Mirror Mirror on da wall

You are handiest to take self portraits of 'em all.

Varoitus: Tiedossa on hirvittävä määrä narsistisia kuvia Loresta.

Kattelin tossa et koneelle kertynyt himmee määrä peilin kautta viimeisen 6kk aikana otettuja kuvia allekirjoittaneesta.


Lähössä töihin.


Duuniin menossa.


Sorvin ääreen.


Turkuun matkalla.


Tullu duunista.

Niistä voi todeta että pääosin pukeudun kuin 13-vuotias poika.


Päk tu office.


Euroviisuja katsomaan tässä matkalla. Siskon luokse olen menossa, en töihin.


Töihin kiireellä juoksemassa.


Matkalla baariin - väärälle puolen tiskiä.


Muruun syömään.


Käytinkö jo "sorvin ääreen"?




Joka kuvassa eri jenkkihuivi mutta tässäkin menossa töihin.


Menossa kauppaan vapaapäivänä!


Yes ya'll!

Tässä uusimpia kun sain uuden lelun eli meikkauspöydän. Sen upeat valot ja huljukat peilit.


Perus. Töihin menossa.


Töihin töihinkäs sitä...eiku tässä mä olin valmistautumassa Suomen Olutmestari kisaan n. 7.30am. Valokynä on ystävä.


Kuukaus sitten Tallinnassa Livikon isoissa bileissä Sakur Suurhalissa vessassa. Selvinpäin.


Pari vk sitten Berliinissä yhden ravintolan vessassa. Selvinpäin.


Matkalla töihin. Selvinpäin. Joskus lokakuun alussa.


Matkalla kotiin töistä.


Demon Vessassa. Selvinpäin.


Flow. Lore with duckface ja Oolan semisivuprofiili.


Meikittä vapaapäivänä.


Lainavessassa peilipöljäilyä. Eteeristä tatskan esittelyä.

Olen teini.

Instragram on uuden sukupolven irc-galleria. Ja Ikean ISO peili on niin iso että se huokailee oikein kuvien ottamiseen.

Ollaan Oolankin kanssa otettu joku triljoona siskoposea mun uuden peilin kautta :)

En jaksa etsiä niitä joten jätän mielikuvitukselle varaa. Saa suorittaa.

-Lore

Duckface course.

Vihertävä kateus.

Tietenkin lentokonematkustaminen yhdistettynä kostean hohkaavaan, sateiseen ja hieman vaihtelevan vilpoiseenkin keliin tekee temput ja iskee lomaflunssan päälle heti alkuun! Ei siinä, että olisin yksin kipeänä -myös ystäväni, jonka luona nyt vierailemassa on kauheassa flunssassa ja podemme molemmat. Hän vaan joutuu käymään töissä. Sateinen sää on pistänyt jumittamaan sisätiloissa, sillä en tahdo sairastua lisää. Jos vaikka loppuviikosta pääsisi nauttimaan tästäkin tienoosta ennen kun alan miettimään siirtymistäni Erfurtia päin.

Sateesta huolimatta siedettäväksi päivät tekee ystäväni upea puutarha. Hän asuu kapeassa, mutta korkeassa monikerroksisessa asuintalossa, joka rakennettu 1800-luvun lopussa. Hänen ystävänsä omistaa kiinteistön, mutta muutti vaimoineen muualle, joten Ystäväni toimii talonmiehenä muiden asuntojen vuokralaisille ja muutti itse ns. pääasuntoon vinttihuoneistosta. Talo on rustiikin hurmaava, vähän sopivasti rempallaan ja extrana on kapea, mutta pörheä puutarha, josta pidetty juuri sopivan rennolla tavalla huolta. Kukat saavat hieman rehottaa ja viiniköynnös kasvaa minne tykkää, piilotellen puutarhapatsaita uumeniinsa niin, että sopivista kulmista törmää uteliaan oloisiin katselijoihin. Puutarhassa on myös loiva katos, jonka alla kelpaa sateellakin istua, grillata ja seurustella. Aivan unelma paikka, pieni ja sievä, josta rehellisen kateellinen. Kun kertoi puutarhastaan aikaisemmin, mielikuvani oli pieni vihreä pläntti, jonne nakattu muutama huonosti valikoitu kasvi epämääräisesti kitumaan.





Kuvia takapihan puutarhasta pistän jossain vaiheessa, mutta nämä kuvat tumblr ja pinterest sivuilta saavat toimia inspiraationa.




Taas haaveilen pienestä omasta puutarhastani, pikkuisesta noita-akka mökistäni kaupungin kulmilla. Jospa nyt rauhoituisin vähän ja aloittaisin edes siitä, että saisin kotiini lisää viherkasveja ja suunniteltua puutarhaa parvekkeelle ensi kevääksi.

Traveling always gives a flu, dunno why. Using planes perhaps? Karma is a bitch. Now I´m very sick, but not worrying since is raining, like every day after I arrived. Luckily my friend owns a beautiful tiny garden where I have spend some time to relax. I will show some pictures later, but before that these can give some inspiration. I have started to dream again about my own tiny boheme garden, being a somewhat green of envy, eh?

-Oola.

Muutettu on.

Huh, ei enää koskaan!
... Ennen seuraavaa kertaa.

Lapsena oli helppo hoitaa muutto kaupungista toiseen, kun vanhemmat pitivät naruja käsissään, mutta ensimmäisen kerran aikuiselämässäni siirsin omaisuuteni kaupungista toiseen. Uuvuttava urakka, kokonaisuudessaan! Onneksi apua oli, vaikkakin odotettua vähemmän, mutta touhu saatiin tehtyä nopeasti. Kaksi reissua edestakaisin vaadittiin ja illalla tavarapaljouden keskellä, 12 tuntia myöhemmin tuntui, että saan paniikkikohtauksen. Kolme päivää myöhemmin, kun tyhjät muuttolaatikot oli noudettu pois ja istuin sohvalla rauhallisen tilan keskellä, uskalsin jo hengittää kevyemmin. Vieläkin on kaappeja, joiden avaaminen jännittää, kun tavarat piti saada nopeasti pois tieltä. Kesän sadepäiviä odotellessa.

Kännykkäkuvia esittelemään projektin etenemistä:

Samppa-kissa oli heti uudessa asunnossa kuin kotonaan, nuorempi katosi sohvan uumeniin. Esiin sieltä taisi tulla vasta, kun muuttoavustajat olivat painuneet koteihinsa ja muutama houkutteleva laatikko tyhjeni tarkastelua varten.
Turun koti odottaa vielä siivousta, jonka hoidan alta pois tällä viikolla. Argh!

Väsynyt muuttaja. Kiitoksia kaikille avustaneille! Seuraavina päivinä ei katit paljon säikkyneet, vaikka unipaikkojen ympärys täyttyi huojuvista tavarakasoista. Lähiseudun ruokapaikat, kuten Bullman, pitivät minut järjissäni. Halloum-salaatti oli juuri oikeaa apetta väsyneelle kropalle.

Kävimme myös Vantaan Ikeassa varmistelemassa Loren uuden kodin tarvepuolta. Ei enää ikinä sinnekään, kiitosta vain!
Onneksi tämä kaikki on ohi ja voi aloittaa arjen! Nimittäin pari päivää muuton jälkeen sohvalleni asettui reiluksi pariksi viikoksi kaksi Saksalaista kaveriani, jotka saapuivat Solmukohta tapahtumaan, jonne siirryin myöhemmin heidän kanssaan.
Vasta tapahtuman jälkeen, sohvan tyhjennyttyä on arki palannut normeihinsa.
Olo on kovin kotoisa ja ...oikea!

Moving happened. It was hell, like always. But now, couple weeks later, I feel myself at home.

-Oola.

Haaveissa vainko oot mun?

Kaikki hereilläolo ajastani menee muuton miettimiseen -tapahtuupa asioita nopeasti! Niinpä nopeasti vielä, etten oikeasti muista ymmärtää, että poistun kaupungista, jota rakastan jokaisella solullani kipeästi tajuten, ettei Turku ole kaupunki: se on mielentila.
Silti vaihdan maisemaa.
Koska mielentila on ja pysyy, ympäristö saattaa vaihtua.

Kun tuijottaa muuton keskellä omaisuusmääräänsä ja huonekalujaan, automaattisesti haaveilee tulevaan kotiinsa jostain uudesta. Uudesta vanhasta, kuitenkin, kun on kyse meikäläisestä. Ainoat uutuudet, jotka olen hankkinut ovat korkea kiipeilypuu kissoille ja uutuutta kiiltävä kissavessa, jossa hajusuodattimet, ovi yms mukavuudet. Otuksille tästä tulee kuitenkin stressaavinta; Skumppa-nuorukainen ei ole koskaan muuttanut, Samppa on tottunut autolla kulkija. Saa nähdä millainen huutokonsertti on muuttoauton etupenkillä kissaboxien kanssa.


Huono kuvatus ihanasta uutuudesta.
Kyllä karvaturpien nyt kelpaa!

Jos olisi rahaa, kuin roskaa, sijottaisin vihdoin kauan haaveilemaani String kirjahyllyyn.



Toimii myös kevyenä kotitoimistona!
Kirjapaljouteni kiittäisi. Nyt täytyy keksiä jokin muu ratkaisu, kun nykyisen asuntoni kiinteät kirjahyllyt jäävät paikoilleen.

Nykyisin String-hyllyä näkee taas kaikkialla sisustuslehdissä; hyllysarjan kevyt muotokieli on ollut ihailemani ja haaveissa jo vuosia. Pienoista, mutta suloista Pocket seinähyllykköjä saa vielä niin namusissa sävyissä! Keltainen sopisi kotiini kuin nenä naamaan!


Oudoin mielenpinttymä on ollut mustavalkoinen matto. Mitä minulle on tapahtumassa? Kun en saa mustavalkolaattaista lattiaa, tarvitsee sävyhimotus jollakin tavalla korvata?

Ikean Stockholm Rand.

Pieneen tilaan tarvitaan näppäriä säilytysratkaisuja. Kammarin oveen esimerkiksi voisin mielelläni ripustaa Saturn-naulakon (pelkästään nimi jo houkuttelee tähtiharrastajaa..).

Tuotetta myy Oma shop ja Suprise me.

Eteisen huivi -ja hattukaaosta taltuttamaan tarvitsen säilytysrasioita. Färg&Form MOLN rasiat ovat toiveikkaan kauniita.

Hatturasioita myy Turussa LeenaElina, jonka liikkeestä olen selvinnyt ulos lunastamatta mitään omakseni, ihmeen kaupalla!

En ymmärrä itseäni, enkä siis tiedä mistä olen kehittänyt hullaantumisen tähän valaisimeen. En tarvitse, mutta haluan. Onneksi sitä löytyy nykyisin suomestakin.

Kodista satumetsä, jossa pörrää pölykoirien, omistajapeikon, lelurobottien lisäksi eläinväkeä valaisemassa...

Otin taas muuttolaatikot lainauspalvelusta; huomasin että selvästi helpompaa kuin pahvilootien metsästys.

"What the Fuck means WTF?" Kissat kummissaan, kun laatikot ilmestyivät asuntoon.

Moving in a couple of days. Dreaming about some tiny stuffs.
-Oola.

Interior dreaming

Kun on muutto tiedossa, huomaan kuluttavani extrapaljon aikaa juurikin katselemassa sisustusblogeja hakien inspiraatiota. Ei sillä, että tarvitsisi ostaa mitään tai hakea suuresti inspiraatiota, mutta onhan haaveilla kiva leikitellä. Kuten aikaisemminkin olen maininnut, muiden luona käydessäni vilkaisen aina ensin kirjahyllyt ja keittiön. Kertoo asukkaasta paljon ja minun mielestäni ovat kotien pääkohtia.

Keittiöt ovat heikkouteni:












Haaveitteni keittiössä on joko lattia tai seinälaatat shakkilautamaisen mustavalkoiset, jääkaappi retromallia ja värikäs, astiat ja huonekalut kerätty kirpputoreilta ja vinttikomeroiden perukoilta ja kaapistot/tasot 50-luvulta. Niiden korkeus on itselleni täydellinen. Paras keittiöni, fyysisesti, onkin ollut 50-luvulla rakennetussa huoneistossa, jossa oli vielä jäljellä alkuperäiset kaapit. Haavekeittiöni näyttää siltä, että siellä tehdään rakkaudella ruokaa.

Inhottaisi omistaa komea keittiö, jossa kävisi vain lämmittämässä mikropitsaa.

Dreaming of kitchens... My ultimate dream kitchen is full of secondhand and fleamarket finds, cabins and workstations are from 50´s becouse then high is perfect for my short body. Fridge could also be eye andy: Smegg or other retro styled. Floors or wall tilings are b/w.

Pics are from Tumblr, Desingsponge and Desire to Inspire.

-Oola.