Tänä jouluna maa oli täysin lumeton, lämpötila vahvasti plussalla ja satoi vettä. Onneksi aatonaattona oli sää vielä suloisen rapsakka ja yöllä kuurainen maa kimmelsi kilpaa tähtitaivaan kanssa. Siinä oli hetken sitä perinteistä joulun tunnelmaa.
Kuusen koristelimme Siskojen kanssa jo aatonaattona myöhään illalla, että saatoimme aattona herätä jo ihastelemaan tuloksiamme. Muiden aherrellessa valosarjojen kanssa puuhailin minä keittiössä porukalle munatotia, jota olin jo pitkään halunnut kokeilla valmistaa. Brittiystäväni tekemä on tietenkin parempaa, mutta ensikertalaiseksi onnistuin kai ihan tyydyttävästi. Juoma oli ainaisen glögin lipittämisen rinnalla ihan mukavaa vaihtelua.
Koristelimme myös Viidaa, mutta kuusennauha löytyi lopulta etupihan nurmikolta.
Aattoon täytyi nousta tietenkin ennen Lumiukkoa! Pohdimme, että mitä Joulupukin kuumanlinjan heebo tekee muut osat vuotta (muistan kun oli ennen Pikkukakkosella silloin joskus 80-luvulla) ja joulurauhan julistustakin tuli vilkaistua. Jännää kuulla, kun väki taputti kerrankin kunnolla sään ollessa lämmin, kun taas pakkasella aploodit kuuluvat pehmeänä tumppujen kumuna.
Kun uuni tänä vuonna oli ehjä edellisvuoden aattoaamuna Prismasta noudettu paniikkiostos, ei meillä ollut ruuasta pulaa. Lore ja hänen siippansa toivat vielä lisää ruokaa tullessaan ja Pikkusisko leipoi aatonaattona Guinness -ja Glögijuustokakkua. Pikkusiskollani olikin jouluruoka vaje hänen viettäessään edellisen joulunsa Irlannissa, joten hän innostuksissaan vetäisi sellaiset ruokaöverit, että kirottuaan ahneuttaan (ja nautittuaan vatsalääkkeitä) nukahti ruuan jälkeen sohvalle.
Myös kisulit saivat aaton kunniaksi perusruuan lisäksi pientä extraa, kuten savukalaa, joista kiitollisena Skumppa nukahti viereeni heti heitä helliessäni.
Lahjapaketeista paljastui odottamani kahvinkeitin ja Lore lahjoi minua kauniilla korulla, joka sai tipan linssiin. Vatsojemme laskeuduttua tarpeeksi lähdimme kävelylle koko porukka koiran kanssa, jotta piristyisimme edes hieman. Yö oli taas jälleen tähtikirkas ja pihalle aikaisemmin päivällä sytyttämäni lyhtypaljous näkyi kauas. Naapurusto oli hiljainen; talot, joissa väki oli jäänyt joulunviettoon kajastui korkeintaan television valo ja Wiillä leikkivien ihmisten varjot.
Joululomaan kuuluvat seurapelit.
Hävisimme katkerasti Äitillemme. Kotikotona peliversiona on ns. suomiversio, jossa ei enää edes klassisia pelinappuloita. Lore pelasi hampurilaisella.
Jouluaamuna heräsimmekin kauheaan keliin. Vettä tuli ja tuuli niin, että puut taipuivat. Eipä nyt enää kenellekään yllätys, että ilma vahvistui iltaa kohden myrskyksi. Kissatkin pelkäsivät tuulta, joka ulisi takassa ja paukutti kattopeltejä. Kävimme pihalla kauhistelemassa ympäristön puita, jotka taipuivat epätavallisiin kulmiin ja toivoimme, ettei mikään niistä rysähtäisi talon päälle. Kuitenkin illalla yllättäen sähköt katkesivat. Maalla tuo ei ole ollut kovinkaan epätavallista, joten tiesin kyllä missä löytää taskulamput ja sen avulla kynttilät. Jatkoimme iltaa pelaten lautapelejä, tällä kertaa kynttilöiden valossa. Fortumin puhelinlinja oli tukossa.
Kun koko tienoo oli täysin pimeä, myös kammari oli yöllä sysimusta, kun mistään ei huokunut valoa. Suloisinta oli myös se, ettei mikään päästänyt ääntä; ei sähkölaitteiden ininää, vesipumpun rummutusta. Aamulla sähköt olivat yhä poikki ja viilenneessä talossa kaikkien ensimmäinen kysymys oli "mistä me saadaan kahvia?"
Itse myrsky oli enää vain vahvaa tuulta, mutta sää oli kaunis ja leudon aurinkoinen, melkein keväinen. Kahvivedet keitettiin tuulensuojassa grillissä ja olo oli kuin mökillä. Lounas oli kylmä; kinkkuvoileipiä, hedelmäsalaattia yms mitä ei tarvinnut lämmittää. Puhelinten kentät olivat kadonneet jo yöllä, joten Isäpuoleni lähti koiran kanssa lenkille yrittäen saada signaalia edes jostain lähiseudulta. Päätimme lopulta palata evakkoon kaupunkiin, vaikka suunnitelmissani oli ollut viettää pyhiä ja välipäivät maaseudun rauhassa.
Olimme onnekkaita, sillä talouteemme palasi sähköt jo 40tunnin jälkeen, toisin kuin monilla muilla. Ajaessamme kaupunkiin huomasimme paremmin ympäristömme tuhot; yleisen tien päältä onneksi oli ehditty jo putsata suurinosa oksista, mutta tienvierustat olivat täynnä kaatuneita puita. Myös Äidin tontin välittömässä läheisyydessä oli iso puu kaatunut sähköjohdoille. Takapihamme oli pullollaan paksuja oksia; eipä ole pulaa polttopuista! Kaupunkiin saavuttuamme huomasimme myös muutamien mainostolppien väsähtäneen ja roskisten paenneen pihasta toiseen. Kotona löysin ikkunalaudalle jättämäni paperikasan sohvaltani; vastahan tiivistin ikkunat!
Nyt Isäpuoleni kävi ostamassa vastaisuuden varalle kaasukeittimen, että saamme lämmitettyä ruokaa. Jos maalla olisi tullut liian vilu, olisimme onneksi saaneet lämmitettyä saunan ja kammarin takan.
Mites lukijoiden joulu; iskikö myräkkä sähköt pois teiltäkin?
Our Christmas was peaceful but during 25st huge storm hit Finland and we lost all electricity from our area for a couple of days. Some places are still out of electricity since storm really made a lot damage. Very big thing here, since wind usually doesn´t do much damage (snow does).
-Oola & Lore.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti