Lähdin sunnuntaina yövuoron jälkeen Ekan kyydillä Tampereelle; ei edes haittanut se, että auton ulkopuolella paukkui tulipalopakkaset, joten vanhassa autossa oli sangen viluisaa ja autoradio oli rikki -matka meni innokkaasti ja inspiroituneena jutellen yhteisestä projektista, syvällisemmistäkin aiheista ja kuulumisista. Kaiken kiireen ja yhteisen ajan löytämisen vaikeudesta huolimatta arvostan tuollaisia pieniäkin hetkiä kultaakin kalliimpina. Vaikka on toisen tuntenut jo 15 vuotta, on silti aina oppimista siitä, miten esimerkiksi toista kuunnella tietyissä asioissa. Ystävyyskin on jatkuvaa opiskelua, työtä ja vaalimista. Pitäisi useammin muistaa sanoa, miten paljon sitä sidettä arvostaa eikä ottaa itsestäänselvyytenä sitä, että kyllä toinen tietää. Sama pätee parisuhteissa ja perhesuhteissa. Perhehän on aina "siellä",mutta ei silti mielestäni itsestäänselvyys.
Tampereella aika kuitenkin meni sängynpohjalla potien tätä ikuisuuden kestänyttä sitkeää kuumeflunssayskänuha komboa. Kolmen viikon aikana on ollut kaksi päivää, jolloin olen päässyt hoitamaan asioita tai käymään töissä. Molempien itseni ulkoiluttamisen jälkeen olen ollut kahta kauheammassa taudissa. Tässä juuri tuumasinkin, että ääneni alkaa pitkästä aikaa kuulostaa taas omaltani! Hushus viskibasso, jota ei edes elämänjuomalla ole hankittu! Kun tuo hullu nuha vain loppuisi: nokkani on turta trumpettisooloista, eikä pääkopassakaan tunnu enää olevan mitään sisältöä jäljellä -aivot on niistetty nessupaketilliseen.
Tänään rakas identtinen kaksoissiskoni siirtyy lopullisesti Helsinkiin hänen töidensä loputtua Turussa. Onneksi meillä on vielä edessä laatuaikaa ennen Loren hyppäämistä junaan. Saimme Manhattanin kirppiscenteristä viikkojen jonotuksen jälkeen paikan, jonne huomisesta alkaen vien omaisuuttamme myyntiin. Vihdoin, kuukausien jälkeen, pääsen eroon noista kirpputoritavaraa täynnä olevista säkeistä olohuoneeni nurkasta! Myyntiin tulee laadukasta tavaraa, paljon kenkiä (etenkin vintage) ja pyrin pitämään hinnat alhaisina. Kirpputoriharrastajana haluan vanhan omaisuuteni vain kiertoon ja uusille omistajille jatkamaan elämäänsä arvokkaasti.
Löysin muuten eräästä pienestä kemikaliosta tiskin alekorista vihdoin huulipunasävyn, jota olen etsinyt. Ruosteisen viininpunainen! Clinique, Diva red matte. Pidän kovasti, on mukavaa vaihtelua kirkkaanpunaisten suosikkieni rinnalla. Nyt vielä jostain joku herkullinen viininpunainen, niin olen tyytyväinen!
To-do tänään: jouluvalot ikkunaan!
-Oola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti