Juhannus 2011.

Tänä kesänä on kyllä säät suosineet! Viime vuonna kun jäi kotimainen suosikkipyhäni Juhannus aka Minttumaari väliin, nautin nyt tuplaten perheeni seurasta ja ihanista grilliherkuista. Vesistöä kun ei aivan lähellä ole, emme saaneet nauttia kokon tulesta, mutta onneksi Lankomies pisti grilliä sen verran kuumalle, että pöhinä näytti hetken kaukaa kokkomaiselta roihulta. Ruoka ei silti maistunut syövältä. Ähkyyn sillä pääsi. Palan painikkeena oli sagriaa.
Saunakin näytti seuraavana aamuna siltä, että siellä olisi riehunut lauma piriä kiskoneita apinoita, jotka ovat kaikki yrittäneet leikkiä kapelimestaria saunavihdalla. Lehtiä löytyi jopa saunahuoneen katosta.












Kun kerta oli itse Juhannusyö, pitihän nousevaa keskiyön aurinkoa käydä tervehtimässä, useaankin otteeseen tuntien mittaan. Yöradio oli mukana ulkosalla, mutta musiikin vaihtuessa happomaisiin keskusteluihin sai laite hiljetä ja Äitimme auton stereoista soi Juice Leskisen Pervers Runoilija levy, jonka mukana tanssimme pitkälle aamuun. Toimivan hauska ja rentouttava pyhä, kertakaikkiaan!

Minä avaan syömmeni selälleen
ja annan päivän paistaa.
Minä tahdon kylpeä joka veen,
ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus,
ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.

- Eino Leino -

-Oola & Lore.