Maalla.

Pyöräprojekti nro. 2 odottaa jo maalla ja kaipaan sen ääreen, vaikka edellinen juuri saatiin valmiiksi. En kuitenkaan yksin vain tekemisen takia, vaan hiljaisuuden. Sen muutaman päivän sisällä, mitä Äitini luona vietin koin enemmän kevään etenemistä, kuin täällä kaupungissa. Täällä puut puhkeavat lehteen vahingossa, linnut lisääntyvät rysäyksenä ja kukat ilmestyvät mullasta kuin `poks´ vain. Maalla luontoa pysähtyi ihmettelemään rauhassa, kiireettä. Pihalla vietti aikaa aamusta iltaan. Vesi maistui paremmalta ja puulämmitteisessä saunassa nautti peseytymisestä aivan eritavalla, kuin kalkkivetisissä pikasuihkuissa ahtaassa kylpyhuoneessa.
Alankohan tulla vanhaksi, kun kaipaan asumaan syrjemmäksi? Toisaalta rakastan asua lähellä kaupungin sykettäkin... Ehkä riittää se, että minulla on mahdollisuus paeta maalle, kun iskee tarve kuunnella iltalintuja siihen asti, kun ensimmäiset tähtikuviot muodostuvat siniselle taivaalle.












Sinivuokkojen parista löytyi koiranpennun repimän Karvis-pehmoleluni silmä. Noheva Lore reippaili takapihan pohtoisemmaksi kuin koskaan! Illalla nautiskelin päivän päälle Glee-sarjaa jaksollisen (kera punaviinivissyn) ja myöhemmin saunoimme. Loren hiukset ovat myös jo lettipituiset. Alan huolestua -Onkohan minun vuoroni leikata hiuskasaa lyhyeksi, sitten?

Pics from my/our easter days at Mom´s countryside house.

-Oola(&Lore)