Mitä ihmettä!

Hei.
Kirjoittelen niinkin eksoottisesta paikasta kuin paikallisbussista joka suuntaa ikeaan. Olen kertakaikkisen äimistynyt itseeni. Eilen töissä meni tappiin asti ja nukahdin varmaan lähemmäs aamu kolmea. Silti nousin pommin varmana - vieressäni räjäytetään joka aamu 9am kalliota - aikaisin aamulla ja hoidin asioita. Nyt kahta tuntia myöhemmin istun bussissa ja ainoastaan kynttiläkuppien ja keksien tähden. Tietysti nuo töihin hankittavat systeemit ovat vain suloinen tekosyy lihapullalounaalle ja siivoamisesta luistamiselle. Lähes hävettää. Onneksi kukaan teistä ei näe missä pisteessä asuntoni tällä hetkellä on. En ole niitä ihmisiä jotka sanoo että kämppä on pommin jäljiltä jos lattialla on sukat ja tiskit on tiskaamatta. Asunnossani ei kykene liikkumaan. Näin.



Tuleva muutto ressaa. Toisaalta olen tuhlannut rahaa sisustukseen hieman ja alkanut karsia eloani täällä. Olen hakenut duunia...joskin laiskasti. Eilen kun palaveroin erään tukun juomapuolen herran kanssa osasin kerrankin avata suuni oikeaan kohtaan ja sain jo tänä aamuna puhelinnumeron johon pitaa myöhemmin rohkeasti soittaa. Esittelyt ja cvt on jo menneet edellämainitun herran kautta. Olen äimistynyt. Mitään varmaa mikään ei koskaan ole, mutta koskettaa aina kun joku näkee vaivaa tuntemattoman kyypparin tähden. Tekee kiitolliseksi vaikka ei mitään tulisikaan.
Jahas. Se on ikean pysakki.


Ikea kissa.