Trollhammaren!

Noki-Nelli. Tuo dramaattisesti seonnut maanomistajan tytär, jonka isukki heitti kotoa pois, kun tämä palvoi vanhoja Jumalia kristityssä maailmassa. Vuonna 1921 Jämsä oli rankka paikka. Kuvasta kiitos SamuK.

Viime viikonloppuna tuli vietettyä aikaa puhelinkantamien ulkopuolella vanhalla tukkikämpillä, jossa meininki oli kovin autenttinen. Kämpän ympäristö oli sangen kaunis kirkasvetisine lampineen ja sammalpohjaisen metsän kera. Illalla pelin jälkeen nautimme kuutamouinneista lampeen, jonka pintaa koristi pitsinen jääkerros. Onneksi lämmittämäni puusauna kuumensi kylmän veden viilentämät kehot eloon salamannopeasti.

Hahmo oli ihastuttava, etenkin kun se oli kirjoitettu kalevalaiseen runomittaan ja oli sellaisenaan vapaa omaan tulkintaan. Nelli asui metsässä, koki pitävänsä huolta puista, joita tukkimiehet koko ajan pistivät lakoon. Heidän ahneuksissaan kaatama ikiwanha uhripuu manaa esille jotain, mitä ei hartaan kristityt miehet käsitä. Yhtäkkiä höperöstä, jatkuvasti sekavia papattavasta Nellistä tuleekin tärkeä osa tukkikämpän pelottavaa yötä.

Vapauttavaa kerrankin vain mennä miten tykkää, välittämättä muiden olemisesta! Nelli istui kalliolla iltapäivän auringossa ja lauloi metsälle pelin ensimmäiset tunnit. Siinä taisin vilustuakin, kun sammalpohja oli kovin kosteaa. Kuului kuulemma töistään saapuvien tukkiäijien korviin asti; kaunista hiljaisessa maisemassa. Vaatteeni oli noella, mudalla yms huolella sotkettu ja revitty riekaleiksi. Silti oli lämmin, kiitos villahousujen. Tukka oli takussa, täynnä lehtiä ja tikkuja. Kauhoin vielä saunasta kiukaan sisältä reippaasti nokea ylleni. Pelin aikana kasvoihin tuhraantui vielä vertakin, että näky oli sangen makaaperi.
Pelin hienoimpia hetkiä oli, kun Nelli nälissään löysi pihan nuotioon pudonneen palaneen munakkaan, jonka päältä vain kuori pois palaneet osat ja natusteli sitä portailla onnellisena saaden muut haukkomaan henkeään. Keräsin metsästä sieniä lahjana kämpän piioille, mutta loikatessani yhden ojan yli tippui koko aarreannos sylistäni veteen ja vain kaksi sientä pelastui. Säälittävän munakkaan natustelu ja sienilahjan herkistämänä toivat piiat Nellille kuumaa hernekeittoa ja joku tukkimiehistä tarjosi savukkeenkin, että Nelli pitäisi rivoudet hetkeksi omana tietonaan, kun Pappi ja Nimismieskin oli paikalla. Yön kauheuksien aikana tuli pelattua niin fyysisesti, että aamulla olin taas mustelmilla.

Pelin jälkeen vasta selvisi, että olin koko tarinan oleellisin hahmo ja sain raikuvat suosionosoitukset kanssapelaajiltani. Lämmitti sydäntä.



Nyt ihan hirveä flunssa. Kurkku sattuu ja kuumetta. Yhyy!

-Oola.