Vartionvuoren mäellä oli eräällä leikkikentällä sangen outoja otuksia. En mennyt lähemmin tarkastelemaan, että olivatko nuo selkäväkäset kumia vai oikeasti teräviä. Itse en uskaltaisi lapsiani päästää tuollaisten lähelle, mutta ei näkynyt verta tahi lävistyneitä raajoja missään. Turvallisia kai siis.
Tehty veneistä?
Laskeutuessamme hitaasti tallustellen mäeltä alas aloimme puiston vihreyden jälkeen kiinnittämään huomiota urbaanimpiin ilmiöihin, kuten siniseksi värjätyihin kiviin. Meitä alkoi kovasti kiinnostaa, että mistä oikein olikaan kysymys? Onko jollakulla ollut vain ylimääräistä spray-maalia, vai asiassa suurempikin merkitys? Ja mikä onkaan tuo turkoosipinkki kyltti tukitun väestö/pommisuojan sisäänkäynnin päällä?
Katutaidetta Turussa. Täällä onneksi löytyy katutaidetta paljon suhruista suuruuksiin; pitäisi laittaa kuvia enemmän, sillä tuli otettua kesällä paljon juurikin niistä kuvia, kun kävin aamuisin vangitsemassa kamerallani kaupunkitunnelmia.
Turun kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi avattu Logomo oli yksi turistikohteistamme, sillä itse, vaikka kulttuuri-ihmisiä olenkin, en ollut paikalla ehtinyt kääntyä. Suurimman turistikauden ollessa jo ohitse saimme nauttia paikan antimista varsin rauhassa. Pidin erityisesti Suomen valokuvataiteen museon kanssa toteutetusta osiosta ja Kiasmasta lainassa olleesta ääni/kuva-installaatiosta. Saimme ystävättäreni kanssa katsella sitä rauhassa; istuimme kuin huumattuina valkokankaan edessä äänien ja upeiden kuvien vangitsemana. Melkeinpä puhdistavaa kuvastoa kaikenpuolin! Itselleni taiteellisesti antoisinta koko näyttelystä. Pidin toki myös pienoismallista, jossa näkyi Turun palon 1827 leviäminen ja kadunpätkästä, joka hehkui kuumaa juuri tulipalon jälkeen. Tuoksusta tuli vain huonoja muistoja (v.94 televisiomme räjähti ja paloi, vuonna 04 kotitalomme paloi sähkövian vuoksi). Logomon pitkä miinus oli korkeat pääsymaksuhinnat. Opiskelija-alennuksen kerakin oli hinta suolainen. Komeat ovat tilat kuitenkin; paikalla melkein eniten kiinnitin huomiota teollisuushallin ominaisiin yksityiskohtiin, kuten sähkökaappeihin ja ruosteisiin juoma-altaisiin. Industrialinen estetiikka on kovasti mieleeni ja jaksaa aina kutittaa silmäkarkkina aivoni oikeita väkäsiä.
Kotimatkalla takaisin (Turussa on helppo kävellä joka paikkaan, jos ei ole kiire) alkoi sataa kaatamalla, kunnes hetken päästä taas paistoikin aurinko. Alkusyksyn kelit ovat niin vaihtelevia!
Illat vietimme Dynamossa, tietenkin. Viikonloppu sisälsi myös paljon kiintoisia keskusteluja, ruuanlaittoa ja elokuvia.
Nyt pitäisi marraskuussa lähteä vaihtovieraille Tukholmaan. Sitä reissua odotellessa!
More pictures from our long walk last weekend with my friend(s).
-Oola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti