tiistai 14. syyskuuta 2010

Night.





Minä olen kuin pikkunen pakana
ja sin' olet jumalanpuuni
ja ethän sa ilku takana,
jos sulle sen kuiskaa suuni.

Minä levitän lehtohon lakanan,
kun saapuvi uhrikuuni,
ja seulon sieluni akanan
ja paastoan lihani, luuni.

Minä otsani kolmasti maahan lyön,
minä helmet helmahas puotan
ja riisun rikkahan solkivyön.

Ja ma merkkiä anon ja luotan.
Mut vaiti seisovi seita yön
ja yksin ma uskon ja uotan.

Eino Leino - Seita.

Kun ei tule uni silmään, mitäs sitten? Fiilistellään syksyisen yön tuoksua ikkunan raosta, laitetaan kynttilä palamaan, ihaillaan pallona nukkuvia kissoja ja luetaan Eino Leinoa kuunnellen Mark Lanegania. Syksy, oi, syksy!







Nyt en saa unta, vaan luen runoja lukemasta päästyäni. Ollaanpas sitä nyt...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti