä pupusta järkevähkö.

Koska mun pupu on Lore-Pupu. Syntynyt samana vuonna kuin minäkin. Siskonsa Oola-Pupu asustaa siskoni Oolan luona. He ovat identtisiä kaksosia. Ihan niinkuin minä ja Oola! Haha käsittämätöntä!

Tarinat tosin eroaa aika lailla - minä ja siskoni emme ole matkustaneet hirveästi saatika vielä kerinneet luomaan mitään huikeita maailmaa mullistaneita uria. Puput ovat. Niistä voin kertoa sitten joskus enemmän...mutta toisaalta he ovat niin kuuluisia, että jokaisen pitäisi tunnistaa mistä on kyse.


Real Lore-Pupu uuden poikaystävänsä Uusi-Seelantilaisen Georgen kanssa viettämässä John Lennon Yoko Ono viikkoja.

Takaisin aiheeseen - huvitti kun tajusin että mulla on kaikki kalenterit, paperilaput ja koulumateriaalit täynnä tätä tyyppiä. Tarramuorossakin olen huomannut Pupun levinneen muihinkin eettereihin hmm...


Tämä on jollekkin muistilapulle piirretty joka jäi pyörimään keittiöön. Äiti pelasti sen ja on päkittänyt siellä jääkaapinovessa siitä lähtien.


Jostain ikivanhasta kouluaikaisesta muistivihkosta. Otin siitä "kesyimmästä" kuvan. Pupu ja Somebodyn kaltainen kissa. Kuva sarja jatkuu väkivaltaiseksi. Pitkä matematiikka ei tainnut oikein maistua (edellisellä sivulla on matematikankokeen päivä muistissa)...

Eipä tässä. Lähden sorvin ääreen ja kertoilen joskus lisää. Kiire töihin.



Ps. Jos jotain kiinnostaa miksi pupuilla ei ole enää käsiä, häntää tai korvia niin Oola ja Mä keksittiin joskus 2-3vuotiaana sakset. Totta KAI kummatkin Puput sai oman suhteellisen punkahtavan tyylin.

- Lore

I forgot to take my meds.

Vihertävä kateus.

Tietenkin lentokonematkustaminen yhdistettynä kostean hohkaavaan, sateiseen ja hieman vaihtelevan vilpoiseenkin keliin tekee temput ja iskee lomaflunssan päälle heti alkuun! Ei siinä, että olisin yksin kipeänä -myös ystäväni, jonka luona nyt vierailemassa on kauheassa flunssassa ja podemme molemmat. Hän vaan joutuu käymään töissä. Sateinen sää on pistänyt jumittamaan sisätiloissa, sillä en tahdo sairastua lisää. Jos vaikka loppuviikosta pääsisi nauttimaan tästäkin tienoosta ennen kun alan miettimään siirtymistäni Erfurtia päin.

Sateesta huolimatta siedettäväksi päivät tekee ystäväni upea puutarha. Hän asuu kapeassa, mutta korkeassa monikerroksisessa asuintalossa, joka rakennettu 1800-luvun lopussa. Hänen ystävänsä omistaa kiinteistön, mutta muutti vaimoineen muualle, joten Ystäväni toimii talonmiehenä muiden asuntojen vuokralaisille ja muutti itse ns. pääasuntoon vinttihuoneistosta. Talo on rustiikin hurmaava, vähän sopivasti rempallaan ja extrana on kapea, mutta pörheä puutarha, josta pidetty juuri sopivan rennolla tavalla huolta. Kukat saavat hieman rehottaa ja viiniköynnös kasvaa minne tykkää, piilotellen puutarhapatsaita uumeniinsa niin, että sopivista kulmista törmää uteliaan oloisiin katselijoihin. Puutarhassa on myös loiva katos, jonka alla kelpaa sateellakin istua, grillata ja seurustella. Aivan unelma paikka, pieni ja sievä, josta rehellisen kateellinen. Kun kertoi puutarhastaan aikaisemmin, mielikuvani oli pieni vihreä pläntti, jonne nakattu muutama huonosti valikoitu kasvi epämääräisesti kitumaan.





Kuvia takapihan puutarhasta pistän jossain vaiheessa, mutta nämä kuvat tumblr ja pinterest sivuilta saavat toimia inspiraationa.




Taas haaveilen pienestä omasta puutarhastani, pikkuisesta noita-akka mökistäni kaupungin kulmilla. Jospa nyt rauhoituisin vähän ja aloittaisin edes siitä, että saisin kotiini lisää viherkasveja ja suunniteltua puutarhaa parvekkeelle ensi kevääksi.

Traveling always gives a flu, dunno why. Using planes perhaps? Karma is a bitch. Now I´m very sick, but not worrying since is raining, like every day after I arrived. Luckily my friend owns a beautiful tiny garden where I have spend some time to relax. I will show some pictures later, but before that these can give some inspiration. I have started to dream again about my own tiny boheme garden, being a somewhat green of envy, eh?

-Oola.

Innosta inspiraatioon.

Köyhänä työttömänä työnhakijana ja opiskelijana ollessani olen aina pyrkinyt tuunaamiseen, kirpputoreihin, kekselijäisiin ratkaisuihin. Kierrätys ja uusiokäyttö on minulla verissä, opin sen taidon ja halun Äitiltäni. Monesti kirppissäkkiin livahtaa vaate, jonka pelastan vielä uusiksi takaisin käyttöön tuunaamalla sitä hieman. Tunnen suunnatonta morkkista ostaessani jotain uutena; minun täytyy aina selitellä itselleni, miksi juuri tarvitsen tätä (ei tosin päde alusvaatteisiin ja sukkiin tahi nörtti t-paitoihin, khrmn).

Joskus ideat loppuvat tai keksityt unohtuvat. Onneksi siis on internet! Törmäsin mutkien kautta ihanaan Pinterest sivustoon, josta tarttui taas tolkuton määrä ideoita. Varmuuden vuoksi kuitenkin sivusto päätyi kirjanmerkkeihin, sillä sama pää kun kulkee mukana kesät ja talvet, sattuu moni hieno juttu unohtumaan.
Mutta katsokaa nyt!

Source: flickr.com via kiertoidea - on Pinterest

Source: blog.craftzine.com via kiertoidea - on Pinterest

Source: norskeinteriorblogger.blogspot.com via kiertoidea - on Pinterest

Source: allthingsthrifty.com via kiertoidea - on Pinterest

Source: pinterest.com via kiertoidea - on Pinterest

Etc jne yms. Tuo pitsitilkuista tehty verho on ollut to-do-listallani jo jonkin aikaa, kunhan ensin saisin koottua tarpeeksi pitsitilkkuja.
Suosittelen pistäytymään Kiertoidea sivustolla. Aikamoinen ideamekka!

Juuri tuli pari viikkoa sitten spraymaalilla tuunattua vanhoja valokuvakehyksiä. Nyt jo sormet syyhyää jotain tekemistä! Argh!

Some awesome DIY ideas under one pinterest page. I recommend you to look.

-Oola.

Mildred Pierce

Kun ei harrasta television aktiivista katsomista olen tyytyväine, että Äitini tajuaa tallentaa digiboxille paljon hyviä sarjoja varastoon, jotka ovat olleet katselulistallani. Onkin hyvä tulla Turkuun, saada hirmuinen kesäflunssa päälle ja juurtua sohvalle katsomaan laatuviihdettä.

Ja kappas -Mildred Pierce löytyi, kokonaisuudessaan! Jalkapallo sai jäädä sivuun vielä hetkeksi kun saa silmäkarkkia.
Historialliset draamat, ah rakkautta! 30-luvun Kalifornia! Nuo vaatteet, huonekalut ja autot! Tietenkin myös Kate Winslet!
Nyt tahtoisin nähdä myös alkuperäisen Oscareita vuonna 1945 voittaneen elokuvaversion, jonka tähtenä oli Joan Crawford!

Kesälle hieman inspiraatiota näistä asuista. Kate vaan näyttääää tyrmäävältä kaikissa mekoissaan, joista ei netistä löydy edes kunnolla kuvauksia.






Somaa ettei kaikki sarjat/elokuvat ole pelkkää onnellisten loppujen hattaralinnaa, mutta silti tuntuu kauhealta tuntea tuskaa päähenkilöiden puolesta. Olen liian rankka eläytymään. Muta siksihän tätä viihdettä tehdään...

Came to Turku, planned to have a fine time and some festing, but now huge summertime flu. So I spend my time watching quality entarteinment and getting inspirited of it´s clothing and style. Ahhhhh!

-Oola.

For this summer I need...

... a vintage style swimwear!











Images are from weheartit.

As a shortie, pocket venus, It´s hard to find a nice swimwear that also looks nice and feels good. Also, as a vintage fashion lover and mostly using vintage style clothing I woud love to continue this also when swimming/sunbathing. Of course there´s been some of that style even in Ellos, Lindex and Kappahl but everytime I notice this or go to try them on, my size is gone. Lucky girl, eh? Because of that I have tried to find a nice one from internet: Etsy.com has been a good place for real vintage, brilliant looking swimwear, but you never can know how they fit on you. I have tried some old swimsuits on at 2ndhand stores and they have not fitted. My back isn´t long enough.

As many others before me, I have also found this wonderful For Luna. store. These are just what I am looking for, but as now without job my cash situation is quite tricky. But they are so lovely!


Lovely cherries and oh, that green!

Also Modcloth sells fabulous repro swimwear by Esther Williams She if someone knows comfy yet stylish swimwear, as a star of Hollywood aquamusicals back in 40/50s, swimming in pool performing synchronized swimming and diving.

Also Pin Up clothing have some nice swimsuits, but about fitting I don´t know that much.

Ahoi!

All these are kind of same price range.
Well, girl can dream...

-Oola.

Inspiration: Violet walls.

Mmmmmm, maiskis tätä sävyä!



Kevät on aina uudistumisen aikaa minulle. Luonto aloittaa taas kasvuajan; energiat jylläävät, kun lämpö lisääntyy ja kasvit työntävät itseään kohti valoa maan mullasta. Ehkä valo pistää minutkin sekaisin ja alan levottomaksi. Muutosta pitäisi saada aikaan, tahtoo tehdä jotain uutta elämällään!
Siivousta, tyhjennystä, uusia vaatteita tai ajatuksia, kasveja, ihmisiä ja ideoita.
Usein keväisin olenkin muuttanut, mutta tavallisesti pakon edestä, en hetken mielijohteesta. Vain parisen kertaa muuttoaikani on osunut syksyyn. Taas on muuttoja edessä, meillä molemmilla! Emme sentään Loren kanssa ole muuttamassa yhteen; been there, done that! Aikansa kutakin, sanoisin. Ikävää vain, että uudet tuulet ei aina kohtaa samassa kaupungissa, jossa elänyt 18-vuotta. Ensimmäiset kymmenen ikävuotta muutin jatkuvasti maisemasta toiseen.
Täytyy uskaltaa!





Nyt kun tarvitsisi astua maailmalle turvallisesta kotikolosta, ihanan limeseinäni varjosta, halajan taas muitakin voimavärejäni. Niistä tärkein ja kotoisin on violetti. Melkein raivokkaalla intohimolla sisälläni hehkuu palo violettia rauhan tyynsijää kohtaan. Joskus tuuminut, että mikä näissä väreissä minua viehättääkin ihan pohjimmaisesti, esimerkiksi juuri yhdistelmänä violetti+vihreä?




Kotini on ollut kauan jo näiden kahden sävyn leikkiä, pienillä punaisilla ja keltaisilla yksityiskohdilla.

Ja minkälainen violetti? Kerran maalautin erään asuntoni kammarin vaalealla lilalla, joka sitten näytti lopulta enemmänkin hempeän vaaleanpunaiselta. Sen jälkeen olen uskaltanut herkullisempiin, vahvempiin sävyihin maalatessani isoja pintoja.
On karkea yleistys, että miehille värisävyjä on vain yksi ja naisille jokaisessa värissä on useita eri tasoja, mutta kenties se pitää paikkansa joskus? Tällä hetkellä päässäni paukkaa kasapäin erilaisia violetin sävyjä sinivioletista luumun, magendan ja lilan kautta purppuraan. Ei pysty vain kävelemään kauppaan ja nappaamaan sitä ensimmäistä maalipurnukkaa.






Miksi violetti? Ehkä mystinen, inspiraatiota ja mielikuvitusta jatkuvasti halajava sisäinen taiteilija, oman elämäni maagi, halajaa tilaa, jossa voimaantua. Violetilla valolla uskotaan olevan parantava vaikutus. Leonardo da Vinci uskoi, että keskittymisvoima kymmenkertaistui purppuraisessa valossa. Kun usein monelle violetti tuntuu pukeutumisessa olevan se inhokkisävy, itse taas rakastan sitä ylläni.







Tällä hetkellä voittavana sävynä tuntuisi olevan tämä:

Tikkurilan Viikuna. Muut herkulliset sävyt mieleeni ovat myytti ja loitsu. Ihania nimiä!

Törmäsin siihen Avotakka lehden 2/2012 numerossa ja jokin sävyssä iski. Vaikea sanoa, mikä! Saapas nähdä.
Väreistä lisätietoa Coloriasta.
Kuvat google kuvahaun ja Tumblrin + weheartit kautta.

Ordinary women always console themselves. Some of them do it by going in for sentimental colours. Never trust a woman who wears mauve, whatever her age may be. It always means they have a history.
-Oscar Wilde 1891-

-Oola.

Dreaming of something new.

Lumituiskuisina päivinä on itse maannut laiskanpulskeana koneen ääressä kahvia juoden ja kirkasvalolamppuun päin siristellen. Vaikka juuri perjantaina siivoin kodin kauniiksi, tuntuu taas sotkuiselta, vaikka vain parille pinnalle on kerääntynyt astioita ynnä muuta pikkukrääsää. Niiden siivoaminen ei olisi iso homma, mutta pienikin tekeminen tuntuu nyt suurelta.



Aika menee blogeja lukiessa, inspiraatiota etsiessä. Kumma vain, usein juuri Ruotsalaiset blogit ovat esteettisesti inspiroivimpia minulle. Kodit ovat näillä 20-something kirjoittajilla kadehdittavan ihastuttavia: 40-50-luvun huonekalulöytöjä kirppareilta, suloista kitchiä pursuavia ja rentoja, mutta huolettoman harkittuja yksityiskohtia kaikkialla. Katetaan pöydät nätisti, kun tulee joku kylään, leivotaan ihania kakkusia. Esitellään upeita vintagemekkoja, joita ei kyllä Suomessa tunnu ikinä tulevan ehjänä ja huokeasti vastaan. Juodaan kuohuvaa laakeista laseista, käydään tosi siisteissä kemuissa ja ystävät ovat tyylikkäitä.


I also dream about String shelfs!

Tiedän kyllä, ettei kukaan harvemmin blogeissaan niitä synkkiä päiviä näytä. Miksi näyttäisikään? Kun naama kukkii ja kaveri vittuilee, seinät kaatuu; tiskialtaasta katselee uusi bakteereihin syntynyt sivilisaatio astioiden päältä ja sohvan alla pölykoira-armeija pitää jo aamusulkeisia. Makaroonia ja ketsuppia kiskotaan toista viikkoa ja lokapöksyissä olevat tahrat ovat värikkäämpiä kuin oma arki.
Kuka sellaista haluaisi; juurihan blogeistakin, kuten töllöstä, kirjoista ja netin uumenista, haetaan todellisuuspakoa.



Noita tekstejä lukiessani oikein kurkkua puristavan kaihoisana toivon, että minullakin on vielä päivä jolloin olen taas oma itseni; kaunis, vahva ja jaksava. Herään aamulla, syön aamupalan samalla kun laittaudun, lähden töihin/kouluun ja elän toimivaa arkea, jossa toteutan itseäni, syön terveellisiä aterioita ja pystyn elättämääb itseni, enkä pelästy jokaista postiluukon kolahdusta, joka kuitenkin on lasku tai muistutus. Tapaan ihmisiä, käytän niitä omistamiani nättejä vaatteita, enkä elä vaan pyjamassani. Viikkoni kohokohta nyt saattaa olla suihku tai se, että pääsen asunnosta ulos esimerkiksi viemään papereita oravanpyöräbyrokraateille, että saisin asioita eteenpäin; rahaa lääkitykseen, ruokaan ja vuokraan. Työkkäriinkin pitäisi mennä. Ensi kerran sitten 12-vuoteen olen nyt työtön. Iski lama työnantajallekin. Mielialasyöpäläisen jaksaminen on pienissä askelissa.



Kun voisi aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä! Ja voinkin, kunhan uskallan. Se tuskin auttaisi pahan olon perussyihin, jotka kuitenkin ovat syvällä ja myös fyysisiä/kemiallisia, mutta saattaisi inspiroida jaksamiseen. Uusi paikka, puhtaat tavoitteet. Ehkä uusia ihmisiäkin lisää; kaikista kalleimpiani näen muutenkin harvoin ollessamme kaukana toisistamme (enkä vaihtaisi teitä ikinä). Olen asunut tässä kaupungissa 18-vuotta.


I´ve tried to find this kind of lamp for ages...

Muiden blogien kauniit kuvat ja tarinat inspiroivat minut niihin vangittuihin hetkiin. "Tuolta minustakin voisi tuntua, kun olen ehyt. Ehkä voin hymyillä kameralle noin leveästi itsekin taas joskus." Ja ehkä muistaisin taas arvostaa sitä mitä ympärilläni on jo nyt; kaunis koti (kotini on kaunis missä vain), ajatusteni ympärillä elossa oleva keho.
Ehkä muistaisin ottaa kuvia muustakin, kuin kissoistani.

Haluan muutosta niin paljon, että korvissa veri kohisee. Miksi tämä sykkyräisyys ei lopu vain sormia napsauttamalla?
Sairastaminen on sitäpaitsi äärettömän tylsää.



I´ve spend time reading pretty blogs and wished that someday I would be myself again and feel fine. I want something to change in my life. I´m ready, but I just have to take a first step.

All interior pictures are from cute blog Bonjour Vintage and last pic from Weheartit.

-Oola.