Ihana, ihana, ihana Äiti! Joka opetti, että saa olla omaitsensä, ihan niin erilainen kun vain on, koska toisenlaiseksi ryhtyminen on vasta feikkileikkiä. Et koskaan katsonut kieroon harrastuksiamme, intohimojamme ja annoit meille ajoissa siivet lentää. Kun teineinä päästit meidät ystäviemme luokse viikonlopuksi toiseen kaupunkiin ennen kännykkäaikaa luotit, ettemme tekisi typeryyksiä. Ja olimme luottamuksesi arvoisia.
Opetit, kuinka vähällä saa arvokasta aikaan. Tiedän, että olemme eläneet lama-ajan tiukilla ja senkin jälkeen, mutta en koskaan ole kokenut olevani köyhä. Koti on aina ollut kaunis, ruoka herkullista ja hyvää ja en ole kokenut jääväni mistään paitsi. Olet opettanut arvostamaan vanhan tavaran kauneuden, kierrätyksen tärkeyden ja materiaalien ymmärryksen. Opetit myös sen, kuinka arvostaa omaa kauneuttaan naisena. Lorella on yhä turkoosi luomiväripaletti, jonka ostit 1970-luvulla Pariisista.
Olit rohkea nuori, joka lähti maailmalle aikana, jolloin se ei ollut yhtä tavallista, kuin nykypäivänä. Elit vieraassa kulttuurissa, jossa yhteyden kotiin sai kaukopuhelulla kerran kuussa ja kirjeillä silloin tällöin. Jouduit selviämään omillasi alle täysi-ikäisenä suurkaupungissa. En vähättäle nykyaikaisia seikkailijoita, mutta emaili ja kännykät tuovat turvaverkon iholle hetkessä.
Olemme aiheuttaneet paljon päänvaivaa, aivan varmasti, mutta silti et ole päässyt harmaantumaan ja ne vähätkin rypyt tuntuvat olevan ennemminkin naururyppyjä. Vaikka et itse aina huomaa meidän kahden intohimoisen tyttäresi keskellä olevasi itsekin persoona isolla P:llä, sitä olet.
Vaikka maailma on potkinut ja on ollut vaikeaa, aina olemme nauraen selvinneet läpi. Jos elämäsi olisi elokuva, se olisi värikäs musikaali. Lapsuus 60-luvun swengissä, hieman taistolaislauluja 70-luvun alusta, sitten Pariisin chanssoneita, disco jytää, Juicen alkutuotantoa ja jazz-balladeja 80-luvulta. Lopulta nämä kaikki sekottuisivat isoksi sekamelskaksi, jossa rytmiä mukana toisivat laskukoneen rytmi, Viida-koiran haukku, Pentti miehesi epävireinen huutolaulu (sorry) ja tyttärien a capella hyminä pohjalla. Taustalla myös kotitalon peltikaton pauke.
Pakko tässä käyttää sanaa, jonka joskus teiniajoillamme perit meiltä: Äiti -Olet tosi chibi!!! ^^
-OolaLore.
Kaunis postaus ^__^
VastaaPoista