Girl gotta love her Sci-fi!

Kipeänä olen ruokkinut itseäni taas tiedekirjoilla ja science fiction elokuvilla. Luen tällä hetkellä Markus Chown: Päättymättömät päivät kuolleena - uutisia tieteen eturintamalla (suom. Tuukka Perhoniemi), joka ehkä ei ole perinteistä flunssalukemista ns. "vaikeutensa" vuoksi. Luenkin tekstiä pätkissä, olin terve tahi räkätaudissa laittaen kirjan välillä hetkeksi sivuun miettien asioita itekseni. Hyvällä onnella samassa tilassa on ollut henkilö, jonka kanssa olen saattanut keskustella ajatuksista, mutta nyt ollessani pöpöeristyksissä ajatukset ovat saaneet poukkoilla pääkopassani ihan omassa rauhassaan.
Kumma kyllä, vaikka olenkin roolipelaaja ei fantasia genrenä ole koskaan uponnut minuun paria kirjailijaa lukuunottamatta. Scifiä rohmusin varhaisteinistä lähtien samalla, kun toisessa pinossa käsi hamusi tiedekirjoja. Scifikirjoja onneksi tulee mukavan tasaisesti, mutta elokuvia tehdään nykyisin vähän. Siksi ne ovatkin jokaisella kerralla itselleni iso tapaus. Elokuvista suurin osa ei koskaan pääse suomessa edes teatterilevitykseen ja saattavat olla kokonaisuudeltaan sangen kökköjä. Sama pätee kauhugenreen. Siksi menen seinillä hurmoksesta, jos kohtaan tiede-elokuvien seasta helmen, joka on hyvä, kiinnostava tarinaltaan ja silmäkarkkia.

TRON Legacy oli odotettu tapaus. Kun näin elokuvan trailerin teatterissa revin vierustoveriltani lähes hihan irti hihkuen, että tuohan on pakko käydä katsomassa! Olen pelannut alkuperäistä kasaripeliä, 2000-luvun versiota ja nähnyt alkuperäisen elokuvan, joka soman kökkö, mutta toki klassikko genressään. Olihan se ensimmäisiä elokuvia, jossa käytettiin reippahasti tietokonetehosteita. Aikoinaan tietokoneilla pelleilyä ei pidetty taiteenlajina, joten tehosteet jäivät palkitsematta.
Uuden version saapuessa teatteriin se repi yleisön kummallisesti kahtia: osa rakasti ja osa lyttäsi aivan pohjaan. Tuntui, ettei välimaastoa ollut. Kun kaverini, joiden makuun luotan, sanoivat että elokuva oli huono, jätin katsomatta teatterissa. Miksi? Voi, miksi!


Pst... Lorella oli tuollainen hiustyyli 2000-luvun alkuvuosina.

Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka satsaavat kotiteatterinsa äänenlaatuun, isoon töllöön ja pehmeään sohvaan. Nautinnollisen pehmeän sohvan uumenista huokailin, kun aamupäivän aurinko jäi pimennysverhojen taakse, volyymi käännettiin kaakkoon ja elokuva alkoi. Olin heti myyty. Silmäkarkkia, silmäkarkkia!
Välillä elokuvassa oli mielestäni hieman liian pitkiksi venyneitä kohtauksia, mutta muuten kokonaisuus toimi. Maailma oli komea ja uskottava kaikessä epäuskottavuudessaan. Neonvaloiset asut, hulppeat moottoripyörät ja musiikki. Jeff Bridges jatkoi siitä, mihin edellinen osa päättyi. Välillä hänen hahmonsa puhetyyli kalahti korvaan, sillä se toi vahvasti mieleeni The Big Lebowskin The Duden.
Niin se musiikki! Soundtrack-hulluna melkein tärisin innosta, kun musiikki toimi, osui ja upposi. Ei sillä, ettenkö olisi aikaisemminkin fanittanut Daft Punkia, mutta pessimisti ei pety odotuksiinsa. Orkesterin ja elektro-soundin yhdistäminen toimi täydellisesti. Levy oli hankittava itselleni heti!



Pidän kovasti myös Post-apolyptic vivahteisista tarinoista ja maailmoista, eli ns. maailmanlopun/ydinsodan jälkeisestä ajasta, kun ihmiskunnasta on jäljellä vain rukkasellinen porukkaa, joka pyrkii selviämään parhaansa mukaan. The Roadon jo aikaisemmin katsottu ja suomennettu kirja luettu. Seuraavaksi haluaisin lukea kirjan englanniksi, koska jos suomennettu versio oli niin kaunista kieltä, kiinnostaa nähdä miltä palkittu alkuperäisteos maistuu.

Book of Eli oli taas yleisön mielestä huono. Katsottuani elokuvan ymmärrän kyllä miksi juuri osa kavahtaa sen sanomaa. Itse pidin, kovasti. Elokuvassa käsitellään kyllä uskoa, Raamattua, mutta kun katsoo näiden seikkojen ohitse, näkee kyllä mikä on tarinan oikea sanoma. Itse koin elokuvan kauniina. Denzel Washington on itselleni taattu takuu katsottavasti elokuvasta ja ihanoimani Gary Oldman nyt on ilo silmilleni, milloin vain!
Ainiin, tämänkin elokuvan musiikki on sangen erinomaista! Suosittelen!



Mitäs elokuvia sitä tänään katsoisi aikansa kuluksi?

-Oola.