Maamerkkejä.

Keskusta-asuvien öihin on alkanut kuulua kevään tärkeimpiä ja rakkaimpia ääniä: lakaisuauton tasainen hurina. Kun unen läpi kuulee moottorin vienon kehräyksen lisäksi pikkukivien ropinan tietää, että aamulla saattaa laittaa kevyemmät kengät jalkaansa.



Eilen Lore ja Oola kevätkävelyllä. Turun kirjastoa ja Tuomiokirkko.

Aamukahvia juodessa voi katsella ikkunasta talonmiestä töissään, joka lakaisee viimeisiä kivihiukkasia kasaan rakennuksen nurkalle. Lunta on ainostaan varjoisissa kohdissa tai nurmea peittämässä. Tiet ovat puhtaat, ilmassa tuoksuu kostea asfaltti. Joku on nähnyt aurinkoisiin suliin täpliin ilmestyneen jotahin elävää vihreää. Kuulemma viikonloppuna väki oli kerääntynyt katsomaan jäiden lähtöä jokivarteenkin! Jäätelökiokeja on yön pimeinä tunteina noussut nurmesta ja betonin uumenista, kuin sieniä sateen jälkeen. Kuulkaas, se on pari viikkoa enää vappuun! Se on ihan virallisesti kevättä Turussa!

Kuu koirankakasta kesään, puoli kuuta pultsareista, vappuväestä vähäsen, pussikaljaporukoista ei päivääkään.
-Wanha betoniviidakon sanonta.

Clean streets, no ice cover on river Aura -it can only mean that Spring really is here!

-Oola.