Muutettu on.

Huh, ei enää koskaan!
... Ennen seuraavaa kertaa.

Lapsena oli helppo hoitaa muutto kaupungista toiseen, kun vanhemmat pitivät naruja käsissään, mutta ensimmäisen kerran aikuiselämässäni siirsin omaisuuteni kaupungista toiseen. Uuvuttava urakka, kokonaisuudessaan! Onneksi apua oli, vaikkakin odotettua vähemmän, mutta touhu saatiin tehtyä nopeasti. Kaksi reissua edestakaisin vaadittiin ja illalla tavarapaljouden keskellä, 12 tuntia myöhemmin tuntui, että saan paniikkikohtauksen. Kolme päivää myöhemmin, kun tyhjät muuttolaatikot oli noudettu pois ja istuin sohvalla rauhallisen tilan keskellä, uskalsin jo hengittää kevyemmin. Vieläkin on kaappeja, joiden avaaminen jännittää, kun tavarat piti saada nopeasti pois tieltä. Kesän sadepäiviä odotellessa.

Kännykkäkuvia esittelemään projektin etenemistä:

Samppa-kissa oli heti uudessa asunnossa kuin kotonaan, nuorempi katosi sohvan uumeniin. Esiin sieltä taisi tulla vasta, kun muuttoavustajat olivat painuneet koteihinsa ja muutama houkutteleva laatikko tyhjeni tarkastelua varten.
Turun koti odottaa vielä siivousta, jonka hoidan alta pois tällä viikolla. Argh!

Väsynyt muuttaja. Kiitoksia kaikille avustaneille! Seuraavina päivinä ei katit paljon säikkyneet, vaikka unipaikkojen ympärys täyttyi huojuvista tavarakasoista. Lähiseudun ruokapaikat, kuten Bullman, pitivät minut järjissäni. Halloum-salaatti oli juuri oikeaa apetta väsyneelle kropalle.

Kävimme myös Vantaan Ikeassa varmistelemassa Loren uuden kodin tarvepuolta. Ei enää ikinä sinnekään, kiitosta vain!
Onneksi tämä kaikki on ohi ja voi aloittaa arjen! Nimittäin pari päivää muuton jälkeen sohvalleni asettui reiluksi pariksi viikoksi kaksi Saksalaista kaveriani, jotka saapuivat Solmukohta tapahtumaan, jonne siirryin myöhemmin heidän kanssaan.
Vasta tapahtuman jälkeen, sohvan tyhjennyttyä on arki palannut normeihinsa.
Olo on kovin kotoisa ja ...oikea!

Moving happened. It was hell, like always. But now, couple weeks later, I feel myself at home.

-Oola.