Turistina kotikaupungissa osa1.

Ystävättäreni Tukholmasta tuli käymään luonani viikko sitten; on mukavaa esitellä asuinpaikkaansa henkilölle, joka ei ole koskaan täällä käynyt. Miten jänniä saattavat arkiset asiat ollakaan, vaikka asumme lähes naapureina kotikaupunkiemme ollen vain pienen merimatkan erottamia. Ihmiset näkevät ympärillään niin erilaisia asioista, kiinnittävät huomionsa yksityiskohtiin, mitä muut eivät saata havaita. Kun esittelee lempipaikkojaan, näkee uudessa seurassa paljon uutta.
Museoiden ja iltaelämän lisäksi kävin kävelemässä Turun puistossa ja joenrannassa. Sateenjälkeinen syyskuun ensimmäisten päivien ilma houkutti valokuvaamaan.




Ihana auto kauniilla maalipinnalla kotikadullani.
Surullinen pieni, ruosteinen hylätynoloinen lenkkikenttä talojen välissä.
Ensimmäiset ruskan kosketukset.



Tähtitornin mäeltä näkee koko kaupungin. Katselimme sieltä alas myös neulottua maisemaa (pitkänpitkä neulegraffiti), joka on osa Turku 365, Arjen löytöretkeilijät projektia.




Käsityömuseon rakennuksia; näiden pintaa ei Turun palo vuonna 1827 päässyt liekeillään nuoleskelemaan. Talojen asukkaat kuulemma istuskelivat katoillaan katsellen, kun muu Turku paloi täysin poroksi.




Ihania puistonpenkkejä, joissa kauniisti rapissut maali. Kävelymme puisto siis oli Vartiovuorenmäen mokoma. Täällä Turussahan näitä puistoja ja mäkiä riittää!

My friend visited me from Stockholm and as we visited museums and night life we also made long walks around near parks. It´s fun to walk around your homecity with person who have never been there. You also can notice things, from other point of few.

-Oola.