Mom´s garden.

Edellisviikko meni euroviisuillessa. Tiistaina ja torstaina istuttiin kotonani katsomassa semifinaalia Loren kanssa, Skype auki, että Kaukainen pääsi Saksasta osallistumaan juomakisaan (siis, juomakisailuhan on kuulunut meillä vuosia jo perinteisiin...). Finaalia menin katsomaan Turkuun maalle Äitini luokse, jossa nautin maaseudun rauhasta ja kukkaan puhjenneesta puutarhasta.
Sekä huomionkipeän koiran seurasta.


"Hey, I try to see something here!" Viida ei tajunnut, että hänen lävitseen ei näe.


Eurovision song contest with Twitter, best and most hilarious thing ever!

Vaikka kaupungeilla on etäisyyttä alle 200km, tuntuu ilmasto olevan niin erilainen. Turussa lehdet olivat jo rehevinä puissa, toisin kuin Helsingissä. Myös kirsikat olivat lähes kukkineet, puutarhat pullahtaneet muhkeaan kukintaan ja hengitysilma täynnä inhoittavaa heinän siitepölyä, jota Helsingissä ei vielä ollut esiintynyt ilokseni. Tästä huolimatta yritin viihtyä pihalla mahdollisimman paljon -kuka maalla välittäisi punaisesta nenästä, turvonneista silmistä ja köhästäni? Pihalla kun sattui nököttämään himokkaita koivupuita ja heinäpeltoa on koko lääni pullollaan.




Violets, with every color available, are my all time favorite flowers.

Alkukesän tuoksuvat kukat ovat mieleeni; parhaita muistoja teiniajoistani on yökävelyt erään tähtitornin lähimetsässä, jossa kukki useampi villiintynyt norjanangervo ja tuomen kukat. Kutsuimme paikkaa haltijametsäksi, sillä rinteeseen kasvanut pusikko sen aikaiselle mielelle tuntui taianomaiselta satumetsältä, etenkin yöaikaan. Muille se taisi olla vain risuinen paikka, jossa kusettaa koiraa.

Istutimme viime kesänä juhannusruusujen lisäksi Äidin puutarhaan kaksi uutta ruusupensasta, joihin oli ilmestynyt jo muutama nuppu. Tiedossa siis ruusuntuoksuisia teranssihetkiä.




Pihalla myös koristeomenapuu oli täydessä lumenvalkoisessa kukassa, kuten aina juuri viisuaikaan. Kun puun kaarevien oksien alle astuu aamukasteen hetkellä öisin, tuntuu kuin kävisi sisälle hiljaiseen, ikivanhaan pyhään temppeliin. Yölinnut lauluvat hymnit, vesipisarat puun oksilla ja kukissa välkehtivät kuin kynttilän valo hämärässä.




Ja siinä temppelissä minä olin se inhottava turisti, joka räpsi kuvia, vaikka varoituskyltti vartavasten kielsi. Paikan vartiana toimi leikkisä koira, joka tuuppi minua pois puun alta kuolainen jalkapallo apunaan.

Viime kesänä solmin ystävyyssuhteen takapihan puiden kanssa, joiden alle oli aina mukava paeta hellekuumaa. Rakastuin palavasti Punavaahteraan, joka jo aikaisin keväällä punkee ulos viininpunaiset, tulenpalavat lehtensä. Sinistä kesäistä iltataivasta vasten helisevät lehdet ja niiden värien leikkiä katsellessa unohduin aloilleni useiksi minuuteiksi. Parasta stressinpoistoa; istua selkä puunrunkoa vasten ja katsella, kuinka ilta-aurinko valaisee karheaa pintaa ja lehvästöä.




Parhautta, että palaan Äitini helmoihin tällä viikolla muutamaksi päiväksi. Syynä sukujuhlia; iloisia ja suruisia sellaisia.

At eurovision song contest weekend I traveled to visit my Mom and watch the show with her. I also spend a lot of time at her garden, which is beautiful. All spring flowers where there to greet me and I hope more are appeared when I go to visit my family again. There´ll be some parties, sad and happy ones.

-Oola.