Kesä yllätti Suomalaiset

Moikka.

Kirjoittelen tätä junasta matkalla Turkuun. Valtavasti täytyy käyttää mielikuvitusta sillä osa keyboardistani on tuhoutunut. Luojan kiitos suomen kielessä on valtavasti sanoja ja vieraskielisiä ilmaisuja voi nykyään käyttää, vaikka itse niitä yleensä
karsastan.

Tänään olin vihdoin tutkimuksissa käteni kanssa joka on vaivannut, masentanut ja kurjuuttanut elämääni jo muutaman vuoden - tosin vuoden vaihteessa helsinkiin muuttaessa siitä lähti kaikki tunto ja kivut yltyivät. Lääkäri diaknosoi rannekanavaoireyhtymän
ja sain odotella nelisen kuukautta tähän tiistaiseen kun vihdoin kättäni hieman tutkittiin.
ENMG aka hermorata tutkimus on onnellisesti takana...Ensiksi erityisen kommia
mies hoitaja kokeili oireettoman käden hermot sähkön kanssa ja siirtyi vasuriin joka ei toimi kunnolla. Saman setin jälkeen kävi
näyttämässä lääkärille jotain ja sanoi, ettei lääkäri varmaan edes tule katsomaan mutta tulihan se - Kunnon skeletrin näköinen vanha
mies lääkäri ja silloin alettiin tunkemaan neuloja ja koko setti oli erittäin inhottava ja jokseenkin kivuliaskin. Komea hoitaja sanoi välillä, että koita hengittää normaalisti ja kattelin kattoon ja narskuttelin hammasrivistöäni murskaksi. Vaikka kaikkialla sanotaan, että kuuluu sanoa lääkärille jos sattuu niin varmaankin näki kun jalkaterät meni solmuun ja oli erittäin vaikea olla.
Itellä aika korkea kynnys kivulle ja yllätyin, kuinka inhoittavaa se oli. Nyt ei nouse vasuri sitten laisinkaan. Ärsyttävää. Kaksi viikkoa ja saan tietää tuloksia omalääkäriltä. Jos vihdoinkin saisi jotain järkeä omaan olotilaan. En ole voinut ottaa töitä kuukausiin muuta kuin sieltä täältä vuoro kaksi. Ammatillinen itsetunto on aivan maan alla ja samoin mieli. Kivut tekevät kärttyiseäski ja siinä kohtaa kun ei nuku kunnolla olen aivan mahdoton.

Haluan takaisin työelämään, luoda uraa, tienata, tutustua helsinkiläiseen ravintola-alaan mikä jäänyt ihan vilkaisusksi extraamalla
olut ravintoloissa. En enää tiedä mikä minusta tulee isona sillä se on ollut lähes kymmenen vuotta selvää. Mikä ammatillinen
kriisi KÄÄK.

Mutta se hoitsu. Ihan Mikko von Hertzenin näköinen. My God. Kyllä kiristi kun en ollut nähnyt laisinkaan vaivaa aka meikittä ja
unetta liikkeellä. Hymyilytti kun jännitti niin hirveästi ja sitten vierellä hoitsun vermeissä rauhallisesti jutusteleva
semi-adonis. C'mon. Tumma tukka sellaisella von hertzen sykeröllä niskassa. Ei ole vastaavaa tullut koskaan vastaan. :D


Mikko von Hertzen - kuva lainattu trendi.fi sivustolta.
Aikamoista, sanon vain.

Nyt hyvin kärsityn lääkärin jälkeen voinkin matkata Turkuun. Huomenna tukkataikurini tekee ihmeitä ja saan kesälookin eli varmaan leikataan vain vähäisen koska haluan seksikkäästi keikkuvan letin ennen kuin täytän kolmekymmentä. Ikäni on ollut
joku moderni tai hauska törröttävä lyhyt tukka niin haluan kasvattaa. Tuskien tie. Nyt just sellainen keskikohta menossa että tekisi mieli vain leikata lyhyeksi. Viime kesän niska ja sivulla oleva siili/kalju oli niin kevyt ja iisi. Nyt aina hirveä harjaaminen ja laittaminen. vali vali. En kadu silti. Sitten kun on tuhti letti selässä niin leikkaan taas jonkun tank girl letin. Heh. Mies kiittää.
Mutta mun tukka mun malli. Aamen.

Kirjoittelisin enemmän - jahka tässä alkaa duunit kulkee ja massit virtaa niin ostan minikannettavan toimivalla keyboardilla ja digikameran. Ei ole oikein sisältöä kun ei saa kummemmin elämäänsä tallennettua. Tarkoitus olisi vielä tehdä muutama "kokki ja blondi" setti. Muutaman kerran mies on kokkaillut ja minä ollut hengessä mukana kuvaamassa lainajärjestelmäkameralla. Samalla yrittänyt vähän
tallentaa ruokavinkkejä omalle henkiselle kovalevylle...Ei aina viitti yksin tai kavereille kokkailla samoja juttuja.

Kaikki tutut toivoneet kauheasti, että taas kirjoittaisin aktiivisesti. Ideoita on vaikka kylälliselle, mutta fyysinen ja henkinen väsymys käden / työasioiden myötä on saanut fiilikset ihan kasaan. Haluaisin kertoa Turkulainen helsingissä näkökulmasta uusista huudeistani ja sen sellaisesta, mutta aina kun olen aloittanut on mennyt hermo, kädestä mennyt tunto ja siten fiilikset koko touhusta. Tukevan lastan kanssa taas ihan mahdoton kirjoitellakkin.

Mutta eiköhän tää tästä - valoa ainakin tunnelissa ihan lediarsenaalilla.

Turku lähestyy ja akku finaalissa. olkaamme yhteydessä maailma.

Bless.

- Lore