London state of mind

Tosiaan tuli pyörähdettyä Lontoossa pääsiäisenä. Reissussa ei sinäänsä ollut turistina oloa kummempaa joten päiväkohtaista matkasepustusta en
ajatellut kirjoittaa. Kuitenkin ihan jännittäviä ja turhauttaviakin mutkia. Mennessä olin järkyttävien check in jonojen
takia myöhästyä koneesta jo helsingin päässä, mutta onneksi olin reipas ja oma-aloitteinen ja pääsin kuin pääsinkin matkaan. Kööpenhaminassa vaihdoin ja koska lentoasema on siellä valtava ja vaihtoaikaa oli vajaa 40 minuuttia, olin sielläkin hilkulla ehtiä. Vaihtokoneen portti kun oli lopulta ihan eri puolella terminaalia ja ihmiskaaos valtava. Pidin hurjaa tahtia etenemisessäni ja ostin nopsasti vain
vesipullon ja lehden portin viereisestä kahvilasta ... tarkoitus kun oli etsiä syötävää kun matkakuumeessa unohdin kokonaan evästä napata kotoa.


Local "balcony". Roof top.


Better view

Lontoossa kesti valovuosia ennen kuin pääsin passitarkastuksesta odottelemaan matkatavaroitani. Tuijotin hihnalla lipuvia laukkuja aikani,
kunnes alkoi tulla jännä tunne, että tuon laukun olen nähnyt jo kerran aikaisemminkin. Tarkistin vielä pariin otteeseen, että olen varmastikkin oikealla
hihnalla ihmettelemässä. Laukkuani ei näkynyt missään! Apuah! Ei muuta kun jonottamaan avunantoa. Edessäni oli jäätävän kokoinen pakistanilaisperhe
joiden kanssa tiskityöntekijällä alkoi mennä hermo. Kaikki papatti samaan aikaan ja kukaan ei silti antanut mihinkään vastausta esitettyihin kysymyksiin. Huomasin, että toisessa jonossa tiskityöntekijä puhui suomea. Olin aika huvittunut yllätyksestä. Joka tapauksessa sain odottaa n. 20 minuuttia kunnes pääsin itkemään laukkuni perään ja onneksi juuri tälle suomalaiselle nuorelle herralle. Kerroin asiani ja lopulta
huoli laukusta sai odottaa kuin shitchatattiin joku puolisen tuntia siitä, että on asunut 8 vuotta opiskelemassa Lontoossa ja palaamassa syksyllä suomeen.
Ja että oli turusta ja niin edelleen. Antoi vinkkejä reissulle ja sen sellaista mukavata. Miellyttävä tapaaminen.


Here I go next time, I promise!

Joka tapauksessa ketutustani sitten ei helpottanut
lähteä Heatrowlta matkatavaroitani köyhempänä. Sain lappusen jossa pahoiteltiin suuresti tapahtunutta ja jossa oli numero johon soittaa seuraavana päivänä ja nettiosoite johon saisin käydä laittamassa asuinpaikkani osoitteen. Laukku porskutti jossain päin pohjois-eurooppaa pilvien yllä. Muka. Nappasin terminaalin sulkeutuvasta kioskista hammasharjan ja meikinpoistoliinoja. Hyvä meisinki.


"Please, mind the gap."

Lopulta sain Oystercardini ja istuin picadilly-linjan metrossa kohti tuntematonta. Pysäkillä jossa pitikin jäädä pistin gps:n päälle, jotta löytäisin ystäväni luokse.
Ei toiminut! Argh mikä superturhautuminen. Olin kotopuolessa ladannut puhelimeeni Lontoon kartan ja kaikkea. Metroasemakin oli sulkeutumassa ja meinasi paniikki iskeä kun en saanut puhelimella yhteyttä määränpäähänikään. Aloin sitten suunnistamaan summamutikassa ja muutaman tunnin tuulisia katuja nuohoten löysin itseni oikeasta paikasta. Ketutti, että pubit menivät juuri myös silloin kiinni, kun olisin hetken halunut relata enkä päässyt rauhoittumaan ja miettimään pelimerkkejä. Loppu hyvin kaikki hyvin - lopulta taksin kanssa majapaikkaan jossa tuli kumottua pari pulloa kuohuvaa loistavasti alkaneen Lontoon reissuni kunniaksi!


Dude behind didn't know that he'll be in pic haha.

Seuraavana päivänä aikasten nettikahvilaan lähettämään tietoja osoitteesta laukkua varten ja soittelin turhauttavia puheluita. Väittivät, että tulee iltapäivästä ja saan sen illalla ennen yhdeksää. Tieto hankaloitti siten, että kokoa päivä piti
viettää kämpän lähettyvillä odotellen. "Soitetaan sitten". Olimme saaneet kutsun Camdeniin bilettämään ja minulla ei ollut mitään meikkejä ja samat tuhnuset vaatteet. Laukun perään soiteltiin pitkin päivää ja samaa väittivät koko ajan. Lopulta kello oli niin paljon, että laukun olisi mahdotonta ollut enää saapua. Missään ei ollut paikkaa auki josta olisi saanut meikkejä! Eikä ylimääräistä rahaa
sinäänsä mihinkään kosmetiikkaan - mielummin vähät rahani pistin ruokaan ja juomaan. Ostin hiusmömmöä ja dödön lähikaupasta ja ei auttanut muuta kuin lähteä naturellina yöelämään.


Door at some bars ladies toilet

Ilta oli loppuen lopuksi todella hauska. Pääsimme hyvin myöhään ihmisvilinään ja Lock Taverniin kiskomaan tuplaviskejä. Kyllä pakko sanoa, että niin riemukasta tavata uusia ihmisiä ei ole aikoihin ollut. Kaikki on koko ajan "nice to meet you" ja kiinnostuneita vaihtamaan edes pari sanaa esitellessä. Mukavaa.


Watch out low trees...I found this quite amusing.

Seuraavana päivänä odoteltiin laukkua taas iltaan asti. Hengattiin vaan Killburnissä, käytiin syömässä ja juotiin kahvia. Laukku tuli lopulta hyvin myöhään illalla jonka jälkeen sitten repäisimme itsemme liikkeelle.
Vessasta vedetty päivä toisaalta. Joka tapauksessa periaatteessa päivät menivät aika pitkälti samoja linjoja myötäillen; Kahvia, nokka kohti jotain aluetta ja tuntikausien tallustelua sinne missä tuntui olevan jotain mielenkiintoista tai kaunista. Tuli uskallettua Haroldsiinkin sisälle ja olo oli kuin norsulla kristallikaupassa.


Restaurant called MELA. Bwahah..ha?

Rakastuin Covent Gardeniin. Sohoon. Yksi päivä tuli käveltyä kolmisen tuntia ihan vaan johonkin ja hiljaisilta kaduilta pamahdin keskelle sulkevia markkinoita...portobello road. Tuli käveltyä Thamesin vartta edes takaisin, nähtyä jäpittäviä vartijoita katse kolmessa tonnissa, Nautittua monen monta megalomaanista large cappuchinoa take awayna.


Me at Golden Jubilee Bridge

Tuli juotua paikallisia Aleja, useampia tuopillisia Guinnesia, Covent gardenin yössä kuunneltua katusoittajia sekä Camdenissa ihmisiä musisoimassa pubissa pöydän ympärillä riemukasta folkkia. Myös Powers pubissa (Killburnin Dynamo!) sain ilon kuunnella montaakin paikallista bändiä...


Golden Jubilee bridge view and Roayl festival hall

Hupaisaa muuten - astuin johonkin paikalliseen pubiin jossain Thamesin rannalla. Tiskin takana vanha herra kyseli mistä olen ja vastasin tietysti notta suomesta. "Hauskaa - nuo tuolla *osoittaa baarin ainoita asiakkaita lisäkseni* ovat myös suomesta."
Pubissa oli viisi ihmistä, jotka kaikki ovat suomalaisia! :) Tuli vaihdettua muutama sana. Selvästi joukkiosta näki, että odottivat liittymistä seurueeseen, mutta suomalaisia näen suomessakin. Ei ollut sosiaalinen olo.


Wanted to go there, but I was broke...

Harmittaa muuten, ettei ole sitten tyylikkäitä kuvia reissusta. Otin kameran käsilaukusta ekana päivänä lontooseen saavuttuani ja yhden kuvan jälkeen jämähti niille sijoilleen eikä ole siitä virkistynyt. Ihmettelen, sillä latasin 8 klp pattereita ja kotona toimi moitteettomasti. Kyllä söi naista siinä vaiheessa kun ei ollut vielä edes matkatavaroitakaan...


Me at Picadilly circus woo!

Kännykän kameralla yritin ottaa kuvia, mutta olivat sitten aika rosoisia. :D "Täs mä oon Picadillyl kattokaa!" "Täs on musikaalimesta woo!" Woo. Useat itsestä otetut kuvat on puhelimen kakkoskameralla joten kuvakoko tikkuaskiin verrattavissa...


Drunken pic from powers pub with my phone

Rakastuin kaupunkiin todella - London eyen lähettyvillä oli mahdoton ihmisruuhka ja paljon katutaiteilijoita. Oli brakedance ryhmää, eläviä patsaita, maalareita...
Bongasin Darth Vaderinkin puun katveesta muka pois silmistä laittamassa ansaittuja rahojansa lompakkoon.


I am at London eye!

En tiedä mitä Vaderi nykyään puuhaa, mutta bongattu Lontoosta kuitenkin! Elokuvamuseo ja akvaario olisi kiinnostanut, mutta kymmenien metrien lapsiperhevaunujonot ja huimat hinnat käännytti ovelta. Reissulla tuli katsottua lenkkareita ja kaikenmaailman kauppoja läpi, mutta
ostin vain kaksi korttia Churchill museosta.



Sekosin jokaisen teatterin kohdalla aivan totaallisesti. Oh musikaaleja! Oh tuon näyttelijän tunnen! Oh näitä valoja! Oh! Oooh! Ensi kerralla sitten sisälle asti...



Kaiken kaikkiaan nyt kun miettii niin tuli kyllä nähtyä kaikenmoista. Nautiskelin sellaisesta verkkaasta kulkemisesta. Aina kun pamahti johonkin missä hirveä ihmisvilinä pyrki jonnekkin sivumpaan. Pääsiäisen lomat toi kaupungin tulvilleen turisteja ja paikallisetkin olivat liikkeellä - toisaalta moni paikka oli sitten myös kiinni joten pois keskustojen tutumasta kun lähti niin sai olla aivan rauhassa. Säät suosi parina päivänä. Muuten oli aikasta kylmä ja hyvin tuulista. Kuulemma ei ole noin myöhässä kevät ollut vuosiin. 3 vuotta sitten kun Londonissa viimeksi visiteerasin kääntymässä niin oli lähemmäs 20 astetta ja kesäistä kukkineen ja terasseineen.


Guardian dog in some pub @ Camden town

Paluumatkalla (jolle hyvissä ajoin lähdin) tuli sitten taas mutkia matkaan. Juna joka yleensä huristaa n. 35min kentälle kesti sitten niin, että missasin lentoni. Pääsiäisen aikaan metrot muutenkin olivat miten sattuu - jotkut linjat olivat kokonaan kiinni rempan takia, jotkut osaksi, jotkut niin ja näin ja väärinpäin. Seisottiin joillain pysäkeillä vaikka kuinka kauan ja etenimme paikoitellen etanavauhtia. Koska olin jo tsekannut itseni sisään lennolle tekstiviestillä ei sitä korvattu eikä samana iltana lähtenyt koko helvetin englannista enää lentoa skandinavian suuntaan. Muka.


Pint of Guinness and it seems that I just told a joke to Juho...he's not amused.

Rahat oli loppu ja olin jumahtanut heatrowlle. Superb. Näin juuri. Jos joku on nähnyt tosi-tv sarjaa "lentokenttä" jossa brittituristit räyhää easy jetin tiskillä -> meitsi. Tosin kohtaukseni pienimuotoisena sai SASin palvelupiste ja megalomaanisena itkuraivarina British airwaysson ykkösluokan palvelupisteen Setä (muilla pisteillä ei ollut henkilökuntaa) jolle ei enää riittänyt englanninkielikään minulta; Tuli vittu perkeleet, kun en enää tiennyt miten ilmaista itseäni. Ja sitten itku.
Ja "mä vihaan lontoota ja teidän junianne saatana."


Old public baths! Sweet.

Kuulemma syntyperäisenä lontoolaisena tunsi aivan samoin ja yritti sitten auttaa parhaansa mukaan. Etsi netistä lentoja ja yritti saada minut nauramaan. Onnistui siinä kyllä, mutta ei tietystikkään voinut rahaksi / lennoksi muuttua. Ei muuta kuin tekstari suomeen, etten kerkee seuraavaksi päiväksi töihin. Äitille tekstari, että auta. Mutta ei tietty voinut mitenkään auttaa.


Usual tourist picture

Ketutus oli suuruudessaan luokkaa venäjä maailman kartalla. Tuhlasin viimoiset punnat ja eurot nettikoneisiin ja tulostusautomaattiin jonka kanssa sai tapella niin, että joku henkilökunnasta kävi jo sanomassa siitä kun olin tökkiä kosketusruudun väkivaltaisesti puhki. ARGH. Tuli kentällä tosin törmättyä kivoihin ihmisiin. Yksi austalialainen tyyppi oli ihan samojen ongelmien kanssa kuin minä. Yksi polakki tuli juttelemaan savukkeella. Oli vielä Gdanskista jossa olen käynyt. Riitti juttua.


The veru Last pint of local real ale

Loppuen lopuksi sitten aamulla 6.40 hurautin Lontoon tomut jaloistani kohti skandinaviaa ja turussa olin samoilla silmillä kotona joskus iltapäivällä. Kaaduin tavaroineni kotiovesta rähjääntyneenä, väsyneenä ja monta kokemusta rikkaampana ja rahallisesti täysin persaakisena.
Masensi koneesta katsoa kun päästiin suomen ylle kuinka oli yhä valoista. Onneksi kevät hurahti heti käyntiin kun kotiuduin.



Haluan takaisin niin! Lontoo, sinulla on minulle vielä niin paljon annettavaa. I <3 LONDON!

Lore