Tiedossa himmeetä fiilistelyä. Pahoitteluni. Myöskin sanaoksennusta muodosta: nautin, ihanaa, mahtavaa, upeeta, töitätöitätöitä, himmeetä ja niin edelleen.
Myöskin runsas määrä kuvia joissa olen suu auki ja idiootin näköinen. Ainakin puolessa jokin paukku kourassa. En kyllä pt.1 entryssä. Kesällä tuntui olevan kameroita hollilla aina kun nostin juoman huulille. Ei vaan...Juoma se on vesikin.
Ajattelin kirjoitella menneestä kesästä jotain. Ihan vain itsellenikin muistoksi. Huono muistinen kun olen ja jouduin tätäkin varten tekstailemaan tutuille ajankohtia ja kaivamaan kalenterin esiin. Kohta kuitenkin taas odotellaan jo tulevaa kesää talven keskellä ja työn ohessa (kauniit) muistot unohtuvat. Haluan muistaa kuinka mageita juttuja kaiken työn ja kriiseilyn, itkun ja sen sellaisen keskellä kuitenkin oli. Life is good.
Ensimmäinen kesä Helsingissä.
Kuitenkin.
Tua noin ni.
Keikkoja ja teatteria...Toukokuussa näin Tiger Lily Freakshown Savoyssa ja Wicketin helsingin kaupunginteatterissa.
Reeperbahnin photobooth sylkäisi ulos tälläisen.
Alkukesästä kävin hampurissa. Euroviisuja katsomassa Reeperbahnilla ulkoilma showssa joka vuosittain järkestetään (virallinen pisteidenanto paikka) ja jopa näytetään itse lähetyksessäkin. Ainakin saksan. Oli aivan mahtavaa. Lupasin äänestää Lenaa puhelimesta suomiliittymällä jos ympärillä olevat ihmiset äänestäisivät Suomea. Sainkin sitten puhelimia kouraani ja äänestelin Oscaria. Heh.
Ennen euroviisuja merimieskirkon parvekkeella fiilistelyä.
Saimme Kaukaisen kanssa paljon huomiota - iso suomen lippu, pienempi lippu, George suomen lipulla, minun sinivalkoiset vaatteet...Ja iloinen riemuisa bilemeinkinki. Nautimme täysillä. Kaikella lapsellisella ja railakkaalla energialla. Alueelle oli halukkaita ja jonot olivat melkoiset. Kun vessaan tohti, piti jonottaa ulos ja jälleen sisälle. Monen monet kerrat pyristelin jonossa rannekkeeni kanssa sisään ja sain saksaksi kuulla olevani niin kleine blonde.
Wooo! Achtung. Nyt sitä jägermeisteriä!
Viisujen jälkeen jäimme hetkeksi kattelemaan afterparty menoja mitkä olivat melko tylsää. Playback esiintyjiä jotka eivät luonnollisesti kertoneet meille mitään. Melko pian päädyimme johonkin paikalliseen kuppilaan jossa vanhat vanupuikot halailivat jukeboxia laulaen SAMAA slageria (umppaumppaumppaumppa) kerta toisensa jälkeen. Baarimikko pisti soittimen välillä kiinnikkin mutta...Minkäs teet. Suloista.
Valvoimme aamuun ja menimme kuuluisille Hampurin Fischmarkt markkinoille rantaan jossa oli täysi tohina päällä. Mieletön alue täynnä kojuja pullollaan tuoretta kalaa, äyriäisiä, hedelmiä, kalaa...äyriäisiä...pilvin pimein.
Söin monen monta rasvaista kalaleipää ja ah niin herrrkullisia mustekalarenkaita. Olisin syönyt siihen laskuhumalaani ja laskuhuumaani koko torin. Ostimme ison korillisen hedelmiä josta söimme loppuvisiittini ajan. Olisiko maksanut jonkun vajaa kymmenen euroa ja sisälsi mm. Ruokabanaaneja, nektariinejä, appelsiinejä, meloneja, olisiko ollut mangokin, avokaadon, persikoita, viinirypäleitä, päärynöitä, ananaksen, mansikoita...ties mitä kaikkea. Himmeä setti.
Samoilla silmillä posetiivari-Vaarin kanssa
Seuraavana päivänä suomi voitti ruotsin jääkiekossa. Käsittämätön päivä!!
Katsoimme peliä merimieskirkolla jossa majotuin koko reissuni ajan. Kirkolle kerääntyi sekalainen sakki ihan random suomituristeja, hampurin suomalaisia ja muita saksan suomalaisia sekasikiöitä. Tunnelma oli uskomaton! Elysee virtasi voiton kunniaksi ja sain aikamoisen laskun soittamalla suomeen Woo-puheluja pelin ratkettua. Itkin. Heh. Voiton huumassa kävimme vähän jekuttelemassa ruotsin merimieskirkolla mm. ripustamalla suomen lipun oven yläpuolelle. Siellä sisällä pettymystään tuhisevat ruottalaiset sulkivat kaikki valot eivätkä suostuneet tulemaan ulos juhlimaan kanssamme No höh!
"UT!" Lonkero kourassa Ruottalaisten ovella.
Tylsää jengiä. Lopulta päädyimme suomalaisen omistamaan ravinteliin. Sitä ennen juoksimme kuin päättömät kanat pitkin keskustaa juhlien ja yllättävästi muita suomalaisia tavaten. Ihan älytöntä. Random tyyppejä vaan tuli vastaan ja wooo halihali suomi suomi. Lauloimme maammelaulun jonkun himmeen "tunkkatunkkatunkkatunkka"yökerhon edessä kuoromuodostelmassa. Kaiken kruunasi Hesburger (!!!!!!!?) joka oli juuri sulkemassa. Hypimme siellä valtavien lippujemme kanssa kirkuen ja hurraten kunnes saimme juustopurilaiset. Juoksimme Reeperbahnin huorakadun läpi täysillä ja saimme ammattilaiset repimään pelihousunsa (ne on onneksi hyvin pienet) ja ampumaan vettä niskaamme. Suomen lippu onneksi ei kastunut. Tästä lupaan näyttäväni videota. Oli mieletöntä miten kasa suomalaisia tutustuu tälläisen kansanjuhlan myötä. Tottakai lonkero virtasi ja salmariprikkoja kumottiin kaksin käsin. Seuraavana päivänä kaikki tuntui unelta.
Hampurissa oli aika kurjat säät...sellaista kosteaa, välillä aurinkoista, välillä vettä tulla lotkotti. Kaupunki hurmasi olemuksellaan varsin täysin. Ihana paikka. Niin lähellä merta, niin jotenkin ... upea. Oli rentouttava loma vaikkakin lennot olivat kummassakin tapauksessa todella stressaavat; Kun nousin myöhässä olevasta koneesta niin jo nimelläni kuulutettiin juuri sulkeutuvaan boardingiin. Tämän aina totesin pikkupaniikissa sijaitsevan toisella puolella valtavaa lentoasemaa. Uuh, kyllä kaikki tiesivät ryntäilystäni päätellen, että olen se kyseinen miss L.R jota kovasti kuulutettiin. Saapuvan. Helvetin nopeasti.
Mr. Panimomestari kertoilee ja minähän kuuntelen keskittyneesti.
Hampurin reissun jälkeen olikin sitten Ahvenanmaan päivävisiitti vähän niin kuin työn merkeissä. Pääsimme tutustumaan Stallhagen panimoon ja ahvenanmaahan (käytännössä Maarianhaminan lähialueeseen) hujauksella. Reissu oli ensimmäiseni kyseiselle saarelle ja sainkin oppaamme lähes hulluksi jatkuvilla kysymyksillä joka linnakkeesta ja kivenmurikasta joka vastaamme tuli. Jossain kohtaa hän kuuluttikin, että "Lore ei sitten kysy tästä yhtään mitään, kiitos." Upea saari ja upeaa historiaa. Lähtö oli varsin aikainen Helsingistä. Juna lähti turkuun viideltä. Olin varmaan ainoa silti joka jaksoi silmät lautasen kokoisena ihmetellä _kaikkea_. Pitänee piipahtaa uudestaan ajan kanssa. Panimolla saimme tutustua tottakai itse panimon tiloihin ja toimintaan, nautimme valtavan hienon aterian näihin soviteltuin oluiden kera, pelailimme petanqueta ja hengailimme kunnes piti lähteä takaisin laivalle, joka vei Helsinkiin. Iltalaivalla tanssin humppaa ja diskoilin aamuun. Oli aivan _käsittämättömän_ hauska reissu. Olin aivan liekeissä. Aamu venähti Helsingin päässä. Aurinko kuin paistoi ja keksittiin kolleekiolla terassi. Sekä lopulta karaoke jossa sitten tulkitsin musikaali ja euroviisu klassikoita asiaan kuuluvien tanssiliikkeiden yms nolon kera. Pääsin kotiin vasta tulevana iltana. Mutta luaja, oli sen arvoista. Kuin olisin ollut taas 18-vuotta. Tehehee. Voih, sen voin sanoa, etten ole. En kerrassaan.
Sekalainen sakki ravintola-alan ammattilaisia matkalla jossain päin Maarianhaminaa
Toukokuulle sisälty myös mieheni vanhempien vierailu Helsingissä. Vietimme päivän pikniköimällä ja kävelemällä lähihuudeilla. Paloin puistossa perinpohjaisesti vaikka ilma oli lähes kolea ja tuuli kylmä. Keräilimme lautasiamme pitkin nurmikkoja kun lentelivät heti kun päästi hetkeksikin irti. Korkkasimme myös lähipitserian jossa tämän jälkeen ei kyllä ole tullut visiteerattua...syystäkin. Heh.
Anoppi toi kukei.
Muuten en oikein muista kesäkuusta mitään kummoisempaa kuin mukavan piknikin lähipuistossa juoden ihanaa savignon blancia. Lokit läheni hetki hetkeltä. Myös joitain myöhäisiä öitä tähtitornin mäellä töiden jälkeen yhden kylmän oluen ja pikkusikarin kanssa huilutellessa megahikeä pois. Kävin myös syömässä Demossa. verkostoitumassa ja tutustumassa uusiin mainioihin ihmisiin Sometime2011 tapahtumassa. Muutamina hetkinä nautiskelin Turussa/Paattisilla kotikodin rauhasta. Pääosin olin Duunissa.
Siskokset datailee Sometimessä. Sääli että illat vietin töissä.
Juhannus vietettiin Äitin luona maalla. Saunomista, grillausta, ylensyöntiä, grillausta, rentoilua, grillausta, ulkona istuskelua viileästä ilmasta huolimatta...ihanaa aikaa. Meinasimme tuhota auton akun luukuttamalla Juice Leskisen Pervers runoilija levyä autostereoista aamu viiden aikaan. Odotin malttamattomasti Pionien aukeamista ja valokuvailin puutarhaa. Saimme kourallisen kanttarellejä. Valtavan rentoa. Onneksi, sillä kiireinen (ja helteinen) jakso odotti...
Heinäkuu oli töitä töitä töitä, mutta uskomattomia öitä, keikkoja ja ihmisiä. Siitä lisää pt.2ssa! Nyt pitää lähteä (eipä uskoisi) töihin! :)
Bless.
I miss last summer.
- Lore
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti