Muistoja

Oli vuosi 2004 tai 2005, alkukeväinen tai yhä kenties vielä kevättalvinen iltapäivä. Opiskelin muinaistekniikkaa ja meillä oli juuri menossa muinaispuvun ompelu, jota väsäsin käsin pisto pistolta kotona pienen asuntoni sohvalla istuen. Televisioni oli auki, taustametelinä. Yhtäkkiä havahduin työstäni jäädeb katselemaan kauniita merenalaisia kuvia, joita alkoi näkyä televisioni ruudulla. Seurustelin Islantilaisen miehen kanssa silloin, joten kun ruudussa mainittiin kyseinen saari, toki pysähdyin katselemaan.

Viimeistään siinä pisteessä pysähdyin täysin, kun taustalla alkoi soida Björkin kuulas, tuskaisen kaipuun siivittämä ääni, joka halkoi kylmää sinistä jäämaisemaa yksinäisenä, kuin eksyneen valaan laulu. Siinä heleässä iltapäivän valossa, keväisessä auringonsäteessä pölyhiukkaset tuntuivat pysähtyvän, sydämen lyönti kesti ihmiselämän ja vuorokauden sininen hetki jäi päälle ikuisiksi ajoiksi, sinirastaiden laulaessa taustalla. Olen rakastanut kappaletta Vísur Vatnsenda-Rósu siitä hetkestä lähtien. Juuri Björkin laulamassa versiossa, joka löytyy Hector Zazoun albumilta Chansons des mers froides (Songs from the cold seas)


Kappale löytyy myös Possible Maybe sinkkujen b-puolelta.

Augun mín og augun þín
ó þá fögru steina
mitt var þitt og þitt var mitt
þú veist hvað ég meina

Langt er síðan sá ég hann
sannlega fríður var hann
allt sem prýða má einn mann
mest af lýðum bar hann

þig ég trega manna mest
mædda af tára flóði
ó að við hefðum aldrei sést
elsku vinurinn góði.

-------

SONGS OF ROSE FROM VATNSENDA

My eyes and your eyes
oh those beautiful stones
mine was yours and yours was mine
you know what I mean

Long is since I saw him
truly fair he was
all that may adorn a man
most of the people carried him

You I long for most of all
heavy with the flood of tears
oh that I never had seen you
dear beloved friend.



Dokumentti Vedenalainen Islanti on näkyvissä Areenalla vielä vuorokauden. Suosittelen sitä suuresti, sillä se on ihana.

-Oola.