Kyllä.
Todiste.
Matkalla Sintraan.
Ostettiin yhdestä putiikista Sapa-leivoksia joita saa vain SIELTÄ ja on kuulemma super herkkua. Uskon kun jono oli valtava ja olihan ne hyviä. Tietysti!
Perus kaksisuuntainen tie.
Perus maisema.
Perus meitsi.
Upeaa eikö?
Sintran perus arkkitehtuuria. Siellä on laattaa sitten enemmän kuin koko euroopan lvi-alan liikkeissä.
Rakennelmat pitkin valtavaa puutarhaa oli uskomattomia. Maan alla meni lähteet, joet ja tunnelit lampineen, päällä muuria, lähteitä, paikkoja istahtaa...Käsittämätön paikka. Ja kaikkea ei millään kerinnyt katsoa läpi kerralla. Puutarha kukki parhaimmillaan ja oli henkeä salpaavan runsas.
Jose tiesi ottaa taskulampun mukaan ja näitä vedettiin sitten koko päivä. Ei pelottanut yhtään. Eipä. Mutta koska niin SIISTIÄ!
Lähde.
Maan alta tunnelista pompsahdettiin tänne josta sitten kavuttiin ylös taas puutarhaan. Osa puutarhasta on jäänyt kesken aikoinaan. Suunnitelmat löytyi museon puolelta.
Parveke kutsui Evita-musikaalin tunnelmiin laulamaan kansalle Don't cry for me argentina.
"Minne nämä vie?"
Salve.
Puutarhasta jäi varmaan 1/4 näkemättä. Oli niin valtava ja oli kiire jatkaa matkaa että pääsi suht valoisaan aikaan takaisin Lissaboniin.
Nämä sai historiaharrastajan ihan kuumaksi. TORNI!
OMG Peili. Teinipose oli pakollinen.
Penan linna. :D
Matka jatkui pilvitehdas metsän läpi kohti uusia seikkailuja...
Niistä lisää.
Bless.
- Lore
Did I mention you that I went to Portugal in early summer? Oh. I did?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti