ME OLEMME MUUTTANEET!
WE HAVE MOVED!
SEURAA MEITÄ SEURAA!! HERE HEREEEE!
lauantai 22. maaliskuuta 2014
torstai 21. maaliskuuta 2013
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
Maybe I´m a dreamer...
... But I´m not the only one.
This is one of the most beautiful piece of short documentary that I´ve seen in a long time.
Message of it is important.
Everybody should watch it, imho. And it will take only 19 minutes of your busy life.
Not only us space/astronaut/astronomy geeks.
Everybody!
-Oola.
This is one of the most beautiful piece of short documentary that I´ve seen in a long time.
Message of it is important.
Everybody should watch it, imho. And it will take only 19 minutes of your busy life.
Not only us space/astronaut/astronomy geeks.
Everybody!
-Oola.
tiistai 19. helmikuuta 2013
This is good day to have a good day.
Ohhoh, edellisestä postauksesta on jo tovi! Blogi saanut olla talviunilla sillä aikaa, kun kirjoittajansa sitä eivät ehdi varastoon saada. Ei sillä, ettenkö olisi nukkunut, olenhan siinä hyvä ja syväuninen, mutta arkeen on astunut... noh, arki!
Tammikuun puolestavälistä olen saanut suureksi iloksi ja onneksi tehdä töitä, noin vuoden työttömänä olon jälkeen. Työsuhde on määräaikainen, päättyy kun tekeminen loppuu, mutta vielä pyrin kaikella tarmolla tekemään kaiken toimistotyön mikä minulle nakataan. Mikä ilo lähteä aamulla töihin, saada aikaan, tulla kotiin ja tehdä ehkä vielä jotain ilman, että syljeskelee koko päivän sohvalla kattoon ja mähinöi itsevihassa velloten, kun ei saa aikaan mitään. Kummasti tieto omasta aikaansaamisesta tuo tarmoa ja palkintoa, vapaa-aikakin on nautinnollista ja illat samentinpehmeitä, rentouttavia välitiloja.
Ehkä uutuudenviehätystä, mutta annan itseni nauttia tästä tunteesta!
Itseasiassa pakko myöntää, että olen sangen tyrmistyttävän hyvällä tuulella! Enkä edes nukkunut hyvin yöllä, ulkona sataa taas lunta ja toimiston kahvi kivistää vatsassa, mutta silti tekisi mieli nousta pöydällä tehden tyhmän mahtieleinen tuuletusliike ja kajauttaa maailmalle suuri kiitos, kun on juuri tämä päivä.
Kuitenkin ei ole kauaa, kun tuntui siltä, että jokainen päivä oli tuskien taival.
Positiivista tänään ja tällä hetkellä:
- Toinen päivä täysin ilman vahvoja masennuslääkkeitä, joita olen syönyt kolme vuotta. Vuoden olen vähentänyt ja vierottanut kroppaani näiden pillerien ikeestä. Pari päivää sitten meni viimeinen 75mg aamukahvin kera koneistoon. Olo ihan tajuttoman kauhea hetkittäin vierotusoireiden takia, mutta olkoot.
- Jaksaminen arjessa näkyy kotona ja keittiössä: olen kokannut enemmän viime aikoina, kuin moneen vuoteen (ja leiponuit) Masennus vei ruokahalut. Ei ole palannut vieläkään kunnolla, mutta pakotan itseni syömään jopa tuhdin puurolautasellisen aamuisin. Olen kokannut lapsuuden lama-ajan lempiherkkuja, jotka toimivat yhä täyttävästi ja maistuvasti. Oman elämäni Marttana olen jaksanut puuhata pienistäkin jätösruuan palasista lisää maistuvia aterioita. Työttömyys/rahattomuus pakottaa kekseliääksi, jälleen.
- Olen jaksanut leikkiä! Hämmennyin tajuamaan, että olen viime syksystä tähän helmikuuhun mennessä käynyt useammassa live-roolipelissä, kuin moneen vuoteen yhteensä. Myös normaalit pöytäroolipelit ovat vieneet mukavasti aikaa aina välillä. Yhä myös korttipelit ja niiden opettelu on ollut mukavaa touhua. Bridge ja visti yhä oppimatta. Gin, Bismarck, kasino ja Lamarckistinen (eli evoluutio) pokeri ovat olleet mukavaa ajanvietettä, klassista ristiseiskaa unohtamatta.
- Toimiston ikkunasta näkyy parhaillaan sinistä taivasta juuri, kun ennätin sanoa työkaverille, etten muista milloin olisi pilvien raosta taivasta näkynyt.
- On jotain mitä odottaa tulevaisuudessa: Knutepunkt live-roolipelitapahtuma Norjassa huhtikuussa ja Star Wars Celebration heinäkuun lopussa Saksassa Essenissä. Nörttityttö pitää itsensä iloisena!
- Olen luopunut hiljalleen lisää turhasta omaisuudestani ja yrittänyt käyttää vaatekaappini sisältöä tuunaillen ja yhdistellen läpi. On mahtavaa tehdä ns. löytöjä omista varastoistaan.
- Lore on muuttanut lähelle. Hänen kotinsa tuntui kodilta jopa pahvilaatikkopaniikin keskellä.
- Perjantaina minulla on pitkästä aikaa kampaaja. Pääni tulee ulkoisesti selkeämmäksi!
- Koko perhe on tulossa Helsinkiin viikonlopuksi. Niin onnellinen, että melkein itkuttaa!
- Kaukainen kävi parisen viikkoa sitten kylässä ja poskipääni eivät ole toipuneet siitä naurunremakasta vieläkään.
- 40 päivää niin alkaa Game of Thrones season 3. Joo, lasken päiviä...
Melkein raivokkaasti riipustautuen tarraan tähän hyvään fiilikseen!
alan jo epäillä maanisdepressiivistä oireyhtymää, mutta kai se vain on pakko uskoa, että ihan vaan aikuisten oikeasti olo on hyvä.
I got a job (for a while) and that have kept me busy lately. Weird to really feel happy, just to common normal days, when after work there is nothing than cooking, reading a book and sleeping. After long unemployment all this simple joys makes me so content. I made a list about things that made me happy lately. Lot of nerdy stuff including Larps, waiting of events and travels.
-Oola.
Tammikuun puolestavälistä olen saanut suureksi iloksi ja onneksi tehdä töitä, noin vuoden työttömänä olon jälkeen. Työsuhde on määräaikainen, päättyy kun tekeminen loppuu, mutta vielä pyrin kaikella tarmolla tekemään kaiken toimistotyön mikä minulle nakataan. Mikä ilo lähteä aamulla töihin, saada aikaan, tulla kotiin ja tehdä ehkä vielä jotain ilman, että syljeskelee koko päivän sohvalla kattoon ja mähinöi itsevihassa velloten, kun ei saa aikaan mitään. Kummasti tieto omasta aikaansaamisesta tuo tarmoa ja palkintoa, vapaa-aikakin on nautinnollista ja illat samentinpehmeitä, rentouttavia välitiloja.
Ehkä uutuudenviehätystä, mutta annan itseni nauttia tästä tunteesta!
Itseasiassa pakko myöntää, että olen sangen tyrmistyttävän hyvällä tuulella! Enkä edes nukkunut hyvin yöllä, ulkona sataa taas lunta ja toimiston kahvi kivistää vatsassa, mutta silti tekisi mieli nousta pöydällä tehden tyhmän mahtieleinen tuuletusliike ja kajauttaa maailmalle suuri kiitos, kun on juuri tämä päivä.
Kuitenkin ei ole kauaa, kun tuntui siltä, että jokainen päivä oli tuskien taival.
Positiivista tänään ja tällä hetkellä:
- Toinen päivä täysin ilman vahvoja masennuslääkkeitä, joita olen syönyt kolme vuotta. Vuoden olen vähentänyt ja vierottanut kroppaani näiden pillerien ikeestä. Pari päivää sitten meni viimeinen 75mg aamukahvin kera koneistoon. Olo ihan tajuttoman kauhea hetkittäin vierotusoireiden takia, mutta olkoot.
- Jaksaminen arjessa näkyy kotona ja keittiössä: olen kokannut enemmän viime aikoina, kuin moneen vuoteen (ja leiponuit) Masennus vei ruokahalut. Ei ole palannut vieläkään kunnolla, mutta pakotan itseni syömään jopa tuhdin puurolautasellisen aamuisin. Olen kokannut lapsuuden lama-ajan lempiherkkuja, jotka toimivat yhä täyttävästi ja maistuvasti. Oman elämäni Marttana olen jaksanut puuhata pienistäkin jätösruuan palasista lisää maistuvia aterioita. Työttömyys/rahattomuus pakottaa kekseliääksi, jälleen.
- Olen jaksanut leikkiä! Hämmennyin tajuamaan, että olen viime syksystä tähän helmikuuhun mennessä käynyt useammassa live-roolipelissä, kuin moneen vuoteen yhteensä. Myös normaalit pöytäroolipelit ovat vieneet mukavasti aikaa aina välillä. Yhä myös korttipelit ja niiden opettelu on ollut mukavaa touhua. Bridge ja visti yhä oppimatta. Gin, Bismarck, kasino ja Lamarckistinen (eli evoluutio) pokeri ovat olleet mukavaa ajanvietettä, klassista ristiseiskaa unohtamatta.
- Toimiston ikkunasta näkyy parhaillaan sinistä taivasta juuri, kun ennätin sanoa työkaverille, etten muista milloin olisi pilvien raosta taivasta näkynyt.
- On jotain mitä odottaa tulevaisuudessa: Knutepunkt live-roolipelitapahtuma Norjassa huhtikuussa ja Star Wars Celebration heinäkuun lopussa Saksassa Essenissä. Nörttityttö pitää itsensä iloisena!
- Olen luopunut hiljalleen lisää turhasta omaisuudestani ja yrittänyt käyttää vaatekaappini sisältöä tuunaillen ja yhdistellen läpi. On mahtavaa tehdä ns. löytöjä omista varastoistaan.
- Lore on muuttanut lähelle. Hänen kotinsa tuntui kodilta jopa pahvilaatikkopaniikin keskellä.
- Perjantaina minulla on pitkästä aikaa kampaaja. Pääni tulee ulkoisesti selkeämmäksi!
- Koko perhe on tulossa Helsinkiin viikonlopuksi. Niin onnellinen, että melkein itkuttaa!
- Kaukainen kävi parisen viikkoa sitten kylässä ja poskipääni eivät ole toipuneet siitä naurunremakasta vieläkään.
- 40 päivää niin alkaa Game of Thrones season 3. Joo, lasken päiviä...
Melkein raivokkaasti riipustautuen tarraan tähän hyvään fiilikseen!
alan jo epäillä maanisdepressiivistä oireyhtymää, mutta kai se vain on pakko uskoa, että ihan vaan aikuisten oikeasti olo on hyvä.
I got a job (for a while) and that have kept me busy lately. Weird to really feel happy, just to common normal days, when after work there is nothing than cooking, reading a book and sleeping. After long unemployment all this simple joys makes me so content. I made a list about things that made me happy lately. Lot of nerdy stuff including Larps, waiting of events and travels.
-Oola.
keskiviikko 16. tammikuuta 2013
"Kelasin et muutan sinne Portugaliin"
Keksin esim tässäkin monta hyvää syytä.
Eli siis sarjassamme menneen kesän reissun kuvia taas...
En ole koskaan aikaisemmin varsinaisesti ollut ns rantalomalla. Aikaisemmin olen esim Portugalissa käynyt mutta rannalla kävimme kerran ja silloinkin oli aika kylmä.
Nyt minilomani pääpiste oli rentoutuminen ja se, että saisin aurinkoa. Lopulta tuntui, etten saanut hirveämmin aurinkoa mutta söin sitäkin enemmän KAIKKEA.
Mertolasta ajelimme kohti Lagosia.
Joku turisti peruutti perseensä kanssa mun fiilistely kuvaan.
Lähiöbaarissa Saksa - Portugal EM jalkapallopeliä. Seuraamassa oli kaikki. Mimmeillä oli kotelomekot jotka portugalinlippu jne. Baarissa veikattiin tulosvetoja. Pistin saksalle varmaan ainoana ja taisin voittaa, eos. Oli kuitenkin kiire muualle niin en kerinnyt sitä ilmaista oluttani tinaamaan.
Käytiin syömässä tässä välissä paikassa joka oli täysin mereneläville omistettu. Altaissa ryömi taskurapuja. Vedimme yhden sellaisen ja vaikka mitä maan ja taivaan väliltä. Illemmalla ajelimme frendini frendin mökille keskelle ei mitään.
Praia Monte Clérigo. Joku ihme kalastajakylä. Niin pieni ettei voi edes kyläksi kutsua. Tunnettu siitä että koko ajan yli 100% kosteusprosentti. Näkymä mökin terassilta saavuttuani.
Etanat ryömi kaikkea pitkin. Seinät, auto, kenkä, puhelin....Tukka oli 24h märkä. Meri mölysi pimeydessä n. 25m päässä. Huikeaa.
Aamulla. Terassilla paikallaan istuen tuli aamiainen nautittua ns. pilvessä. Oli niin kosteaa ja pilvistä. Vesi valui pitkin hiuksia.
Aamu(päivä)kävely rannalle sillä laskuvesi paljasti huikeat mahdollisuudet.
Nuo "kivet" piti ihanaa naksuvaa ääntä joka oli koko ajan taustalla. Huoh, kuinka rakastankaan pauhaavaa merta.
Lähdettiin metästämään aurinkoisempia rantoja koska halusin. No tuolla alueellahan rantoja on, ei muuta kuin autoon ja menoksi.
Siitä sitten jatkossa.
Bless.
-Lore
Eli siis sarjassamme menneen kesän reissun kuvia taas...
En ole koskaan aikaisemmin varsinaisesti ollut ns rantalomalla. Aikaisemmin olen esim Portugalissa käynyt mutta rannalla kävimme kerran ja silloinkin oli aika kylmä.
Nyt minilomani pääpiste oli rentoutuminen ja se, että saisin aurinkoa. Lopulta tuntui, etten saanut hirveämmin aurinkoa mutta söin sitäkin enemmän KAIKKEA.
Mertolasta ajelimme kohti Lagosia.
Joku turisti peruutti perseensä kanssa mun fiilistely kuvaan.
Lähiöbaarissa Saksa - Portugal EM jalkapallopeliä. Seuraamassa oli kaikki. Mimmeillä oli kotelomekot jotka portugalinlippu jne. Baarissa veikattiin tulosvetoja. Pistin saksalle varmaan ainoana ja taisin voittaa, eos. Oli kuitenkin kiire muualle niin en kerinnyt sitä ilmaista oluttani tinaamaan.
Käytiin syömässä tässä välissä paikassa joka oli täysin mereneläville omistettu. Altaissa ryömi taskurapuja. Vedimme yhden sellaisen ja vaikka mitä maan ja taivaan väliltä. Illemmalla ajelimme frendini frendin mökille keskelle ei mitään.
Praia Monte Clérigo. Joku ihme kalastajakylä. Niin pieni ettei voi edes kyläksi kutsua. Tunnettu siitä että koko ajan yli 100% kosteusprosentti. Näkymä mökin terassilta saavuttuani.
Etanat ryömi kaikkea pitkin. Seinät, auto, kenkä, puhelin....Tukka oli 24h märkä. Meri mölysi pimeydessä n. 25m päässä. Huikeaa.
Aamulla. Terassilla paikallaan istuen tuli aamiainen nautittua ns. pilvessä. Oli niin kosteaa ja pilvistä. Vesi valui pitkin hiuksia.
Aamu(päivä)kävely rannalle sillä laskuvesi paljasti huikeat mahdollisuudet.
Nuo "kivet" piti ihanaa naksuvaa ääntä joka oli koko ajan taustalla. Huoh, kuinka rakastankaan pauhaavaa merta.
Lähdettiin metästämään aurinkoisempia rantoja koska halusin. No tuolla alueellahan rantoja on, ei muuta kuin autoon ja menoksi.
Siitä sitten jatkossa.
Bless.
-Lore
perjantai 4. tammikuuta 2013
In the Year 2013...
Mihin tuo vuosi 2012 oikein meni? Vastahan se alkoi!
Lueskelin muiden kirjoittamia postauksia alkaneesta vuodesta ja päätin summata omiakin ajatuksia, joita tässä olen pyörittänyt nupissani nämä päivät muutamat.
Vuosi 2012 jäänee taakseni tietynlaisena väliasemana. Aloin juuri sen vaihtuessa toipumaan pitkästä ja vaikeasta, hemmetin raskaasta masennuksesta ja yritin saada elämän sekä sen normaalit rutiinit taas toimimaan. Tähän liittyi arkiset askareet, kuten laskujen avaaminen, niiden maksaminen ajallaan, kela/sossu/työkkärikäynnit, normaalin henkilöhygienian hoito aktiivisesti, lämpimien aterioiden syöminen ja asunnosta maailmaan poistuminen. Masennuksen pimeissä syövereissä olin unohtanut itselleni tärkeimmän ihmisen kunnioittamisen, eli juuri itseni. Tuntui, että aina kun muistin olevani hengittävä organismi, päätin lytätä olemukseni lyttyyn olemalla turhan ankara saamattomuuttomuudestani. Olisinko kenellekään muulle vastaavassa tilanteessa yhtä julma? En tietenkään.
Tein isoja siirtoja, kuten muutin Turusta pois 18 siellä asutun vuoden jälkeen. Tämä oli kohdallani oiva veto, jota en ole katunut päivääkään. Toki ikävöin Turkua päivittäin, mutta onneksi siellä tulee käytyä nauttimassa juuri niistä asioista, joista kaupungissa pidin. Helsingissä moni asia muuttui. Sosiaaliset menot moninkertaistuivat; Turussahan saatoin hyvällä tuurilla olla täysin erakoitunut viikkokausia. Täällä vanhat tutut astuivat takaisin elämääni, Turkulaisia ystäviä näkee heidän täällä pörrätessä ja uusiakin kontakteja on saapunut, toivottavasti jäädäkseen.
Kävin keikoilla, enemmän kuin aikoihin, mutta silti liian vähän.
Opettelin uutta kotikaupunkiani, etsin "omia paikkoja".
Larppasin enemmän kuin vuosiin; lyhyitä pelejä, pitkiä pelejä ja pelejä ulkomailla. Virkistävää! Ja tietenkin The Spiral televisiosarjassa, jossa olin Living Drama puolella mukana jo vuodesta 2011. Blogissa en ehtinyt projektista älähtää, koska olin niin kiinni hahmoni kanssa luoden pelaajille tekemistä.
The Spiral sarjassa esiintyi myös Tommi Korpela. Fanityttöilyä.
Annoin sohvani kodiksi useammalle ihmisille, monina päivinä.
Matkustin Saksaan määräämättömäksi ajaksi viettäen siellä lopulta melkein kuukauden ihanaa, kiiretöntä Omaa Aikaa. Mikä suloinen kesäseikkailu se olikaan! Ilmaisia Oopperassa käyntejä, puistopiknikkejä, uintia lämpöisässä jokivedessä kuutamolla juustolta haisevan kissan vahtiessa meitä, suhaamista Lännen ja Idän väliä muistaen, että on parasta antaa vain virran viedä, leijua kevyesti huoletta tuulen mukana.
The Spiral-sarjan Living Drama osuuksien takia tuli seikkailtua myös Tukholmassa ja Kööpenhaminassa -eeppisen hauskaa outoilua mielettömien ihmisten kanssa!
The Spiral: Arturo´s Wake. Vera "Saari" Saarinen hyvin tunteellisena.
Menetin kaksi perheeni jäsentä.
Pyrin rakastamaan jäljellä olleita lisää.
En onnistunut pitämään muutosta stressaantuneita huonekasvejani elossa.
Tein hienoja löytöjä kirpputorilta. Ostin vain kahdesti koko vuonna jotain uutta.
En vieläkään muistanut omaa ikääni, joten jatkoin rempseästi leikkimistä läpi kuukausien.
Opettelin pelaamaan korttipelejä, kuten Gin, Casino, Mylly-Matti, Bichmark.
Oh, my Angels how much I love you two! Kahjoilin näiden kahden kanssa, yhdessä ja erikseen.
Yritin saada töitä, mutta en onnistunut. Tästä turhaantuneena vaivuin joulukuussa möllötyskoomaan soimaten itseäni, etten ole tarpeeksi hyvä. Ja vielä mitä! Sitä oikeaa paikkaa ei vain vielä ole löytynyt!
En usko uudenvuoden lupauksiin, mutta silti haluan niitä tehdä:
- Talous kuntoon, mikä tarkoittaa töitä.
- Jatkan samalla mallilla, etten osta mitään uutta saatika turhaa.... Vintage-mekot, asusteet ja kengät eivät ole turhia. Saatika kirjat. Mutta lue ensin lukemattomat kirjat hyllystäsi!
- Muista yhä rakastaa itseäsi, mikä tarkoittaa että syö, liiku, iloitse. Älä pure hampaitasi yhteen, märehdi turhaan (ja syyllistä itseäsi, koska se nyt on ihan tyhmää) ja juo paljon vettä!
- Muista edellä olevat asiat.
- Luota itseesi.
- Osta kahvakuula.
I got a friend in Germany.
Lupaan myös vastata puhelimeen, soittaa ainakin takaisin ja olla parempi kaveri, toveri, tuttava ja kanssaihminen. Introvertti kun olen, niin saatan kokea ettei minua kaivata, jos kenestäkään ei mitään kuulu. Haluaisin näes pysyä ystävänä niiden kanssa, jotka ovat minulle tärkeitä.
Toivottavasti tästä vuodesta tulee kiva. Ainakin alkaneet päivät ovat koomasta huolimatta näyttäneet hyviä merkkejä. Tärkeintä on muistaa elää hetkessä, nauttia jo olevasta, eikä vaipua surkuttelemaan asioita, jotka ovat menneet tai tulemassa.
There was a year 2012, which was a turning point, kind of door to new life and to self-healing from deep depression. Still going through my healing phase, but getting there! I also had some fun, larped a lot, being just awesome geek that I am and traveled to Germany where I had most lovely weeks in my year. I tried to find a work in my new home city, did not manage to get any yet. Lot of being all gloomy, but also lot of social happenings which was a plus after my hermit years. Lost two family members and hopefully remembered to love those more, who are still here. Also tried to be better friend but failed in that, I think. This year I hope I will manage to be more lovely to my beloved ones.
And hopefully I found a job.
-Oola.
Lueskelin muiden kirjoittamia postauksia alkaneesta vuodesta ja päätin summata omiakin ajatuksia, joita tässä olen pyörittänyt nupissani nämä päivät muutamat.
Vuosi 2012 jäänee taakseni tietynlaisena väliasemana. Aloin juuri sen vaihtuessa toipumaan pitkästä ja vaikeasta, hemmetin raskaasta masennuksesta ja yritin saada elämän sekä sen normaalit rutiinit taas toimimaan. Tähän liittyi arkiset askareet, kuten laskujen avaaminen, niiden maksaminen ajallaan, kela/sossu/työkkärikäynnit, normaalin henkilöhygienian hoito aktiivisesti, lämpimien aterioiden syöminen ja asunnosta maailmaan poistuminen. Masennuksen pimeissä syövereissä olin unohtanut itselleni tärkeimmän ihmisen kunnioittamisen, eli juuri itseni. Tuntui, että aina kun muistin olevani hengittävä organismi, päätin lytätä olemukseni lyttyyn olemalla turhan ankara saamattomuuttomuudestani. Olisinko kenellekään muulle vastaavassa tilanteessa yhtä julma? En tietenkään.
Tein isoja siirtoja, kuten muutin Turusta pois 18 siellä asutun vuoden jälkeen. Tämä oli kohdallani oiva veto, jota en ole katunut päivääkään. Toki ikävöin Turkua päivittäin, mutta onneksi siellä tulee käytyä nauttimassa juuri niistä asioista, joista kaupungissa pidin. Helsingissä moni asia muuttui. Sosiaaliset menot moninkertaistuivat; Turussahan saatoin hyvällä tuurilla olla täysin erakoitunut viikkokausia. Täällä vanhat tutut astuivat takaisin elämääni, Turkulaisia ystäviä näkee heidän täällä pörrätessä ja uusiakin kontakteja on saapunut, toivottavasti jäädäkseen.
Kävin keikoilla, enemmän kuin aikoihin, mutta silti liian vähän.
Opettelin uutta kotikaupunkiani, etsin "omia paikkoja".
Larppasin enemmän kuin vuosiin; lyhyitä pelejä, pitkiä pelejä ja pelejä ulkomailla. Virkistävää! Ja tietenkin The Spiral televisiosarjassa, jossa olin Living Drama puolella mukana jo vuodesta 2011. Blogissa en ehtinyt projektista älähtää, koska olin niin kiinni hahmoni kanssa luoden pelaajille tekemistä.
The Spiral sarjassa esiintyi myös Tommi Korpela. Fanityttöilyä.
Annoin sohvani kodiksi useammalle ihmisille, monina päivinä.
Matkustin Saksaan määräämättömäksi ajaksi viettäen siellä lopulta melkein kuukauden ihanaa, kiiretöntä Omaa Aikaa. Mikä suloinen kesäseikkailu se olikaan! Ilmaisia Oopperassa käyntejä, puistopiknikkejä, uintia lämpöisässä jokivedessä kuutamolla juustolta haisevan kissan vahtiessa meitä, suhaamista Lännen ja Idän väliä muistaen, että on parasta antaa vain virran viedä, leijua kevyesti huoletta tuulen mukana.
The Spiral-sarjan Living Drama osuuksien takia tuli seikkailtua myös Tukholmassa ja Kööpenhaminassa -eeppisen hauskaa outoilua mielettömien ihmisten kanssa!
The Spiral: Arturo´s Wake. Vera "Saari" Saarinen hyvin tunteellisena.
Menetin kaksi perheeni jäsentä.
Pyrin rakastamaan jäljellä olleita lisää.
En onnistunut pitämään muutosta stressaantuneita huonekasvejani elossa.
Tein hienoja löytöjä kirpputorilta. Ostin vain kahdesti koko vuonna jotain uutta.
En vieläkään muistanut omaa ikääni, joten jatkoin rempseästi leikkimistä läpi kuukausien.
Opettelin pelaamaan korttipelejä, kuten Gin, Casino, Mylly-Matti, Bichmark.
Oh, my Angels how much I love you two! Kahjoilin näiden kahden kanssa, yhdessä ja erikseen.
Yritin saada töitä, mutta en onnistunut. Tästä turhaantuneena vaivuin joulukuussa möllötyskoomaan soimaten itseäni, etten ole tarpeeksi hyvä. Ja vielä mitä! Sitä oikeaa paikkaa ei vain vielä ole löytynyt!
En usko uudenvuoden lupauksiin, mutta silti haluan niitä tehdä:
- Talous kuntoon, mikä tarkoittaa töitä.
- Jatkan samalla mallilla, etten osta mitään uutta saatika turhaa.... Vintage-mekot, asusteet ja kengät eivät ole turhia. Saatika kirjat. Mutta lue ensin lukemattomat kirjat hyllystäsi!
- Muista yhä rakastaa itseäsi, mikä tarkoittaa että syö, liiku, iloitse. Älä pure hampaitasi yhteen, märehdi turhaan (ja syyllistä itseäsi, koska se nyt on ihan tyhmää) ja juo paljon vettä!
- Muista edellä olevat asiat.
- Luota itseesi.
- Osta kahvakuula.
I got a friend in Germany.
Lupaan myös vastata puhelimeen, soittaa ainakin takaisin ja olla parempi kaveri, toveri, tuttava ja kanssaihminen. Introvertti kun olen, niin saatan kokea ettei minua kaivata, jos kenestäkään ei mitään kuulu. Haluaisin näes pysyä ystävänä niiden kanssa, jotka ovat minulle tärkeitä.
Toivottavasti tästä vuodesta tulee kiva. Ainakin alkaneet päivät ovat koomasta huolimatta näyttäneet hyviä merkkejä. Tärkeintä on muistaa elää hetkessä, nauttia jo olevasta, eikä vaipua surkuttelemaan asioita, jotka ovat menneet tai tulemassa.
There was a year 2012, which was a turning point, kind of door to new life and to self-healing from deep depression. Still going through my healing phase, but getting there! I also had some fun, larped a lot, being just awesome geek that I am and traveled to Germany where I had most lovely weeks in my year. I tried to find a work in my new home city, did not manage to get any yet. Lot of being all gloomy, but also lot of social happenings which was a plus after my hermit years. Lost two family members and hopefully remembered to love those more, who are still here. Also tried to be better friend but failed in that, I think. This year I hope I will manage to be more lovely to my beloved ones.
And hopefully I found a job.
-Oola.
tiistai 11. joulukuuta 2012
Warm welcome to cold winter.
Työttömänä yhä. Koulutus, johon piti osallistua ja johon olin raivoinnokkaasti jo motivoitunut jämähti jäihin, kun ei löytynyt osallistuvista yrityksestä minulle työpaikkaa. Ottaa hieman itsetunnolle, etenkin kun aluksi sain vaikutelman, että usealla firmalla olikin ajatuksena ottaa myös ns paperilla kokemattomia, mutta osaavia tekijöitä, joita kouluttaisivat sitten samalla. Hiomaton timantti yhä kivimöykkynä, nököttää sohvan pohjalla ja murjottaa. Päivät yhä tyhjää täynnä ja rahattomuudesta roihuava stressi myrkyttää olemusta niin, että olen sangen epämukava ihminen.
Mutta asiasta kukkaruukkuun, tai oikeastaan talvikenkiin! Siskoni täällä jo ehti vaahdota talvipukeutumisesta. Huomaan, että kulkiessamme kaupungilla olemme kuin vanhoja ämmiä supattaen toisillemme arvostelevia kommentteja, kun vastaan kipittää väkeä korvat paljaana, takki auki ja pikkukengät lumessa liukastellen. Onkohan se hiipivää kolmenkympin kriisiä ja mukavuuden halua, kun on yhtäkkiä valmis jollain tasolla luopumaan siitä jatkuvasta edustuskuntoisuudesta hyytävässä kylmässä tuulessa ja lantiolle ulottuvassa lumivallissa? Hakusessa on takamuksen peittävä untuvatakki hupulla, joka ei tapa olemattomaa taloutta ja talvikengät, jotka pitävät liukkaalla pystyssä, lämmittävät kylmällä ja kestävät vielä asteen kosteuttakin. Saattaa olla, että päädyn samaisiin Sorelin lastensaappaisiin kun Lorekin, mutta tahtoisin mielelläni eri kengät edes kerran. Meillä nimittäin on paljon samoja jalkineita; niissä makumme on kovin täsmäävä.
Olen selannut nettikauppoja läpi jo useamman päivän todeten, että talvisaappaita pitää nähtävästi aloittaa metsästämään ennen kun ruska iskee puihin. Nimittäin koot ovat kaikki huvenneet, sama pätee takkeihin.
Himotuksen kohteena on muutama pari, joita ei kyllä löydy mistään.
Goex Bianca. Mustanakin aika näpsäkät.
Helly Hansen Varri. Tätä näytti olevan ainakin Kookengässä ja Hobby Hallissa, joten täytyy käydä kokeilemassa. Netissä koot ovat kaikkialta loppu tai koko tuote.
Edullisin vaihtoehto ja saatavilla oleva vaihtoehto taitaa olla kuitenkin samainen bootsi, mitä Lore on jo minulle ehtinyt hehkuttaa. Onneksi värivalikoimaa on jopa kaksi.
Sorel Winter Carnival.
Väkivanhat lapikkaani toimikoon talviturvanani siihen asti, kun toimin itselleni joulupukkina.
Kuulkaas toverit, tänään on vuorossa kovasti odotettu The Hobbit, jonka ensi-iltaan menemme! Hurraa!
I try to find nice and warm winter footwear, but every one that I have falled in love with have no size 36/37 amymore. I bet I must start to think about new winter stuff in late summer next time.
-Oola.
Mutta asiasta kukkaruukkuun, tai oikeastaan talvikenkiin! Siskoni täällä jo ehti vaahdota talvipukeutumisesta. Huomaan, että kulkiessamme kaupungilla olemme kuin vanhoja ämmiä supattaen toisillemme arvostelevia kommentteja, kun vastaan kipittää väkeä korvat paljaana, takki auki ja pikkukengät lumessa liukastellen. Onkohan se hiipivää kolmenkympin kriisiä ja mukavuuden halua, kun on yhtäkkiä valmis jollain tasolla luopumaan siitä jatkuvasta edustuskuntoisuudesta hyytävässä kylmässä tuulessa ja lantiolle ulottuvassa lumivallissa? Hakusessa on takamuksen peittävä untuvatakki hupulla, joka ei tapa olemattomaa taloutta ja talvikengät, jotka pitävät liukkaalla pystyssä, lämmittävät kylmällä ja kestävät vielä asteen kosteuttakin. Saattaa olla, että päädyn samaisiin Sorelin lastensaappaisiin kun Lorekin, mutta tahtoisin mielelläni eri kengät edes kerran. Meillä nimittäin on paljon samoja jalkineita; niissä makumme on kovin täsmäävä.
Olen selannut nettikauppoja läpi jo useamman päivän todeten, että talvisaappaita pitää nähtävästi aloittaa metsästämään ennen kun ruska iskee puihin. Nimittäin koot ovat kaikki huvenneet, sama pätee takkeihin.
Himotuksen kohteena on muutama pari, joita ei kyllä löydy mistään.
Goex Bianca. Mustanakin aika näpsäkät.
Helly Hansen Varri. Tätä näytti olevan ainakin Kookengässä ja Hobby Hallissa, joten täytyy käydä kokeilemassa. Netissä koot ovat kaikkialta loppu tai koko tuote.
Edullisin vaihtoehto ja saatavilla oleva vaihtoehto taitaa olla kuitenkin samainen bootsi, mitä Lore on jo minulle ehtinyt hehkuttaa. Onneksi värivalikoimaa on jopa kaksi.
Sorel Winter Carnival.
Väkivanhat lapikkaani toimikoon talviturvanani siihen asti, kun toimin itselleni joulupukkina.
Kuulkaas toverit, tänään on vuorossa kovasti odotettu The Hobbit, jonka ensi-iltaan menemme! Hurraa!
I try to find nice and warm winter footwear, but every one that I have falled in love with have no size 36/37 amymore. I bet I must start to think about new winter stuff in late summer next time.
-Oola.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
