Tiny balcony fest.

Pakko sanoa, että kun yli vuoden asuimme eri kaupungeissa, on taas luksusta, kun on oma kaksoissisko samalla kylällä! Niin sitä ajatteli, että kyllä sen etäisyyden kestää ja aikuisena pakko kuitenkin sopeutua siihen, kun elämä vie aivan eri urille, poluille maailman melskeeseen. Jättihän se etäisyys tyhjiön, jota oli vaikea täyttää! Samassa kaupungissa asuminen kun mahdollistaa nopeat ideat ja niiden toteutuksen.
"Tylsää ja ketuttaa."
"Ai, no tule tänne! *herkullinen kuvaus illan mahdollisuuksista ja jääkaapin sisällöstä"
"Ok, hetki."



Suruturhautumiseen auttaa seura, Portugalin tuomisina kannettu hyvä Portviini, vesipiipussa nautittu omenatupakka parvekkeella lempeässä kesäillassa. Mikäs siinä istuessa perse pehmoisella parvekepenkillä katsellen kuinka pääskyset kaartelevat talojen välissä ja skeittipojat kolistelevat viereisellä kadunkulmalla. Lyhyt hetki parvekkeella venyi useaksi raukeaksi tunniksi, jonka saatossa tuli keskusteltua tyttöjuttuja, tehtyä surutyötä, purettua työ -ja rahastressiä ja katsottua painivia kissoja.


Simba ja Scar Leijonankuninkaassa, eiku...

Ilta kääntyi pitkälle aamuun. Unien jälkeen jatkettiin vielä dokumenteilla, ennen kun Sisko lähti töihin.
Pitänee nauttia näistä mahdollisuuksista kunnolla, nyt kun vielä taas asumme lähekkäin. Itsestäänselvyyksiä kun ei tällaisetkään hetket aina ole.

Last week we had a nice long evening with portwine, waterpipe and apple tobacco and girltalk. Great summer evening.

-Oola/Lore.