Mmmmmmm pinkki, fuksia (tai kuten Loren kanssa sanomme: funkypinkki), hot pink... Siskoni on alkanut tartuttaa fuksiankuumetta minuunkin. En tiedä mikä siinä on, mutta ihan pieninä annoksina ja yksityiskohtina vahva pinkki on äärettömän raflaava ja voimauttava väri! Kas kummaa, ensin inhokkini keltainen muuttui voimavärikseni ja nyt rinnalle rientää fuksia.
Tumblr & Wehearit, kiitos.
Kuka olisi pari vuotta sitten uskonut, että pukeudun edes turkoosiin tai siniseen? Pitää vain kaikista löytää se oikea, oma sävynsä: minun turkoosin sävyni on petrooli (vihreään taittuva, tumma) ja sininen sähkönsininen (räväkkä kirkas sininen). Kummaa, kun elämä ei olekaan enää niin vihreäviolettia. Eilen maalasin vanhoja, sekalaisen värisiä puukehyksiäni keltaiseksi (hieman hohtoshampanjaista sävyä sekaan, että tuli kiva kuulto).
Väreillä on väliä!
Hämmentävää, kun valoisaa on pitkälle iltaan! Tiutiu!
-Oola.
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pinkki on aina ihana<3 Ai että. Mustan/harmaan jälkeen paras väri maailmassa :)
VastaaPoistaJa nam, pinkki järkkäri!!
Pentaxin, täytyy pitää silmällä..
VastaaPoista