Tää sitten varmaan ainoa kuva musta vähään aikaan kun ei mitään kameraa lähimaillakaan. oma hajosi vuorokauden sisään tästä kuvasta. Elo katalaa. Ah, lämmin muisto kuvassa.
Alaniyan arskanlasku vuaren korkeimmalla kohdalla. Kauhea nousu ja kuolema oli tulla, mutta oli kyllä sen arvoista vaikka hiki virtasi ja itku oli tulla. Kaukana kaiken yllä ja hetken aikaa niin oli valotonta ja tuhansia tähtiä. MIELETÖNTÄ.
just the way ai laik it.
- Lore
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti