This is good day to have a good day.

Ohhoh, edellisestä postauksesta on jo tovi! Blogi saanut olla talviunilla sillä aikaa, kun kirjoittajansa sitä eivät ehdi varastoon saada. Ei sillä, ettenkö olisi nukkunut, olenhan siinä hyvä ja syväuninen, mutta arkeen on astunut... noh, arki!

Tammikuun puolestavälistä olen saanut suureksi iloksi ja onneksi tehdä töitä, noin vuoden työttömänä olon jälkeen. Työsuhde on määräaikainen, päättyy kun tekeminen loppuu, mutta vielä pyrin kaikella tarmolla tekemään kaiken toimistotyön mikä minulle nakataan. Mikä ilo lähteä aamulla töihin, saada aikaan, tulla kotiin ja tehdä ehkä vielä jotain ilman, että syljeskelee koko päivän sohvalla kattoon ja mähinöi itsevihassa velloten, kun ei saa aikaan mitään. Kummasti tieto omasta aikaansaamisesta tuo tarmoa ja palkintoa, vapaa-aikakin on nautinnollista ja illat samentinpehmeitä, rentouttavia välitiloja.
Ehkä uutuudenviehätystä, mutta annan itseni nauttia tästä tunteesta!



Itseasiassa pakko myöntää, että olen sangen tyrmistyttävän hyvällä tuulella! Enkä edes nukkunut hyvin yöllä, ulkona sataa taas lunta ja toimiston kahvi kivistää vatsassa, mutta silti tekisi mieli nousta pöydällä tehden tyhmän mahtieleinen tuuletusliike ja kajauttaa maailmalle suuri kiitos, kun on juuri tämä päivä.
Kuitenkin ei ole kauaa, kun tuntui siltä, että jokainen päivä oli tuskien taival.



Positiivista tänään ja tällä hetkellä:
- Toinen päivä täysin ilman vahvoja masennuslääkkeitä, joita olen syönyt kolme vuotta. Vuoden olen vähentänyt ja vierottanut kroppaani näiden pillerien ikeestä. Pari päivää sitten meni viimeinen 75mg aamukahvin kera koneistoon. Olo ihan tajuttoman kauhea hetkittäin vierotusoireiden takia, mutta olkoot.
- Jaksaminen arjessa näkyy kotona ja keittiössä: olen kokannut enemmän viime aikoina, kuin moneen vuoteen (ja leiponuit) Masennus vei ruokahalut. Ei ole palannut vieläkään kunnolla, mutta pakotan itseni syömään jopa tuhdin puurolautasellisen aamuisin. Olen kokannut lapsuuden lama-ajan lempiherkkuja, jotka toimivat yhä täyttävästi ja maistuvasti. Oman elämäni Marttana olen jaksanut puuhata pienistäkin jätösruuan palasista lisää maistuvia aterioita. Työttömyys/rahattomuus pakottaa kekseliääksi, jälleen.
- Olen jaksanut leikkiä! Hämmennyin tajuamaan, että olen viime syksystä tähän helmikuuhun mennessä käynyt useammassa live-roolipelissä, kuin moneen vuoteen yhteensä. Myös normaalit pöytäroolipelit ovat vieneet mukavasti aikaa aina välillä. Yhä myös korttipelit ja niiden opettelu on ollut mukavaa touhua. Bridge ja visti yhä oppimatta. Gin, Bismarck, kasino ja Lamarckistinen (eli evoluutio) pokeri ovat olleet mukavaa ajanvietettä, klassista ristiseiskaa unohtamatta.



- Toimiston ikkunasta näkyy parhaillaan sinistä taivasta juuri, kun ennätin sanoa työkaverille, etten muista milloin olisi pilvien raosta taivasta näkynyt.
- On jotain mitä odottaa tulevaisuudessa: Knutepunkt live-roolipelitapahtuma Norjassa huhtikuussa ja Star Wars Celebration heinäkuun lopussa Saksassa Essenissä. Nörttityttö pitää itsensä iloisena!
- Olen luopunut hiljalleen lisää turhasta omaisuudestani ja yrittänyt käyttää vaatekaappini sisältöä tuunaillen ja yhdistellen läpi. On mahtavaa tehdä ns. löytöjä omista varastoistaan.
- Lore on muuttanut lähelle. Hänen kotinsa tuntui kodilta jopa pahvilaatikkopaniikin keskellä.
- Perjantaina minulla on pitkästä aikaa kampaaja. Pääni tulee ulkoisesti selkeämmäksi!
- Koko perhe on tulossa Helsinkiin viikonlopuksi. Niin onnellinen, että melkein itkuttaa!
- Kaukainen kävi parisen viikkoa sitten kylässä ja poskipääni eivät ole toipuneet siitä naurunremakasta vieläkään.
- 40 päivää niin alkaa Game of Thrones season 3. Joo, lasken päiviä...



Melkein raivokkaasti riipustautuen tarraan tähän hyvään fiilikseen!
alan jo epäillä maanisdepressiivistä oireyhtymää, mutta kai se vain on pakko uskoa, että ihan vaan aikuisten oikeasti olo on hyvä.

I got a job (for a while) and that have kept me busy lately. Weird to really feel happy, just to common normal days, when after work there is nothing than cooking, reading a book and sleeping. After long unemployment all this simple joys makes me so content. I made a list about things that made me happy lately. Lot of nerdy stuff including Larps, waiting of events and travels.

-Oola.

In the Year 2013...

Mihin tuo vuosi 2012 oikein meni? Vastahan se alkoi!
Lueskelin muiden kirjoittamia postauksia alkaneesta vuodesta ja päätin summata omiakin ajatuksia, joita tässä olen pyörittänyt nupissani nämä päivät muutamat.



Vuosi 2012 jäänee taakseni tietynlaisena väliasemana. Aloin juuri sen vaihtuessa toipumaan pitkästä ja vaikeasta, hemmetin raskaasta masennuksesta ja yritin saada elämän sekä sen normaalit rutiinit taas toimimaan. Tähän liittyi arkiset askareet, kuten laskujen avaaminen, niiden maksaminen ajallaan, kela/sossu/työkkärikäynnit, normaalin henkilöhygienian hoito aktiivisesti, lämpimien aterioiden syöminen ja asunnosta maailmaan poistuminen. Masennuksen pimeissä syövereissä olin unohtanut itselleni tärkeimmän ihmisen kunnioittamisen, eli juuri itseni. Tuntui, että aina kun muistin olevani hengittävä organismi, päätin lytätä olemukseni lyttyyn olemalla turhan ankara saamattomuuttomuudestani. Olisinko kenellekään muulle vastaavassa tilanteessa yhtä julma? En tietenkään.
Tein isoja siirtoja, kuten muutin Turusta pois 18 siellä asutun vuoden jälkeen. Tämä oli kohdallani oiva veto, jota en ole katunut päivääkään. Toki ikävöin Turkua päivittäin, mutta onneksi siellä tulee käytyä nauttimassa juuri niistä asioista, joista kaupungissa pidin. Helsingissä moni asia muuttui. Sosiaaliset menot moninkertaistuivat; Turussahan saatoin hyvällä tuurilla olla täysin erakoitunut viikkokausia. Täällä vanhat tutut astuivat takaisin elämääni, Turkulaisia ystäviä näkee heidän täällä pörrätessä ja uusiakin kontakteja on saapunut, toivottavasti jäädäkseen.


Kävin keikoilla, enemmän kuin aikoihin, mutta silti liian vähän.
Opettelin uutta kotikaupunkiani, etsin "omia paikkoja".
Larppasin enemmän kuin vuosiin; lyhyitä pelejä, pitkiä pelejä ja pelejä ulkomailla. Virkistävää! Ja tietenkin The Spiral televisiosarjassa, jossa olin Living Drama puolella mukana jo vuodesta 2011. Blogissa en ehtinyt projektista älähtää, koska olin niin kiinni hahmoni kanssa luoden pelaajille tekemistä.


The Spiral sarjassa esiintyi myös Tommi Korpela. Fanityttöilyä.

Annoin sohvani kodiksi useammalle ihmisille, monina päivinä.
Matkustin Saksaan määräämättömäksi ajaksi viettäen siellä lopulta melkein kuukauden ihanaa, kiiretöntä Omaa Aikaa. Mikä suloinen kesäseikkailu se olikaan! Ilmaisia Oopperassa käyntejä, puistopiknikkejä, uintia lämpöisässä jokivedessä kuutamolla juustolta haisevan kissan vahtiessa meitä, suhaamista Lännen ja Idän väliä muistaen, että on parasta antaa vain virran viedä, leijua kevyesti huoletta tuulen mukana.
The Spiral-sarjan Living Drama osuuksien takia tuli seikkailtua myös Tukholmassa ja Kööpenhaminassa -eeppisen hauskaa outoilua mielettömien ihmisten kanssa!


The Spiral: Arturo´s Wake. Vera "Saari" Saarinen hyvin tunteellisena.

Menetin kaksi perheeni jäsentä.
Pyrin rakastamaan jäljellä olleita lisää.
En onnistunut pitämään muutosta stressaantuneita huonekasvejani elossa.
Tein hienoja löytöjä kirpputorilta. Ostin vain kahdesti koko vuonna jotain uutta.
En vieläkään muistanut omaa ikääni, joten jatkoin rempseästi leikkimistä läpi kuukausien.
Opettelin pelaamaan korttipelejä, kuten Gin, Casino, Mylly-Matti, Bichmark.


Oh, my Angels how much I love you two! Kahjoilin näiden kahden kanssa, yhdessä ja erikseen.

Yritin saada töitä, mutta en onnistunut. Tästä turhaantuneena vaivuin joulukuussa möllötyskoomaan soimaten itseäni, etten ole tarpeeksi hyvä. Ja vielä mitä! Sitä oikeaa paikkaa ei vain vielä ole löytynyt!

En usko uudenvuoden lupauksiin, mutta silti haluan niitä tehdä:
- Talous kuntoon, mikä tarkoittaa töitä.
- Jatkan samalla mallilla, etten osta mitään uutta saatika turhaa.... Vintage-mekot, asusteet ja kengät eivät ole turhia. Saatika kirjat. Mutta lue ensin lukemattomat kirjat hyllystäsi!
- Muista yhä rakastaa itseäsi, mikä tarkoittaa että syö, liiku, iloitse. Älä pure hampaitasi yhteen, märehdi turhaan (ja syyllistä itseäsi, koska se nyt on ihan tyhmää) ja juo paljon vettä!
- Muista edellä olevat asiat.
- Luota itseesi.
- Osta kahvakuula.


I got a friend in Germany.

Lupaan myös vastata puhelimeen, soittaa ainakin takaisin ja olla parempi kaveri, toveri, tuttava ja kanssaihminen. Introvertti kun olen, niin saatan kokea ettei minua kaivata, jos kenestäkään ei mitään kuulu. Haluaisin näes pysyä ystävänä niiden kanssa, jotka ovat minulle tärkeitä.

Toivottavasti tästä vuodesta tulee kiva. Ainakin alkaneet päivät ovat koomasta huolimatta näyttäneet hyviä merkkejä. Tärkeintä on muistaa elää hetkessä, nauttia jo olevasta, eikä vaipua surkuttelemaan asioita, jotka ovat menneet tai tulemassa.

There was a year 2012, which was a turning point, kind of door to new life and to self-healing from deep depression. Still going through my healing phase, but getting there! I also had some fun, larped a lot, being just awesome geek that I am and traveled to Germany where I had most lovely weeks in my year. I tried to find a work in my new home city, did not manage to get any yet. Lot of being all gloomy, but also lot of social happenings which was a plus after my hermit years. Lost two family members and hopefully remembered to love those more, who are still here. Also tried to be better friend but failed in that, I think. This year I hope I will manage to be more lovely to my beloved ones.
And hopefully I found a job.

-Oola.

Talvi yllättikökö

Kysyn miten ihmeessä? Asumme kuitenkin Suomessa johon talvi kuuluu neljään vuodenaikaan. Nyt kun lunta tulee enemmän kuin tarpeeksi on yllättävää miten ihmiset valittaa säästä, siitä että on kylmä ja tuulee ynnä muuta. Kävin lounaalla ja puuskissa ei meinannut pysyä pystyssä. Vastaan tulee ihmisiä vailla pipoja, takit auki...



PUKEUTUKAA.

Kunnon takki, pipo, tumput ja kunnon jalkineet. That's easy! Ja voi näyttää hyvältäkin.

Mun aseet Antti Tuiskua vastaan:

Clipperin inkivääri-sitruuna tee. Pitää kylmän loitolla ja taudit. Lisättynä appelsiinipuuhunajaa niin koen itseni kuolemattomaksi.


(kuva)

D-vitamiini.

Hellyys. Harvinaista. Talvi on pitkä. Eikä tämä lopu ikinä. Asun pian iglussa.

Kunnon takki!

Silloin kun tulee lunta tällä tavoin kuin nyt - tuulen kanssa ilman lämpötila on todellisuudessa lähemmäksi hypotermiaa, kuin hellettä niin miksi, MIKSI kuljetaan takki auki? Tai kevättakeissa?

Varmasti on kylmä.
Lisäksi ihmetellään "kuinka mä voin aina olla kipeänä".
Niinpä.

(Olen luotu Äidiksi. Hirveä julistus lämpöisestä pukeutumisesta.)


Canada Goose Trillium Parka (kuva)

Tuolla takilla tarkenisi ydinsodassa.
Mulla tosin on vain H&M välikausiparka jonka parhaat vuodet on nähty vuosia sitten. Puuvillaa ja sisällä kevyt vanuvuori. Alle pakkaan topin, flanellipaidan, villapaidan ja huivin ja hupparin.

Pipo päähän.

Tai lämmin hattu.

Tälläinen olisi siisti. Aattelin tilata Varustelekasta. (kuva)

Mun Dr Martensenit on pelastanut mut pari talvea, jotka olleet kovin lumiset ja liukkaat. Halusin kunnon lumibootsit kuitenkin, koska nuo ei ole siitä lämpimämmästä päästä. Varpaat aina lopulta ihan jäässä.

Joten päätin hankkia Sorelin talvisaappaat. Avot. Lasten mallistosta. Olen niin pygmi. Huopasisäsukka, joka irrotettava. Muovia. Vedenpitävät. Kestää kylmää -40c asti. Näin.


Eikös ole hienot!

On mulla Rubber Duckin upeat Combat Joggerit.

(kuva=

Talvilenkkarien aatelistoa, mutta halusin kengät joilla mennä metsään, peuhata koiran kanssa, jotka ovat vielä aika cool ja voin viileästi astella pitkin Bulevardia ilman, että otsassa loistaa sana "landespede".

Makkarin ikkunaan kertynyt jo 30cm korkea kasa lunta. Keittiöstä sentään vielä näkeekin. Harmillista, etten ole kerinnyt tiivistää ikkunoita ennen tätä myrskyä. Tukka humisee kun tätä kirjoittelen. Sisällä tuulee. Eikä oikein huvita koko prosessia aloittaa edes, kun muutto taas pian edessä.

Keittiön akkunasta.

Alanpas valmistautumaan töihin. Eilen oli todella vaikea saada ihmisiä pois ravintolasta sulkemisaikaan 2am, kun myrsky otti täydet tehonsa käyttöön. Yöllä tuuli oli parhaimmillaan 27m/s ja puuskissa 31m/s. Parin asteen pakkanen tuntui lähemmäs -15c ja kotimatka oli aika mielenkiintoinen. En ollut pysyä pystyssä. Videomateriaalia on.

Jokatapauksessa edessä on pikkujouluviikonloppu baarimikkona. Eilen napsin asiakkailta sormia irti ovien karmista ja työnsin heidät koleuteen. Tänään sen saa tehdä portsari. Minä keskityn tarjoilemaan Olutta.

Bless.

- Lore

I seriously had nothing to say. Just blablabla about snow and shit.

Mirror Mirror on da wall

You are handiest to take self portraits of 'em all.

Varoitus: Tiedossa on hirvittävä määrä narsistisia kuvia Loresta.

Kattelin tossa et koneelle kertynyt himmee määrä peilin kautta viimeisen 6kk aikana otettuja kuvia allekirjoittaneesta.


Lähössä töihin.


Duuniin menossa.


Sorvin ääreen.


Turkuun matkalla.


Tullu duunista.

Niistä voi todeta että pääosin pukeudun kuin 13-vuotias poika.


Päk tu office.


Euroviisuja katsomaan tässä matkalla. Siskon luokse olen menossa, en töihin.


Töihin kiireellä juoksemassa.


Matkalla baariin - väärälle puolen tiskiä.


Muruun syömään.


Käytinkö jo "sorvin ääreen"?




Joka kuvassa eri jenkkihuivi mutta tässäkin menossa töihin.


Menossa kauppaan vapaapäivänä!


Yes ya'll!

Tässä uusimpia kun sain uuden lelun eli meikkauspöydän. Sen upeat valot ja huljukat peilit.


Perus. Töihin menossa.


Töihin töihinkäs sitä...eiku tässä mä olin valmistautumassa Suomen Olutmestari kisaan n. 7.30am. Valokynä on ystävä.


Kuukaus sitten Tallinnassa Livikon isoissa bileissä Sakur Suurhalissa vessassa. Selvinpäin.


Pari vk sitten Berliinissä yhden ravintolan vessassa. Selvinpäin.


Matkalla töihin. Selvinpäin. Joskus lokakuun alussa.


Matkalla kotiin töistä.


Demon Vessassa. Selvinpäin.


Flow. Lore with duckface ja Oolan semisivuprofiili.


Meikittä vapaapäivänä.


Lainavessassa peilipöljäilyä. Eteeristä tatskan esittelyä.

Olen teini.

Instragram on uuden sukupolven irc-galleria. Ja Ikean ISO peili on niin iso että se huokailee oikein kuvien ottamiseen.

Ollaan Oolankin kanssa otettu joku triljoona siskoposea mun uuden peilin kautta :)

En jaksa etsiä niitä joten jätän mielikuvitukselle varaa. Saa suorittaa.

-Lore

Duckface course.

Musta tuntuu

Oon vähän sellainen, että elämässä iloitsen ihan lapsellisen riemuisesti pienistä asioista. Välillä olen täysin vastakkainen. Kivi väärässä kohtaa tietä ja rasvaan köyttä ladossa. Johtuu Kainuulaisuudestani. Google it.

Mutta sitä enemmänkin revin iloa. Nollasta sataan sekunnista. Nautin estetiikasta ja arkisista esineistä jotka siistejä, kauniita, hymyilyttää.

Eilen erinomaisen huonosti nukutun yön jälkeen kävin lounaalla Jn kanssa. Kampesin itseni ylös jotta olisin saanut edes hetken aurinkoa.

(Sattui meinaan paistamaan sen pari sekunttia.)

Matkalla kotiin ajattelin Kiesman kohdalla yhtä-äkkiä että piipahdanpa "pikaisesti" tuossa liikkeessä.

Fail.

Pari tuntia ja sydän pamppaillen selailen ja silittelen ihania kirjoja. Huokailen. Ooh. Näitä. Haluan. Kaikki.

Voisin asua vaan ihanien kirjojen keskellä.

Moleskine hyllystä tuijotti yhtä-äkkiä jotain niin kaunista, että.
Star Wars moleskine!! Onnen sydäri!

En edes käytä kalenteria varsinaisesti enää kuin luurilla sillä se on helppo jakaa ihmisille X jotka tietää mun menoja sitten vähän tarkemmin. Tuon ajattelin ottaa sitten minipäiväkirjaksi, pitää sääkalenteria ja sen sellaista. Ja tulee ihan mieletön fiilis aina kun vilkaisenkin sitä päin. On se niin siisti. :D

(Hirveen hintainen. 22e. Seriously. Köyhä kiittää yliarvostettua brändäystä, mutta olkoon. May the Force be with you!!)

Moleskinellä enemmänkin näitä Star Wars aiheisia juttuja, mutta tiedä mistä niitä sitten saisi suomesta. Sigh.

Stekkaa: Moleskine: Star Wars Origami in Hyperspace.



Fanityttö kiittää ja läähättää ihastuksissaan.

Niin ja tietäähän kaikki, että on puhetta siitä, että Matthew Vaughn tulee ohjaamaan Star Wars: Episode VI! Iih Iih. Kyllä!

Bless.

-Lore

I bought first Moleskine cause Star Wars.

Meinasko se jäädä asumaan sinne Portugaliin?

Klikatkaa niitä kuvia. Näkee paljon paremmin, sano.

Jotain mitä matkasta jäi mieleen niin on ehdottomasti ruoka. Paljon hyvää ruokaa ja viiniä. Voi Veljet

Ajeltiin randomista JOSSAIN ja Jose ajoi keskellä ei mitään johonkin tien varressa yhtä-äkkiä kyhjköttävään ravintolaan jonka pihalla kävi mieletön kuhina.



Pihassa keittiö jossa kylmätiski täynnä kalaa ja muita mereneläviä. Osoitettiin jotain fisua, kokki sanoo että Ok, tulee. Menet vapaaseen pöytään valtavaan saliin. Tuokion päästä natustelet ihanaa leipää ja juot valkkaria ja JOSTAIN tarjoilija tajuaa kuinka annos kuuluu juuri sinulle. Ei ymmärtääkseni tilattu mitenkään kummoisesti lisukkeita mutta saimme pöydän täyteen vaikka mitä perunaa, vihanneksia yms.



Sitten päädyttiinkin aika mielettömään paikkaan. Hirveästi ei keritty näkemään sillä paikalle oli vaikea päästä. Teitä oli tuskin nimeksikään enää. Aurinkokin laski ja valoa oli vain hetki.




Mina de Sao Domingos. Valtava, giganttinen hylätty kaivosalue jonka toiminta on lopetettu 1966.



!!




Lisää infoa Wikipediasta.
Pitänee mennä ajan kanssa joskus koluamaan.



I am hereee!!!

Kaikki oli maata ja vettä myöten ruosteenpunaista ja oranssia.



Vetäydyin henkiseen Fall Out-maailmaan.



Seuraa johtajaa.












Pool Paarteeeeh!






Tää lähtisi laitekoulutukseen työmaalle. Vaihtoehtona voisin nukkua ja valmistautua iltavuoroon, mutta mikäs tässä. Kitisen. Portugalin postauksia tulossa vielä. Jos ei kiinnosta niin seuratkaa Oolaa tai/ja tulkaa viikon päästä uudestaan. Shalom!

Bless.

-Lore

Found myself in Mad Max movie.