Kuten aloitus antaa tuta homehdun tällä hetkellä duunissa. Ulkona tulla tuhnuttaa vettä ja on inhan harmaata. Aamuvuoro lounaalla oli jumalattoman kiireinen ja olin oikeasti super innoissani pitkästä aikaa töissä. Käsi tosin oli todella hankala. Pitänee seurata kuinka sen kanssa pärjää ja hakea sitten se kortisoonin tuiskaus ranteeseen jos niikseen on.
Oho. Ovi kävi...
Dj saapui. Woo.
Noniin jatketaanpas. Jäin taas yksin. Tuli heittää levyt.
Ihmeellistä olla täällä taas. Suomessa meinaan. Kaipaan ulkomaille. Oli ihana tulla kotiin kun olin siivonnut ja kaikki oli todella raikasta puhdasta lämmintä...tajusin kuinka kuitenkin rakastan vihaamaani asuntoa ihan hirveästi. Vaikka tullessani kotiin naapurissa kaadettiin seinää ja katsoin kuinka purkit heilahteli hyllyissä milli milliltä lähemmäksi reunaa...vaikka vessa kaipaisi tai koko läävä kaipaisi remonttia. Jotenkin vain fiilis etten voi löytää itseäni kahden vuoden päästä samasta asunnosta ihmettelemässä miksi en koskaan lähtenyt. Kriisiksi tätä ei voi sanoa...en ole nuoei kuitenkaan ikuisesti enkä niin nuori enää että voisin vuosikausia pohdiskella. Jota itseasiassa jo tehnyt.
Np. Buddy rich - and beat goes on
pitäisi varmaan tehdä töitäkin...alan kiilloittamaan laseja että aamuyöstä sitten saan itseni täältä ennen kuutta aamulla ppoies. Luvassa jahka pääsen koneelle niin pientä lontoon fiilistelyä. Kuvia ei tullut sitten mitä muutama puhelimella...en tiedä mikä ihme kamerassa TAAAAAS vikana. Siihen asti näihin kuviin näihin tunnelmiin täältä turun jazz.uolasta...
Lore
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti