Nut about a Nutcase, Bern and other cool headgear!

Pyöräilykausi on alkanut! Vaikka ilmassa on vielä talven viileä taustavivahde, etenkin täällä rannikolla meren vieressä, tuntuu ilma sopivan lämpimältä lähteä kuluttamaan puhdistettua asfalttia kahdella renkaalla, kevyillä kengillä vauhtia polkien! Olen yhä samassa pisteessä kun jo vuosia: haluan kivan pyöräkypärän. Minulla on pyörä, joka on hivenen liian iso minulle (28" renkaat, vanha mummomallin Helkaman Matkatar), joten jarruttelu äkkitilanteissa on hieman hasardia. Kyllä, projektissa on hankkia myös se uusi pienempi fillari, mutta sillä köyhä menee mitä omistaa! Etenkin kun menopeli on rakkaan Isoisäni vanha.


My beloved Nancy the Bike. Oldie, but goldie.

Monelle kaverilleni ja tutuille (jopa Lorelle) on käynyt liikenteessä onnettomuuksia, joissa on käynyt hullusti, vaikka vauhti pyöräilijällä olisi ollut kevyttä. Tietenkään pyöräkypärän käyttäminen ei ole helppoa (mukamas noloa) monelle eikä suojaa muilta kuin päävammoilta (duh). Eikä sitä ole myöskään helppo pitää mukana menossa, etenkään kun ei ikinä tiedä mihin sen sijottaisi talteen siirryttäessä pyöräilijästä jalankulkijaksi. Potta myös litistää kampaukseni, joita tykkään tehdä.
Turvallisuus on kuitenkin tärkeää, joten kypärä on saatava. Haluan myös tuntea turvallisuuden lisäksi oloni hyväksi, joten minkä tahansa näköistä päähinettä en suostu päähäni laskemaan. Haukkukaa vain turhamaiseksi, mutta lapsena pidin vuosia styroksikauhistusta kutreillani ja jätti muistiin jäljet.




Minulle käy aina tuuri, että kun löydän sen _oikean_ kaupasta, koot ovat loppu, eikä uusia ole tulossa. Vaihtoehtona on siis netistä tilaaminen. Olen käyttänyt tutkiskeluun aikaa; suosikkini ovat tässä postauksessa esiintyvät yksilöt.




Vaikka kuviolliset ovatkin ihania, on tämä kirkkaan keltainen vaan niin piristävän herkullinen!


Nutcasen söpöjen kypärien lisäksi suosikkejani ovat Bernin lipalliset mallit.


Meille silmälasipäille, valoherkille täydellisiä! Kypäriä saa suosikkikaupastani Cycle Chicistä, jossa kaupataan kaikkea muutakin ihastuttavaa kaupunkipyöräilijöille.

Mutta avoimesti nörttinä ja Star Wars fanaatikkona ostin alennusmyynnistä viime syksyllä valkoisen BMX-kypärän ajatuksella, että tuunaisin siitä itse jotain tämäntyylistä:

Clever Girl blogia kirjoittava geekette Jenn tuunasi skootterikypäränsä. Upeaa jälkeä! Itse tehty on vielä ostettua rakkaampi, mutta nykyisin myös poropeukalot saavat itselleen nörttistatusta, sillä R2-kypäriä saa valmiinakin, tosin vain laskettelijoille.


Tilaukset ensi talveksi Burtonilta. Samainen firma valmitaa myös laskettelulautoja tosifaneille.

Valkoinen kypäräni saa silti vielä odottaa tuunausta, sillä päässä se on epämukava. Pyrin käyttämään sitä kuitenkin, paremman puutteessa, mutta kauniimmasta kypärästä haaveilen.


I love my bike and I adore this bell! Saako näitä Suomesta mistään?

Roads are clean from snow/ice/grit and I´m eager to ride my lovely bike! It only need some soft love (and oil) and off we go! Problem is that still, after many years of searching I´m still without perfect helmet. Everytime I found one, there weren´t no size left for me or were way too much expensive (as a student and work-seeker I´m not having extra cash left)! I like that Nutcases cute and colorful helmets would be lovely and happy to wear and Bern Lenox helmets has that extra cap for us specs using, sun hiding night owls. I do have one cheap white bmx-helmet I bought from sale last autumn and I was thinking to diy it for R2´ish, but since it ain´t that comfy, I see no use. But when I get some extra, I will use it for a pretty, comfy and that perfect helmet, that I would be happy to wear.

-Oola.

Treasures

Olen eksynyt tässä parisen kertaa kirpputoreja penkomaan. Edellisestä kerrasta on pari päivää (pikkusiskon kanssa, joka ei ollut päässyt penkoilemaan kirppiksiä kuukausiin Irlannissa ollessaan) ja sitä edeltävä pari viikkoa sitten, mutta en ole ehtinyt asiasta vielä kirjoitella.

Innostuessani nyt kovasti kokoilemaan vanhoja pyöriä on tielleni osunut kovasti erinäisiä wanhoja pyörien osia. Joko silmäni ovat niille enemmän auki, tai maailmankaikkeus lähettelee niitä eteeni nyt reippahasti. Eräällä kirppiksellä löysin läjäpäin vanhoja renkaita, polkimia, jarrupaloja, hameverkkoja jne osia, mutta mukaan nappasin vain hameverkon itselleni. Se olikin paras löytö aikoihin ja tuli tarpeeseen, sillä ostoslistassani pyörääni varten kyseinen osa oli ensimmäisenä! Hametyttö kiittää maailmankaikkeutta! Päätin rahakkaampana palata paikalle uudestaan. Samalta reissulta tarttui mukaan yksinkertainen ruskea vyö ja muutama vanha laukku, jotka kaikki hyvässä kunnossa sisustoja myöten. Ruskeasta laukusta löytyi taskusta kasapäin pinnejä ja hiusverkko. Vähän kuin omia laukkujani olisi tutkinut -aina pinnejä taskujen pohjalla!



Pari päivää sitten piipahdimme Manhattanin Kirppis-Centerissä, joka on siis Turun kirppiksien aatelia. Emme jaksaneet kiertää paikkaa edes kokonaan, kun silmät alkoivat jo helistä tavaramäärän edessä. Myös lapsiperheet ja puhelimiinsa huutavat keski-ikäiset miehet alkoivat väsyttää. Kuitenkin erään tutuksi tulleen loossin ääressä jäin pahasti jumiin, sillä tällä kertaa tönö oli täynnä Neuvostoaikaisia kameroita laukkuineen. Kamerafriikki jumahti pahasti; tutkin yksilöitä yksi kerrallaan haluten antaa ainakin yhdelle edukkaalle kodin. Mukaan lähtikin Smena 8M, joka ulkoasultaan oli siisti ja ainoa vika oli filmikelan puuttuminen, jonka tiesin kuitenkin korjaantuvan pienellä niksillä kotosalla. Eikun kuvaamaan!


Picture found from Flickr. Mine is exactly the same.

Samalla reissulla löysin myös yhden vanhan valokuvakehyksen (puinen tausta, hopeoidut kehykset), kirjan ja seiloripaita 80-luvulta, joka kerrankin pientä kokoa. Kuvaa puserosta sitten, kun pääsee ompelukoneen käsittelystä pois.

Upea lauantai! Valmistujaisjuhlia on tänään itselläni käyntilistalla, mutta ei ainoitakaan lakkiaisia! Viimeiset hetkeen taisivatkin olla Pikkusiskoni, joka sai lakin kutreilleen viime kesällä. Omistani on pian kymmenen vuotta, huh?
Onnea kaikille vastavalmistuneille!

I´ve made couple cool findings from fleamarkets like some old bags and working Smena 8M film camera from Sovient Union. I need to buy some film now.

-Oola.

Almost done! Bike-fixing part 3.

Maalta on palattu takaisin kaupungin meteliin, katupölyyn ja taustakohinaan. Pyöräkin jäi vielä maalle; ulkoisesti masiina on täysin valmis, mutta takanavassa/jarruissa on vielä hieman säätämistä. Olin jo innostua valmiista pyörästä, mutta palasin maanpinnalle koeajon aikana. Parin tunnin säätämisenkään jälkeen ei auennut mikä vikana; vaadittiin internetti, google ja takarenkaan navan räjäytyskuva, jolloin homma alkoi hahmottua. Vanhat jarrupalat sanoivat sopimuksensa irti puhdistusvaiheen jälkeen -olivat ennenkin kovin kenkut (jarrut pohjassa jyrkässä mäessä ja silti pyörä liikkui), joten uusia metsästetään. Haikeaa oli jättää huolella rakennettu Nancy talliin, mutta tiedän Sen olevan jo luonani parin päivän sisällä!

Mutta, almost done:

My beloved Nancy, oh how pretty you are! Kuvasta uupuu etukori, lamppu, kello ja uusi satula. Muuten on ihan valmista kamaa. Taustalla porukoiden Viida-koira vahdissa.

Projektin ollessa valmis syyhyää sormeni jo toisen pyörän kimppuun! Opettavaista ja mukavaa puuhaa! Ainoastaan tila on täällä kaupungissa ongelmana ja työkalujen puuttuminen; Isäpuolen varasto oli aarreaitta! Seuraavalla kerralla kyllä konehion maalipintaa rikki ennen pohjamaalia. Käsin tuntui niin turhauttavan hitaalta. Mukavuuskysymys, tämäkin!
Tekisi mieli satsata kunnollisiin grippeihin ja nahkaiseen leveään satulaan, mutta pelkään niiden lähtevän heti kateellisten matkaan! Millä lie pitää liimata/kolvata kiinni, ettei kukaan vie!

Tiedän, että joskus vanhempana minulla on nurkat täynnä rivissä pyöriä, jotka entisöity tai tuunattu. Pyöräfriikkinä huomaan koko ajan pitäväni silmät auki uusille prokkiksille, jo vuosia olen tehnyt niin. Haaveena on BMX-pyörä 80-luvulta, chopperi selkänojallisella satulalla (ulkomainen ja suomalainen, kiitos), vanhat suomalaiset merkit (ja kumma, niitä riittää!), wanha posti-jopo ja joku herkullinen cruiseri. Näitä pyöriä oli helpommin saatavilla vielä silloin, kun en ollut taloudellisesti ns. omillani tai aikuinen, mutta nyt sitten vintage/retro munamankeleiden ollessa kovassa huudossa pelkästä pystyyn ruostuneesta rungostakin saatetaan pyytää hirmuisia hintoja. Inhottavaa, sanon! Mutta eihän se ole tyhmä joka myy, vaan se joka ostaa?



This would be useful under my bike somewhere.. An Open Source Arduino APRS Tracker.

I finally got it ready yesterday but I still didn´t brig it with me. Brakes won´t work so they need some fixing and new parts. Bummer. I know I´ll get my bike here in couple of days so no worry. Started to think a new project already...

-Oola.

New look for my bike called Nancy. Part 2.

En ensimmäisenä päivänä ehtinyt hiota kaikkia osia, jotka ajattelin maalata. Mikä onkaan mukavampaa, kuin istuskella auringossa talon seinustalla ja pistää hiekkapaperi tanssimaan pyöränosien kimppuun. Varauduin tietenkin aurinkovoiteella ja lippalakilla -tämä neiti kun muuttuu valkoisesta hetkessä ravunpunaiseksi. Välimuotoja ei taida olla.

Tahmatassu.


Levitettiin sivumpaan, kauas kaivosta, puutarhasta, koirasta ja autoista, pahvi, jonka päällä pistin suihkien. Kannattaa aina tarkastaa etukäteen, millaista maalia on hankkinut. Oma putelini kertoi olevansa lilaa, mutta väri kuitenkin on silmääni enemmänkin magendaa tahi fuksiaa. Miehet sanoisivat sitä pinkiksi. Ei kuitenkaan haittaa, siistiltä näyttää yhtäkaikki!



Pullo oli yllättävän riittoisa, mutta kannattaa varata pari pulloa jos pelkää, että unohtuu tärkeitä yksityiskohtia maalaamatta.

Vahinkopäiväunien ja kahvitauon jälkeen siirryinkin rungon pariin. Nostettiin apupöytä samaiselle mättäälle, kuin pahvikin. Teippailin muutaman osan piiloon, kuten heijastimia, köytin polkimien ympärille muovipussit, vuorasin lehdillä pöydän pinnan ja lähdin suihkimaan. Sävy oli vielä herkullisempi kuin saatoin toivoakaan; kirkkaan limenvihreä! Juuri sellaista halusinkin -pintaa, jonka erotan kaukaa, että tuo on minun!




Valmis runko saa vielä vähän pieniä lisäyksiä tänään, ennen kun pyöräpalapeli alkaa.


Maalasin vielä ketjusuojan Helkama-tekstin esiin hopealla, joka otti hieman leviten. Ei silti haittaa, näyttää kumman coolilta.

Hypin innosta voltteja, sillä pyörääni odottavat uudet renkaat; edelliset oli puhki tuhottu ja jonkun raggarin repimät. Nykyiset renkani ovat vieläpä tyylikkään harmaat!
Mutta nyt takaisin maalauspuuhiin!

Yesterday I painted my bike. Today I will do only some little detail painting and then build the whole thing!

-Oola.

Free days with huge project. part 1.

Pääsiäiseni on kulunut kaikkea muuta kuin rennoissa merkeissä. Eikä haittaa, ihanaa viettää tuntikausia ulkona aikaa ja puuhailla! Projektina oli laittaa rakas Mummispyöräni uuteen uskoon ja ulkoasuun. Pyörä on ollut minulla yli viitisen vuotta ja kuului ennen edesmenneelle Isoisälleni. Minun entisen pyörän jouduttua varkaiden nappaamaksi Mummi luovutti käyttämättä jääneen kulkupelin käyttööni. Ulkoasu oli kyllä valmiiksikin ihan nätti, mutta huomasin kyseisiä pyöriä olleen liikkeellä niin monia, että usein kesti hetki muistaa, että pyöräni erona muihin oli vain etukori. Värikylvyn saatuaan Nancy, mikä on pyöräni nimi siis, ei tule olemaan klooni.

Ensin pyörästä riisuttiin ylimääräiset osat.



Olin jo kovin vakuuttunut, että käyn koko projektin läpi yksin, mutta läpiruostuneiden ruuvien kohdalla jouduin nostamaan kädet ylös ja sain apua taloutemme raavailta herroilta.


Alaston runko, valmiina tarrojen ja maalipinnan poistoon! Mietimme ensin rälläkän käyttöä ja rankkaa maalipinnan pyyhkintää, mutta päädyin itse vain rikkomaan pintaa siten, että uusi maali tarttuu.


Vuosien öljyt, hiekkalimat ja tökötit. Lillukaa, ketjut, lillukaa! Pois kaikki kakki!


Ja ei kun töihin! Huomatkaa reipas, keskittynyt ilme, paskaiset lökäpöksyt ja ryppy otsassa. Tuossa menikin sitten tovi ja toinenkin.


Kuvat by myself, paitsi kaksi alinta on Loren ottamia.

Tänään olenkin hieoskellut pienempiä osia ja lopulta päässyt leikkimään väripurkeilla. En malta odottaa huomista, jolloin tartun taas työkalupakkiin, ruuveihin ja alan kokoamistyön! Varsinainen palapeli! Saa nähdä, miltä lopputulos tulee näyttämään!

This easter weekend have been full of work - I´m visitig my Mom and using my step-fathers garage for re-making my bike. Lot of work, paint, new parts and tomorrow I will build it again. We´ll see how it turns to be! Colorful, I´m sure!

Pääasioita.

Pyöräilykausi on alkanut; minulla ei ihan vielä, sillä molemmat pyöräni ovat enemmän tai vähemmän palasina ympäri asuntoa! Mihin sitä miestä tarvitsee, kun itsekin voi tuunailla ja rempata? ...Eh? Kuten tietokoneita korjatessani, olen päättänyt pyörienkin kanssa sen, että en tarvitse muita saadakseni kulkuneuvon liikkumaan. Siksi haluan oppia itse pistämään laitteen polkukuntoon. Saa nähdä mitä tulee! Apua kyllä pyydän, kun sellaiseen tulee tarvetta.





Nutcase helmets.

Olen yksi niistä herkkäsieluisista, jotka aikoinaan 1990-luvun alussa pakotettiin lähes voimakeinoin pitämään pyöräkypärää. Ensimmäinen kypäräni oli kirkuvan neon pinkki styroksihökötys. Asuessamme pienessä kylässä kaikki vanhemmat pitivät vahtia, että kypärä varmasti keikkui päässä pyörräillessä ja olihan sillä tarvetta: lapset mennä koheltavat miten sattuu, myönnän sen omalta kohdaltanikin! Vanhemmiten kypärän käyttö on jäänyt. Kaatunutkin olen vain kerran (koputan puuta), kun lähdin liian aikaisin keväällä pyöräilemään liukkaille. Omistamani, kauniin liila potta kylläkin, on epämukava ja malli jostain 90-luvun lopulta. Yksi syy kypärättömyyteen tietenkin on se, että ajan todella lyhyitä matkoja kaupunkiajoa ja pyöräteillä. Kypärä myös pilaa kampauksen; turhamaista, tiedän! Pidemmille matkoille kyllä pistän kypärän, samoin maaseudulla tienreunoja ajaessani. Kuitenkin; kaupunkiajohan on sitä, missä äkkijarrutuksia sattuu ja autotkin ovat arvaamattomampia. Mistä siis ratkaisu?


Giro.

Markkinoille on vuosien saatossa onneksi tullut jatkuvasti kevyempiä ja sievempiä kypäriä vaativimpienkin kuluttajien makuun (eli kaupungissa asuvien naisten -ko). Täällä Suomessa markkinat ovat todella pienet ja jos todella haluaa jotain persoonallista, saa tilata ulkomailta maksaen pitkää penniä suojaherkustaan. Turun kaupoissa tuntuu olevan vain mustia street-kypäriä, niistäkin pienet koot usein loppu.



Bern. Alempi kuva täältä.

Hyvä kysymys on myös, että mihin jättää kypärä, jos on esimerkiksi menossa kaupungille? Käteen keikkumaan, kuin ostoskori Täti Monikalla? Turussa ja varmasti muuallakin harrastetaan inhottavaa pyörien varastelua, kateellisten panettelua (esimerkiksi kivoja satuloita saatetaan raapia rikki, soittokelloja napata mukaan) niin pysyisikö kypärä kiinni pyörän kyljessä, niin kuin olen nähnyt joidenkin sen siihen jättävän? Ettei iloinen urbaani kesäkaveri ota ja kusaise kuuppaan tahi köyhä kanssatoveri varasta vaivalla hankkimaasi kypärää mukaansa? Se on kuulkaas fakta, että jokainen kypärä ei sovi kaikille, vaan jopa oman pään muotoon ja mukavuushaluunsa saattaa kestää tovi, ennen kun SE oikea sattuu kohdalle.


Etto. Tämä E-series.

Mielelläni kun pukisin kypärän päähäni. Syinä juurikin turvallisuuden tunteen lisääntyminen ja se, että haluan toimia esimerkkinä tuttavapiirini lapsille. Tuntuu tyhmältä saarnata kypärän merkityksestä, jos itse ei käytä. Sopivaa etsitään siis yhä, sillä en tahtoisi maksaa itseäni kipeäksi. Toivotaan onnea, että kypärä löytyy! Toivotaan onnea myös sille, että pyöräni on ajokunnossa pääsiäispyhien jälkeen. Pääsee nimittäin maalle maalipintaa nappaamaan!


Pro-Tec. Yummy, what a funky pink!

I have a big problem to find a good looking, comfy and light urban/street bikehelmet for myself. I´ve tried to find one for years now. Maybe only way is to order abroad.

-Oola.

Pyöräfriikki.

Näin joulun alla on taas hinku tehdä itse lahjoja rakkaille. Olen ollut ihan hirveässä flunssassa taas viikonlopusta lähtien, joten onkin tullut toivuttua katselemalla Gleeta ja selailemalla samalla peittokasan syvyyksistä käsityöblogeja, kotimaisista ulkomaisiin. Linkki linkiltä eteenpäin ja kaikkea ihanaa tuleekin vastaan!

Lumen takia jouduin siirtämään rakkaan pyöräni talviteloille. Tästä huolimatta ajatukset leijailevat jo tulevassa keväässä, uusissa pyöräilykeleissä. Onhan minulla tuunattavana vanha rakkaani, jonka rosmo ajattelematta palautti etuoveni viereen lähes neljän vuoden jälkeen! Käyttäessäni hameita lähes aina olen miettinytkin tarvetta hameverkolle. Kappas vain törmäsinkin sitten tähän:


Kuvien hameverkosta enemmän täällä... Sivuston kautta löytää ohjeet, jos kuumottaa lähteä kutomaan, mutta varoituksena: ohjeet ovat vain hollanniksi!

Aivan ihastuttava idea, tosin kotimaamme märän kevään, vähälumisen kesän ja sateisen syksyn jälkeen saattaisi kudottu verkko olla aika kauheassa kunnossa. Mutta entäs muovinarusta väsätty? Hmmm?




Ohjeet pöllökassiin täältä.

Joskus haaveilen asuvani maassa, jossa voisi kulkea polkupyörällä ympäri vuoden. Haaveilen myös isosta varastotilasta, että voisin ostaa kaikki hinkumani vanhat pyörärungot talteen ja tuunailla niitä rakkaudella, entisöidä ja eheyttää... Kyllähän sitä tyttö saa haaveille, eh? Asun kuitenkin kaupungissa, jossa on mielestäni parhaiten järkätyt pyöräilymahdollisuudet moneen muuhun suurempaan Suomalaiseen kaupunkiin verrattuna. Samaisessa kaupungissa myös moni pyörä löytää tiensä vandalisoidusti joen pohjaan, mikä sääli. Kai pyöriä muuallakin varastellaan, täällä tuntuu vain kummalta kun parin kuukauden sisään Loreltakin tuhottiin yksi ja varastettiin toinen pyörä. Huono tuuria?

Tule jo kevät!
Tosin lumi on kyllä kaunista. Maalla Äitin varastossa on potkukelkka! Hurraa!

I´m sick again and while reading some crafty blogs I found some cool stuff to do before spring! It is so snowy here that riding a bike it´s not fun. I really think sometimes that it would be fun to live somewhere warmer where I could cycle whole year through.

-Oola.