sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

New look for my bike called Nancy. Part 2.

En ensimmäisenä päivänä ehtinyt hiota kaikkia osia, jotka ajattelin maalata. Mikä onkaan mukavampaa, kuin istuskella auringossa talon seinustalla ja pistää hiekkapaperi tanssimaan pyöränosien kimppuun. Varauduin tietenkin aurinkovoiteella ja lippalakilla -tämä neiti kun muuttuu valkoisesta hetkessä ravunpunaiseksi. Välimuotoja ei taida olla.

Tahmatassu.


Levitettiin sivumpaan, kauas kaivosta, puutarhasta, koirasta ja autoista, pahvi, jonka päällä pistin suihkien. Kannattaa aina tarkastaa etukäteen, millaista maalia on hankkinut. Oma putelini kertoi olevansa lilaa, mutta väri kuitenkin on silmääni enemmänkin magendaa tahi fuksiaa. Miehet sanoisivat sitä pinkiksi. Ei kuitenkaan haittaa, siistiltä näyttää yhtäkaikki!



Pullo oli yllättävän riittoisa, mutta kannattaa varata pari pulloa jos pelkää, että unohtuu tärkeitä yksityiskohtia maalaamatta.

Vahinkopäiväunien ja kahvitauon jälkeen siirryinkin rungon pariin. Nostettiin apupöytä samaiselle mättäälle, kuin pahvikin. Teippailin muutaman osan piiloon, kuten heijastimia, köytin polkimien ympärille muovipussit, vuorasin lehdillä pöydän pinnan ja lähdin suihkimaan. Sävy oli vielä herkullisempi kuin saatoin toivoakaan; kirkkaan limenvihreä! Juuri sellaista halusinkin -pintaa, jonka erotan kaukaa, että tuo on minun!




Valmis runko saa vielä vähän pieniä lisäyksiä tänään, ennen kun pyöräpalapeli alkaa.


Maalasin vielä ketjusuojan Helkama-tekstin esiin hopealla, joka otti hieman leviten. Ei silti haittaa, näyttää kumman coolilta.

Hypin innosta voltteja, sillä pyörääni odottavat uudet renkaat; edelliset oli puhki tuhottu ja jonkun raggarin repimät. Nykyiset renkani ovat vieläpä tyylikkään harmaat!
Mutta nyt takaisin maalauspuuhiin!

Yesterday I painted my bike. Today I will do only some little detail painting and then build the whole thing!

-Oola.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti