Pelkoa ja Inhoa sosiaalisesta mediasta?

Viikko sitten Twitterissä kuhistiin, että Ajankohtaisessa Kakkosessa olisi teemailta, jossa paneuduttaisiin sosiaaliseen mediaan ja sen ilmiöihin. Kuten myös moni muu SoMe:n (tiedän, että lyhenne osalle inhokki, mutta käytän sitä tässä silti) kuluttaja, minäkin innostuin! Ei mennyt aikaakaan, kun oli luotu jo hastag tiistai-illan keskustelua ja ajatuksenvaihtoa varten. Ohjelman trailerissa puhuttiin sosiaalisesta mediasta esimerkkinä Facebook, jonka ohessa vilahti Tuksu ja Kaivuri-Mutanenkin. Mietin, että meneekö tämä taas hömppäpuolen puimiseksi, vai tuleeko ohjelmassa puhutta asiaakin. "Tyhjänpäiväistä klikkailua vai aitoa kansalaisvaikuttamista?" kysyi ohjelmakin sivuillaan.

Me molemmat olemme olleet sosiaalisen median suurkuluttajia viime vuosituhannelta saakka. Myös IRC oli/on SoMea, ilman välkkyviä mainosvaloja ja valokuvia. Tästä alkoi nettijalanjäljet kulkea, noin 15-vuotta sitten. Siellä keskusteltiin, ei vain kommentoitu valokuvia tai surffailtu kuvasta toiseen. Meillä oli kotona vain yksi tietokone ja kaksi teiniä, joten arki oli hieman hankalaa. 1990-luvun lopussa oli myös chattejä, kuten Kiss.fm radiokanavan websivusto, jonka chattimaailma paisui käyttäjien lisääntyessä muutamasta huoneesta kymmeniin. Tämä oli vielä aikaa ennen Irc-galleriaa, joka tunnetusti mullisti suomalaisen nuorison nettiaktiivisuuden. Liityin itse sivustolle Loren perässä, kun kyse oli vielä pelkästän irccaajien esittelystä. Myöhemmin, aika alussa, liityin myös Facebookiin huomaten, että se on oiva väline pitää yhteyttä ystävääni, joka muutti Uuteen-Seelantiin. Vuosien saatossa juurikin naamakirjasta on tullut yhteydenpitoväline, verkosto, jossa saattaa läheisille ja kavereille kertoa mitä kuuluu. Esimerkiksi viime kesänä ollessani kiertämässä Eurooppaa juurikin facebookin kautta saatoin kertoa kerralla kaikille, missä olen ja olenko elossa.



Ohjelma sai Twitterissa heti aikaan tohinaa! Hyvä, että mukana pysyi! Välillä unohdin seurata lähetystä, jota katselin Areenan kautta. Moni, joka ei seurannut ohjelmaa lainkaan pysyi keskustelussa mukana pelkästään seuraamalla tekstivirtaa. Ihastuttavaa aktiivisuutta, ajattelin samalla, kun näin juuri SoMen parhaimmillaan käytettynä: keskusteluvälineenä, vuorovaikuttajana. Jälkikäteen SoMe-aktiiveja moitittiin liian rankasta kriittisyydestä, mutta kommentit saattoivat johtua siitä, että äänemme jäi kuulumattomiin. Ehkä viikon aikana odotukset paisuivat ja kun todellisuus ei vastannutkaan sitä, jupinaa seuraa.

Osa studion vieraista sekä testiviestillä ohjelmaan osallistuneista kommentoijista ei tuntunut tietävän aiheesta paljoakaan, joka automaattisesti tuntui olevan sama kuin Facebook. Ja juurikin FB nähtiin sinä suurena pahana, arkielämän mielekkyyden käyttäjästään imevänä vampyyrina, joka ajaa tämän syrjäytyneen ihmisparan levittelemään nettiin alastonkuvia itsestään ja käyttäytymään muutenkin järjettömästi, nimimerkin takana vouhottaen. Faktahan kuitenkin on, että kuten internetin ulkopuolella, myös siellä pystyy omaan maineeseensa ja jalanjälkiinsä vaikuttamaan hyvällä käytöksellä sekä maalaisjärjellä. "Täytyy aina pitää mielessä että ihminen unohtaa, Internet muistaa," kirjoitti Roni Laukkarinen blogissaan summatessaan samaa aihetta.



Ohjelmasta jäikin itselleni maku, että miksi lähestyä asiaa negatiivisia reittejä? Eihän some-palveluiden käyttäminen ja sosiaalinen arki-elämä sulje toisiaan mitenkään pois? Ihmiset elävät myös blogien, foorumeiden ja twitterin ulkopuolella. Miksi toimittajat eivät esittelleet enemmän positiivisia esimerkkejä, kuten suomalaisten saavutukset some-markkinoilla, sitä miten Japanin tragedian aikaan juuri FB ja Twitter olivat turmapaikalla oleviin paras yhteydenpitoväline yms. Keskustelu oli kovin samanlaista, kuin viime vuosituhannen lopulla Internetistä puhuessa, mutta otsikko vain eri. Internetinkin piti tyhmentää ihmistä, nyt se on koukuttava SoMe, kuten ohjelman vieras Kimmo Pietiläinen totesi sanoen myös tämän vaikuttavan arkielämässämme kärsimättömyytenä. Sanottiin, ettei nykyisin jakseta keskittyä esimerkiksi lukemaan kirjoja. Muistaakseni kirjamyynti on pysynyt tasaisena vuodesta toiseen ja kirjastopalveluiden käyttö sen kuin lisääntyy. Ne lukevat kirjoja, jotka lukivat ennenkin. Internet vain tarjoaa tiedon heti saatavaksi ja sen määrän suodattaminen on itsensä vastuulla. Positiivista on, kuten Tanja Iikkanen sanoikin, että sosiaalisen median myötä olemme nopeampia omaksumaan tietoa ja reagoimaan siihen.


Kuva lainattu täältä.

Vaikka ohjelma itse oli pettymys, niin reaktiot, SoMe-väen aktiivisuus ja sitä seurannut keskustelu on ollut mielestäni sangen ilahduttava asia. Olen tänään lukenut mainintoja siitä, kuinka sivukorvalla ollaan jo kuultu keskusteluja ohjelman aiheesta, keskustelijoina ei-nettinatiiveja! Osa keskusteluun Twitterissä #A2ilta hastagilla äänekkäästi osallistuneista on myöntänyt kärsivänsä hieman moraalista krapulaa kiihkoilunsa ja sitä seuranneen kritiikin myötä.
"Kritisoinnin kritisoinnissa ärsyttävä asia: ei sais kritisoida; se on viihdettä massoille. Eikö viihteeseen suhtauduta noin?" @Kaaiia.

Kun keskustelu on nyt saatu alkuun, sitä sopisi fokusoida ja jäsentää. Tästähän on hyvä lähteä eteenpäin. Itse näen koko kentän mielenkiintoisena, värikäänä ja oivana välineenä käyttöön valjastettavaksi! Internet/SoMe on täällä, eikä katoa paheksumalla ja vieroksumalla. Yhäkään.

Parhaimmillaan sosiaalinen media yhdistää, tiivistää ja avartaa. Uskaltakaa vain tutustua rauhassa!
"Corporate media brainwashes you into feeling isolated, passive and powerless. Why? Because you aren't." @HelenOsborn

Tietämättömille: Näin käytät Twitter hashtagia.

A2-illan jälkipuintia:
Surkuhupaisaa some-kiihkoilua.
Rollemaa.org -Miten sosiaalinen media muuttaa maailmaa.
Tuija Aalto -TV-ohjelman digitaaliset kerrokset ja pitkä häntä.
Yle uutiset: Sosiaalista mediaa puitiin A2 teemaillassa.
Markkinointi&Mainonta: Se viimeinen #a2ilta-kommentti.
Sulava.com - Aki Antman.
Verkkoanatomia: A2ilta twitter-keskustelut visualisoituna.
Keskustelu tallessa ja tilastoja.
Lehti.fi - Internet löytyi kuolleena Tampereelta.

-Oola (+Lore)