Kesytetty

Olen tehnyt illansuussa pitkiä lenkkejä koiran kanssa. Päivisin kun on ollut joko liian kuuma pienelle arktiselle naiselle ja karvaiselle koiralle. Iltaisin luonto on muutenkin hekumallinen, hämyisä ja täynnä tunnelmaa. Maaseudun tiet ovat hiljaisia; luonnon äänien lisäksi vain omat askeleet kuuluvat ympäristössä. Jokaista rasahdusta pysähdytään kuuntelemaan, mutta koira ei hauku perään, vaikka pusikosta pinkaisisi rusakko karkuun.



Vuodenkierto on kääntymässä sadonkorjuun aikaan. Viljapellot alkavat olla jo valmiina korjuuta varten; tähkät huojuvat tuulessa ja niitä haluaisi mennä silittämään hellästi. Auringonlaskussa peltoa pitkään katsellen päässäni alkoi soida sävel, jonka olin jo vallan unohtanut:



Sinä olet minulle vain yksi, yksi tuhansien joukossa.
En tarvitse sinua, ei, en tarvitse sinua.
Mutta jos kesytät minut, niin silloin me toisiamme tarvitsemme,
olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen.
Olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen.


Maalla saa näyttää yhtä pöllähtäneeltä tupsuisen voikukan kanssa.

Tuolla on viljapelto, se on kullanvärinen.
Se on murheellista, on, on murheellista.
Mutta jos kesytät minut, niin kultaiset hiuksesi muistan silloin,
aina kun kultainen viljapelto tuulessa suhisee,
aina kun kultainen viljapelto tuulessa suhisee.


Juurikin tästä maisemasta tuli kappale mieleen...

Koskaan en tulostasi tiedä, se on samantekevää.
Olen yksinäinen, niin, niin yksinäinen.
Mutta jos kesytät minut, niin tulosi haluan tietää silloin.
Odotus antaa jo onnentunteen, sydäntäni lämmittää.
Odotus antaa jo onnentunteen, sydäntäni lämmittää.



Tähtesi on aivan pieni, yksi tuhansien joukossa,
silti meille tärkeä, niin, niin kovin tärkeä.
Koska näin kesytit minut, niin yhdessä tähtiä rakastamme.
Iäksi toisemme menetämme. Tähdet meitä yhdistää.
Iäksi toisemme menetämme. Tähdet meitä yhdistää.
(A-K Bentley)

Kappale saa yhä minut kyyneliin, kuten Pikku Prinssi satu muutenkin. Prinssin ja Ketun kohtaaminen on itselleni kirjan suosikkikohta, jota rakastan. Ketusta on tullut itselleni sen kautta voimaeläin heijastaen tarinan eläimen viisaita sanoja.


Täällä punaisia ruusuja on enemmän, kuin Pikku Prinssillä.

Jos mitään muuta en tarinasta muista on se, että tähdet meitä yhdistää. Sen osasin aina kertoa itselleni, kun Kaukainen asui toisella puolella maapalloa vuosia. Tähdet yllämme olivat erilaiset, mutta samalla taivaalla, sentään Nyt hän asuu lähempänä, Saksassa ja tähdet yhdistävät meitä yhä, harrastuksena ja taivaalla. Tällaisina kesäisinä yksinäisinä hetkinä (joita on tänä kesänä ollut hyvin paljon) kaipaan ystävääni, seikkailujamme. Onneksi on niin paljon muisteltavaa, että hymy tulee huulimme menneistäkin tapahtumista. Ehtii niitä uusia seikkailuja; minne maailma meiltä katoaisi? Vain harva jaksaa kesyttää, vain harvalle kesyyntyy villi sielu.



I was having evening walk with Viida-dog when I remembered old Finnish song which is based on story of Little Prince and fox. I love that ginger little creature in the book, it´s wisdom and beautiful mind.

-Oola.