tiistai 30. maaliskuuta 2010

I heart natural light!

Turhuuspäivät ovat kyllä silkkaa turhuutta.
Vaikka heräsin jo kissajuhlinnan takia seitsemältä aamulla, enkä enää saanut unta, en ole saanut aikaan enempää kuin pari tärkeää emailia ja pientä pölyjen pyyhkimistä. Vasta nyt illalla harmaiden pilvien välistä kurkisti aurinko ja nautiskelen tunnelmallisesta luonnonvalosta soma.fm:n drone zonea kuunnellen. Päällä on pyjamahousut, tuplavillasukat, löysääkin löysempi pusero ja eilinen banaaninuttura on puoleksi roikkuva laitos niskassani. Ei vaan jaksa nohevoitua, kun tiedän etten kotoa mihinkään tänään astu, enkä ketään tänään tapaa. Ruokana eilisen herkullisen makkarakastikkeen ja perunamuusin rönät, juomana granaattiomenamehu ja vihreä tee, jota hupenee kupillisia. Raukeaa ja ärsyttävääkin.
Kun aikaiseksi pitäisi saada!
Mutta en vain saa.



Kävin eilen työpaikkahaastattelussa ja sainkin työn. Yksi stressinaihe vähemmän ja olen siitä tyytyväinen! Kesätyön etsiminen on joka keväinen verenpaineen kohottaja. Työpaikkakin on todella kiva vaatekauppa, jonka tuotteista pidän. Homma alkaa ennen vappua. Tunteja ei varmaan tule kymmeniä per viikko, mutta edes 20 tuntia riittää alkuun. Kuulemma vaihtelee, mikä ihan hyvä. Pidän kesäni auki spontaaneille seikkailuille.

Päivieni suuret saavutukset ovat myös siinä, että sain eilen haettua Lorelta sijoitukseen ihanan välikausiin sopivan villakangastakin, joka on kuin minulle tehty. Samalla viskasin raskaat pakkaspompat ja paksut pipot, hansikkaat ja huivit piiloon. Kevyemmät kengät odottavat vielä kenkäkaapissa. Täytyy tehdä inventaario kirpputoria varten. Loren kanssa meillä on kellarissa monta laukullista tavaraa, jotka tarvitsisi viedä kirpparille ja lisää tulee... Eilenkin tein rehellisen katsauksen kaappiin ja iskin säkkiin tavaraa, jota en ole käyttänyt. Nyt ei verukkeeksi käynyt edes "jossain live-roolipelissä varmasti tarvitsen.." Muuten kaappini olisi pullollaan omituisuuksia jättäen hyvin vähän tilaa oikeasti tarpeellisille vaatekappaleille. Muutossa suurinosa larppikamoista pääsikin kellariin talteen. Vain herkimmät käsinompelemani keskiaika/muinaisvaatteet saivat tilaa kotikomerosta.

Kevät tuo näkyviin pölyn.
Ja kissojen nenänjäljet ikkunoissa!



-Oola

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti