Avadra Kevadra!

Joulusta on sata ja kaksi kuvaa, kuvänkäsittelijä on lomafiiliksillä. Jos sitä nostaisi tänään ahteriaan sen verran, että pääsee maalta kaupunkiin pistäytymään ja leikkimään sosiaalista olentoa. Silti, ennen joulua olin sangen leikkisällä tuulella!

Minä ja parikymmentä muuta täysi-ikäistä aikuista olimme keskellä kylmintä ja lumisinta korpea eläytymässä 1947 vuoden tapahtumiin, mutta vaihtoehtoisessa maailmankuvassa. Kyse oli kaverini mielenkiintoisesta peli-ideasta: mitäs jos Harry Potter maailmassa Dumbledore olisikin hävinnyt eeppisen kaksintaistelunsa Gellert Grindelwaldia vastaan ja II maailmansota ei koskaan olisikaan loppunut?

Pelasimme motissa keskellä metsää nököttäviä Puolan vastarintaliikkeen jäseniä, joiden ainoa toivo oli Britanniaan ohjaava porttiavain, joka vain tarvitsisi saada toimimaan. Ympäröivässä metsässä parveilee natsi ihmissusia, eikä majapaikan suojat enää pysy väsyneiden aurorien ponnisteluista huolimatta pystyssä. Brittien saarilta on kantautunut huhuja jostain pyrkyripossesta nimeltään kuolonsyöjät, mutta ne ovat pelissä se pienin paha. Vastarintaliikkeen maanalainen radio kertoo jatkuvasti uusia uutisia kuolleista ja kiinnijäädyistä, eikä Puolan kansallislaululle enää jakseta nousta seisomaan, eikä balalaikan sävelet saa ketään enää hymyilemään. Kahvia ei ole ollut kuukausiin, brittivakoilijat ovat juoneet teen. Ulkona on -20c kylmä.




Turkishattu ja käsineet vintagea, samoin kansallispuvun hame (1940-luvulta) ja alushame (70-luvulta). Villatakki ja kelsiturkki 2ndhand. Kengät ja villasukat modernin ajan hupatuksia.

Pelasin Agatha Jaworski nimistä Puolalaista täysiveristä noitaa, joka oli väärin perustein vangittu Nurmengardin vankilaan ja lopulta vapautettu kapinallisten toimesta. Hän sairasti inhottavaa tautia, joka vaati jatkuvaa lääkitystä tai herkässä, ahdistuneessa mielentilassa saattoi leimahtaa kirjaimellisesti liekkeihin. Pelin aikana siis pelosta ja paniikista huolimatta yritin jatkuvasti pitää yllä tyyntä mielentilaa, joka onnistui ainoastaan hahmoni kumppanin avulla. Paetessamme pelin lopussa pimeän metsän läpi kohti porttiavainta kaaduin hankeen, jolloin menetin otteen ystävästäni ja hahmohan paniikissa pärähti siihen paikkaan. Teki pelaajana terää päästää höyryjä ulos huutaen.

Peli toimi hyvin kummallisesta ideastaan huolimatta. Kyse siis ei ollut Potter-kirjojen hupsusta "heitän loitsulla sulle ison nenän, ehheheh" meiningistä, vaan tunnelma lähenteli viimeisen kirjan synkkyyttä. Pieni ryhmä, ahdistunut epätoivoinen tunnelma ja ympäröivän metsän äänimaailma sekä tontin liepeillä kulkevat hahmot toivat lisäpisteitä pelkotilaan. Natsi-ihmissudet olivat loistava pelote ja en yhäkään pysty ymmärtämään, miten muutama avustava pelaaja sai lopun taka-ajossa liikuttua metrisessä kinoksessa ja umpimetsässä niin nopeasti, että tuntuivat tulevan kaikkialta tainnutu/kidutu/avadra kevadra loitsuista huolimatta! Oikeasti iski hirmuinen paniikki! Annos viskiä ja saunaa teki terää kaiken tuon jälkeen. Hieno kokemus!

Aikuisena saa olla lapsi, mutta lelut ja kokemukset ovat hieman monimutkaisempia ja kalliimpia, eh?

-Oola.