O Hai!

Kevät ja kissat. Täällä nuorempi vaatii huomiota, mouruaa ja leikkii tuntikausia, eikä virta lopu millään. Vanhempi saa yösydännä rakkauskohtauksia, jolloin punkee kylkeen kuolaamaan ja rakastamaan rajulla tassulla nukkuvan omistajansa kasvot naarmuille.

Parhaita poikia, nämä epelit.





Skumppa, eli hännällinen ja nuorimmaiseni, tunnistaa sanan Hiiri. Silloin, kun kysyn "missä hiiri" hän saapuu heti odottavasti luokseni, että tiettyä nöhtäistä kulutettua helisevää leluhiirtä heitellään. Muut lelut eivät kelpaa. Hiiri saattaa lennellä asunnossa edestakaisin katti perässään siihen pisteeseen asti, että Skumppa kantaa sen jalkoihini hengästyneesti puuskuttaen ja tassunpohjat ovat nihkeän kuumat. Viisi minuuttia lepoa, hieman nestettä pakkiin ja taas mennään! Jos en ehdi leikkiä, kaappien ovet aukenevat, suihkuverhoon ilmestyy reikiä ja kaikki esineet pöydiltä löytyvät sohvan alta. Riiviö, mutta lievä sellainen, onneksi.

Toivottavasti en ruoki kissakuumetta kenelläkään?

-Oola.