People of Erfurt had some really nice rides!
Pikku Kettunen. Ihana baari, jossa pistäytyessämme oli juuri mykkäelokuvanäytös livemusiikilla. Harold Lloyd on aina voittajan valinta.
Inhottavaa, kun aina ei ehdi heti kirjoittamaan asioita ylös, jotka kaipaisivat kommentointia. Ostin tätä varten pitkästä aikaa itselleni ihan kovakantisen päiväkirjan, että saattaisin muistaa tuhertaa ajatuksiani heti puhtaaksi, mutta ollessani liikkeellä tietenkin unohdin ottaa opuksen mukaan. Muisti on petollinen; kameraa ei viitsi jatkuvasti pitää mukana ja sekuntilla tärkeitä asioita ei kuitenkaan tunnu muistavan enää seuraavana päivänä. Onneksi välähdyksiä tapahtuu näihin hetkiin aina välillä, eikä näin täysin menetä aikoja, jotka joskus ovat tuntuneet taianomaisilta.
Sandman tried to hit on me, I refused of his weird powder...
Homedoor peek-a-boo!
Pitäisi kasata lista tai rypäs merkittävistä asioista, jotka matkalla tuntuivat hyvältä, uusilta, hassuilta ja ehkä inspiroivilta. Ehkä kirjoitan sen ylös kirjaani, ehkä jaan myöhemmin kuvapläjäyksien kera siitä otteita täällä.
Hot afternoon, Secco at Park!
Kumma, kun välillä tarvitsee astua vain kynnyksen yli hieman ulos maailmalle löytääkseen merkityksiä, ideoita ja haluja. Puhumattakaan uusista ihmisistä, joista kertarysäykseltä tulee osa jotain tärkeää asiaa nimeltään elämä. Ei tarvita sanatarkkaan selitettyä yhteistä kieltä, että voi ymmärtää toisiaan. Sen taas muisti täällä lähellä, mutta silti kaukana.
Für Tommy. ;)
Juuri nyt joku soittaa kaukaisessa talossa ikkunat auki Amelien soundtrackia erittäin taidokkasti. Leveällä ikkunalaudalla on ihana kirjoittaa ja kuunnella. Kun olisi päätähteänä oman elämänsä elokuvassa, vihdoinkin ja pitkästä aikaa.
-Oola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti