What are the odds?

Ensinnäkin, pahoitteluni ettei Monday Madnessia maanantaina esiintynyt. Olen ollut poissa koneelta, tai siis internetistä. Sain wanhan koneeni takaisin uuden kovalevyn kanssa ja aika onkin mennyt laitetta rukatessa. Paljon jäi talteen, mutta juuri ne tärkeimmät, eli valokuvat lähtivät livohkaan. Tässä alkaa siis reipas kuvien kokoaminen ystävien koneilta ja netistä. Mukavaa, kun on tavotteita!

Mutta juurikin nyt olen aivan päästäni pyörällä (haha) kummallisen sattumuksen takia, joka tapahtui minulle eilen! Palasin kaupungilta, jonne olin pyöräillyt Nancy-pyöräni (kyllä, nimeän esineitä) kanssa kotiin ja parkkeerasin ajopelini etuoveni viereen toisen polkupyörän eteen. Käännyin vilkaisemaan takanani olevaa pyörää ja siinä samassa sydämeni alkoi hakata kahtasataa. Kukas muukaan siinä nökötti, kuin neljä vuotta sitten minulta varastettu rakastettu, vaalittu ja hypetetty menopelini!!!
AIKUISTEN OIKEASTI!



Toivuttuani nappasin kännykameralla kuvan, säntäsin kotiin hakemaan avaimen, joka oli minulla yhä tallessa ja kokeilin sitä lukkoon, joka oli sahattu poikki keskeltä. Kumma kyllä, pyörää ei oltu lukittu mitenkään. Tarakalla oli vaijerilukko, joka on näitä koodilla lukittavia. Näytti siltä, että ajopeli on kulkenut kädestä käteen.
Avain sopi, tietenkin. Sutjakkaasti.
Tarkastin myös, että onko venttiilit Peugeotin omat, vai normaalit, sillä Isäpuoleni jossain vaiheessa vaihtoi venttiilit "normaaleihin" poraten aukkoja vanteista suuremmiksi. Tietenkin venttiilit olivat normaalit ja porausjälki selkeästi havaittavissa.

Tässä vaiheessa nappasin lukitsemattoman omaksi havaitun polkupyörän kainaloon ja kannoin sen sisälle asuntooni. Vein alakertaan kauniin lappusen, jossa ilmoitin puhelinnumeron, jonka takaa pyörä löytyy ja sen, että se varastettiin minulta aikoinaan. Mainitsin myös, että varastetun omaisuuden ostaminen on rikos ja henkilö tuskin arvostaa esinettä, kun jättää sen julkiselle paikalle lukitsematta.
Kiersin adrealiinipöllyssä asuntoani ympäri vilkuillen ulos minuutin välein ja kuiskailin puhelimeen Äitilleni, hokien että olen ryöväri!



Mielenrauhaa saadakseni soitin vielä poliisille, josta mukava naispuolinen komisario ilmaisi minun toimineen ainakin hänestä ihan kiltisti. Hän sanoi, että jos minuun otetaan yhteyttä ja vastapuoli vaatii pyörää omakseen, voin soittaa heille takaisin. Teinhän kuitenkin aikoinani ilmoituksen kadonneesta polkupyörästä ja kävin kyselemässä sitä poliisiaseman löytötavaroista, ettei sitä varmaankaan huutokaupassakaan ole myyty toiselle. Ja tuota mallia kun suomessa ei pitäisi olla monia. Omani on ainoa, jonka olen nähnyt.

Miten tällainen voi tapahtua? Rakas polkupyöräni kun varastettiin vielä aivan eri osoitteesta ja silti se löysi tiensä oveni eteen, vuosien jälkeen?!

Raukka parka näyttää aika kovia kärsineeltä; ketjusuojus puuttuu, ketjut aivan ruosteiset, renkaat eriparia (mutta vanteet alkuperäiset) ja lokasuojat lommoilla. Myös maalipinta näyttää siltä, että pikkuiseni on maannut kyljellään asfaltilla, useasti.
Onhan tämä nyt ylinostalgista vetää tällainen tunnepallous pyörän takia, mutta olen perheestä, missä tuo oli ensimmäinen polkupyörä, jonka sain uutena! Ajoin sillä läpi yläasteen, lukion ja alkutaipaleeni aikuisen maailmassa. Pidin sitä hyvin, vaikka käytin paljon. Se varastettiin tuplalukittuna vartioidusta pihasta, kymmenien muiden lajitovereittensa keskeltä ja löysi takaisin elämääni.
Nyt muru kaipaa pientä kunnonkohotusta, jonka jälkeen pääsemme taas liitämään läpi Turun teitä!

Kohtalolla näppinsä pelissä, anyone?



Something very awesome and weird happend yesterday. My beloved bike was stolen 4y ago and I have been looking for it ever since. Maybe a bit over the top, but it was first bike that I ever got that was new. I used it nine years before someone took it from my yard, even though it was locked with two locks. Yesterday I came home with my "new" bike which is way too big for me and my granfather owned it before. I parked it in front of my frontdoor and turned: my old bike was standing behind it! Lock was broken, it had no other lock on it and I used my old key to see if it fits and it did! Also there were some other details that I knew it was mine. So I stole it back! I left a note where I said that this bicycle was stolen from me years back and I can see you don´t care about it leaving it without locking. I also said that buying stolen artifacts is a crime. I left my number if this person want to claim it back. No one have called me yet. I called also to Police and asked their advice. Huh, what are the odds? Really!

-Oola.