torstai 2. syyskuuta 2010

Totuuksia.



Rakastan Lassia ja Leeviä! Tämä pätkä on Isäni linkkaama; hän siis on saksofonisti henkeen ja vereen. Ei huono loppuijäisyys, sillä kabareet ovat ihania. Odotan jo kovasti ensi viikon viikonloppua, jolloin menen Tampereelle rakkaan ystäväni luokse ja Circus meet Burlesque kekkereihin. Viime vuonna eksyimme sinne vahingossa, juhlien jo loputtua, mutta tanssin jatkuessa. Päätimme silloin, että ensi vuonna sitten koko illaksi panostuksen kanssa! Tällaiset tekevät taikaa arkeen!

Flunssa päällä, yhä! Nyt yskin yöt niin, ettei nukkumisesta tule mitään. Ääni on totaalisen bassoa yhä, mutta kuumeilu on sentään mennyttä riesaa *koputtaa puuta*.
Saan huomenna tietokoneeni takaisin, mutta ulkoinen kovalevy on menetettyä tavaraa. Olen niin surullinen, etten osaa tuntea mitään! Kaikki kirjoitukset, valokuvat... Musiikit... Valokuvat...
Valokuvat...
Itkupotkuraivari. Pelkään aina, että herään huomenna, enkä muista mitään ja ilman kuvia unohtaisin kokonaan, mitä elämässäni olen seikkaillut. Opinpa tästä jotain. Miksi aina tarvitaan kunnon reilu potku aivomassaan, ennen kun oppii tekemään asiat oikein? Perstuntuman kautta tulee paras opinkokemus, joo-o!

Pikkusisko lähtee lauantaina Irlantiin vuodeksi ja Lore lähtii viikoksi Turkkiin, näin yllättäen. Minä jään tänne, mutta ei se haittaa.

-Oola.

2 kommenttia:

  1. Minäkin olen täällä! Voisi kokeilla uudestaan tapaamista, nyt kun voit paremmin.

    VastaaPoista
  2. Parantumista! Niin fyysistä kuin henkistäkin, noiden valokuvien suhteen. Mulla on osa digikuvista 2 eri ulkosella ja suurin osa noiden lisäksi vielä koneen omalla kiintiksellä, toivon että säilyvät siellä vielä pitkään. Jos jaksaisi, voisi parhaimpia teettää myös paperille.

    VastaaPoista