torstai 25. marraskuuta 2010

Tule vain lumi, en pelkää!

Hyväpä näin sanoa, peiton alta, koti sohvalta! Kauhea flunssa yhä, mutta jotain sentään tänään olen saanut tehtyä, kuten muutaman joululahjan valmiiksi.
Ja katsonut Gleeta.
Ja vihdoin pengoin kaapista kaikki talvihuivit, paksummat pipot, tumput ja säärystimet purevia pakkasia uhmaamaan. Myös lempitalvipomppani on päässyt käyttöön: vuosi sitten löytämäni Elloksen lila villakangastakki.


Takki ylläni helmikuisessa Tallinnassa.

Kaivoin myös talvijalkineet esille pistäen haikeus sisälläni kevyempiä kenkiä kaapin suojaan. Lemppari talvikenkäni ovat eräästä todella pienestä ns. mummokenkäkaupasta vuosia sitten ostetut Janina nauhanilkkurit, jotka ovat aitoa nahkaa ja sisällä on pehmoisa lampaanvillainen vuori. Kengät maksoivat parisen kymppiä ja käytin niitä jatkuvasti ne hankittuani! Silti, plankkikerros ja hellä huoltokierros suutarilla on antanut niille hämmentävää lisäaikaa. Kaverit sanovat nilkkureitani Pikku Myy kengiksi ja hieman sellaisen viban niistä saa. Tosin talven toiset suosikkikenkäni eivät nekään ole mitään muotitalojen tuotetta:

2ndhand lapikkaat. Kirpputorilta nekin, vuosia sitten käytettyinä, mutta hyväkuntoisina. Eikä silti ikä tunnu painavan!

Nykyajan kertakäyttö kulttuurissa onkin ihanaa löytää tällaisia hyviä tuotteita, joilla pärjää juuri pahempien paukkupakkasten läpi. Toki sitten menoilloiksi yms lauhkeammille säille on korkosaapasta, prätkäbootsia ja nilkkuria, mutta perusarkitallusteluun lumituiskussa käy mukavasti nuo.

Suddenly it´s winter wonderland here and I have prepared. Last winter I found my so-called Queen jacked (it makes you feel like a queen) and I have my couple good leather, oldie winter shoes. My most beloved pair are called Lapland boots, since the design has came from there. I love my boots with folklore styling and I found them from fleamarket years ago. They were already old and used, but years only makes them more comfy!

-Oola.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti