Kevät on aina uudistumisen aikaa minulle. Luonto aloittaa taas kasvuajan; energiat jylläävät, kun lämpö lisääntyy ja kasvit työntävät itseään kohti valoa maan mullasta. Ehkä valo pistää minutkin sekaisin ja alan levottomaksi. Muutosta pitäisi saada aikaan, tahtoo tehdä jotain uutta elämällään!
Siivousta, tyhjennystä, uusia vaatteita tai ajatuksia, kasveja, ihmisiä ja ideoita.
Usein keväisin olenkin muuttanut, mutta tavallisesti pakon edestä, en hetken mielijohteesta. Vain parisen kertaa muuttoaikani on osunut syksyyn. Taas on muuttoja edessä, meillä molemmilla! Emme sentään Loren kanssa ole muuttamassa yhteen; been there, done that! Aikansa kutakin, sanoisin. Ikävää vain, että uudet tuulet ei aina kohtaa samassa kaupungissa, jossa elänyt 18-vuotta. Ensimmäiset kymmenen ikävuotta muutin jatkuvasti maisemasta toiseen.
Täytyy uskaltaa!
Nyt kun tarvitsisi astua maailmalle turvallisesta kotikolosta, ihanan limeseinäni varjosta, halajan taas muitakin voimavärejäni. Niistä tärkein ja kotoisin on violetti. Melkein raivokkaalla intohimolla sisälläni hehkuu palo violettia rauhan tyynsijää kohtaan. Joskus tuuminut, että mikä näissä väreissä minua viehättääkin ihan pohjimmaisesti, esimerkiksi juuri yhdistelmänä violetti+vihreä?
Kotini on ollut kauan jo näiden kahden sävyn leikkiä, pienillä punaisilla ja keltaisilla yksityiskohdilla.
Ja minkälainen violetti? Kerran maalautin erään asuntoni kammarin vaalealla lilalla, joka sitten näytti lopulta enemmänkin hempeän vaaleanpunaiselta. Sen jälkeen olen uskaltanut herkullisempiin, vahvempiin sävyihin maalatessani isoja pintoja.
On karkea yleistys, että miehille värisävyjä on vain yksi ja naisille jokaisessa värissä on useita eri tasoja, mutta kenties se pitää paikkansa joskus? Tällä hetkellä päässäni paukkaa kasapäin erilaisia violetin sävyjä sinivioletista luumun, magendan ja lilan kautta purppuraan. Ei pysty vain kävelemään kauppaan ja nappaamaan sitä ensimmäistä maalipurnukkaa.
Miksi violetti? Ehkä mystinen, inspiraatiota ja mielikuvitusta jatkuvasti halajava sisäinen taiteilija, oman elämäni maagi, halajaa tilaa, jossa voimaantua. Violetilla valolla uskotaan olevan parantava vaikutus. Leonardo da Vinci uskoi, että keskittymisvoima kymmenkertaistui purppuraisessa valossa. Kun usein monelle violetti tuntuu pukeutumisessa olevan se inhokkisävy, itse taas rakastan sitä ylläni.
Tällä hetkellä voittavana sävynä tuntuisi olevan tämä:
Tikkurilan Viikuna. Muut herkulliset sävyt mieleeni ovat myytti ja loitsu. Ihania nimiä!
Törmäsin siihen Avotakka lehden 2/2012 numerossa ja jokin sävyssä iski. Vaikea sanoa, mikä! Saapas nähdä.
Väreistä lisätietoa Coloriasta.
Kuvat google kuvahaun ja Tumblrin + weheartit kautta.
Ordinary women always console themselves. Some of them do it by going in for sentimental colours. Never trust a woman who wears mauve, whatever her age may be. It always means they have a history.
-Oscar Wilde 1891-
-Oola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti