Hiukset ovat pääasia

Arkena en saa rutiineista kiinni, mutta lomalla kyllä. Miten ihmeessä tämä onnistuu näin? Porukoiden nurkissa nyhvetessäni herään aina ajoissa kun kuulen Äitini aamukolisteluja, ehkä nukun pienet päikkärit ja menen ajoissa (lue: ennen klo. 2am) nukkumaan. Syön lämpimiä aterioita ja nautin luonnosta. Kaupunkiin en kaipaakkaan, täällä viihdyn vallan mainiosti. Ei sillä, että kaupungissa olisi tarvinnut olla. Kukaan ei minua siellä tarvitse, sillä kisut ovat maalla kanssani ja ystävät asuvat muualla kuitenkin. Mieluummin erakoidun maalla, kuin betoniviidakon kuumuudessa.

En tiedä miksi oireilen pääasioiden kanssa, mutta viimeaikoina olen kovasti miettinyt, mitä tehdä hiuksieni kanssa. Rastakokeilun epäonnistuessa olen vieläkin harmistunut, etenkin siitä, että hiuksieni paksuus oheni nyt puoleen hetkellisesti selvittyäni takkujen aikaisemisesta. Olen myös pohtinut takaisin siirtymistä platinablondiksi, mikä on oma alkuperäinen värini. Punapää olen ollut jo 8 vuotta, joten väristä luopuminen olisi hankalaa, enkä tiedä viihtyisinkö enää blondinakaan. Rastoja on jo ikävä, mutta päänahka päätti tässä yli sydämen toiveiden. Ehkä taas huomenna, kun pääsen väkertämään itselleni häitä varten juhlakampauksen (plus morsiammelle ja kaasolle) muistan, miksi rakastan omia punaisia pitkiä hiuksiani.

Tämä neitonen sulatti sydämeni. Mikä sulotar!

Pic is from We heart it. Kun itsekin pystyisin näyttämään noin kuulaalta.

Kumma, olen ollut tyytyväinen ulkonäkööni nyt jo kauan, mutta parin viimeisen kuukauden aikana pienet, vanhat asiat ovat alkaneet taas häiritä itsessä. Kolmenkympin kriisi kenties lähenee? Inhottavaa; luulin olevani näiden juttujen yläpuolella jo, etenkin kun viihdyn kyllä tomumajani sisällä!

Häähumuisan viikonlopun ansiosta en pääse festaroimaan Ruisrockiin, mutta jään silti eloon. Toivotan kaikille Turkuun saapuville festarivieraille hauskaa kesäistä viikonloppua! Tämä kaupunki on parhaimmillaan _NYT_!

-Oola.