tiistai 26. huhtikuuta 2011

Almost done! Bike-fixing part 3.

Maalta on palattu takaisin kaupungin meteliin, katupölyyn ja taustakohinaan. Pyöräkin jäi vielä maalle; ulkoisesti masiina on täysin valmis, mutta takanavassa/jarruissa on vielä hieman säätämistä. Olin jo innostua valmiista pyörästä, mutta palasin maanpinnalle koeajon aikana. Parin tunnin säätämisenkään jälkeen ei auennut mikä vikana; vaadittiin internetti, google ja takarenkaan navan räjäytyskuva, jolloin homma alkoi hahmottua. Vanhat jarrupalat sanoivat sopimuksensa irti puhdistusvaiheen jälkeen -olivat ennenkin kovin kenkut (jarrut pohjassa jyrkässä mäessä ja silti pyörä liikkui), joten uusia metsästetään. Haikeaa oli jättää huolella rakennettu Nancy talliin, mutta tiedän Sen olevan jo luonani parin päivän sisällä!

Mutta, almost done:

My beloved Nancy, oh how pretty you are! Kuvasta uupuu etukori, lamppu, kello ja uusi satula. Muuten on ihan valmista kamaa. Taustalla porukoiden Viida-koira vahdissa.

Projektin ollessa valmis syyhyää sormeni jo toisen pyörän kimppuun! Opettavaista ja mukavaa puuhaa! Ainoastaan tila on täällä kaupungissa ongelmana ja työkalujen puuttuminen; Isäpuolen varasto oli aarreaitta! Seuraavalla kerralla kyllä konehion maalipintaa rikki ennen pohjamaalia. Käsin tuntui niin turhauttavan hitaalta. Mukavuuskysymys, tämäkin!
Tekisi mieli satsata kunnollisiin grippeihin ja nahkaiseen leveään satulaan, mutta pelkään niiden lähtevän heti kateellisten matkaan! Millä lie pitää liimata/kolvata kiinni, ettei kukaan vie!

Tiedän, että joskus vanhempana minulla on nurkat täynnä rivissä pyöriä, jotka entisöity tai tuunattu. Pyöräfriikkinä huomaan koko ajan pitäväni silmät auki uusille prokkiksille, jo vuosia olen tehnyt niin. Haaveena on BMX-pyörä 80-luvulta, chopperi selkänojallisella satulalla (ulkomainen ja suomalainen, kiitos), vanhat suomalaiset merkit (ja kumma, niitä riittää!), wanha posti-jopo ja joku herkullinen cruiseri. Näitä pyöriä oli helpommin saatavilla vielä silloin, kun en ollut taloudellisesti ns. omillani tai aikuinen, mutta nyt sitten vintage/retro munamankeleiden ollessa kovassa huudossa pelkästä pystyyn ruostuneesta rungostakin saatetaan pyytää hirmuisia hintoja. Inhottavaa, sanon! Mutta eihän se ole tyhmä joka myy, vaan se joka ostaa?



This would be useful under my bike somewhere.. An Open Source Arduino APRS Tracker.

I finally got it ready yesterday but I still didn´t brig it with me. Brakes won´t work so they need some fixing and new parts. Bummer. I know I´ll get my bike here in couple of days so no worry. Started to think a new project already...

-Oola.

5 kommenttia:

  1. Hieno pyörä tuli! Tuutko laittamaan mun Joponkin kuntoon?

    VastaaPoista
  2. Oot varmaan liian kaukana, muuten varmaan tulisinki ainaki aputassuksi! ^^ -Oola

    VastaaPoista
  3. Upee! Mäki sain just pyörän itelleni ja otin siitä eilen ylpeenä kuvia, mut nyt mua alko vähän nolottaa, kun näin tän sun hienon pyörän :D No mut ehkä se mun pyörä on käyttäjänsä näkönen...

    Vanhojen pyörien hinta on kyllä pompannu pilviin. Just kaveri muisteli, kuinka joskus 90-luvulla jostain mummopyörästä saatettiin pyytää 40 markkaa. Nykyään helposti 100 euroa. V*ttu!!

    VastaaPoista
  4. Hieno!!!!

    Mun pitäis tehdä jotain pyöräni ruosteisille ketjuille ja kaikelle muullekin että sillä voisi taas porhaltaa, apua..

    VastaaPoista
  5. Uudet ketjut tahi vaan öljytiöljyti. :)

    VastaaPoista