I can feel it in the air...

Vaikka päivällä on kuuma, tuulessa tuntuu silti kumma koleus. Värit siirtyvät kirkkaista murretuihin, ohuet kesämekot saavat seurakseen sukkahousut ja villatakin. Illat ovat pimeitä, aamuisin saattaa tarvita sormikkaita pyörräilessä töihin. Pohjois-Suomessa on ollut jo aamuisin pakkasta.
Olen niin innoissani, niin innoissani!

Lapsuuteni kauneimpia muistoja on kouluaamu, jolloin kävelessämme kyläkouluun asuessamme maalla pysähdyimme jatkuvasti Loren kanssa astumaan huurteisten lehtien päälle niin, että niistä kuului sumea, sievä sihahdus. Tämä rytmileikki vei meidät täysin mukaansa. Ääni muuttui tietenkin miten nopeasti askeleen teki, tai kuinka hitaasti kengänpohjan lehden päälle astui. Myöhästyimme koulusta hieman.

















Pics are all around Tumblr.

Tämä pieni hetki, loppukesä/alkusyksy, on taianomainen hetki vuodesta. Se aika ennen loskaa ja harmautta, se on jotain uskomattoman vangitsevaa, voimauttavaa. Ikkuna on nyt auki ja sisälle leijuu tuoksun mukana muistoja; kun menin ensimmäiselle luokalle, aloitin syksyllä uudessa kaupungissa musiikkiluokan, yläaste, lukio, viininsiemailu ystävien kanssa sponttaanisti vapaapäivien iltana välivuoden aikana... Syksy on alkuja. Uusi askel. Päämääriä. Tavotteita! Tämän alkavan vuodenajan kunniaksi juon yhden kupin teetä lisää ennen kun menen nukkumaan. Eilen nukuin vuorokauden putkeen, joten voi tässä kypsästi todeta, että olen todella hyvä sängyssä!

-Oola.