Hallo, hallo!

Olen taas netin päässä ja Saksan maaperällä. Elossa ollaan! Takana on kaksi viikkoa tien päällä ja kahdeksan maata (suomi, ruotsi, tanska, saksa, tsekki, slovakia, unkari, romania), muutama lautta, ylitettyjä rajoja, 4982km tällä hetkellä takana ja luku kasvaa vielä yli viidentonnin ennen kun olen kotona. Lystiä on ollut ja haikeana palaan takaisin alkavaan arkeen.

Tämä kaikki näiden poikien tähden:

Oe. Kyllä kannattanutkin.

Osaanpa saksaakin puhua nyt paljon paremmin, kun olen tässä kielikylvyssä lillunut jo aikani. Silti kaipaan jo laittautumista, mekkojani, korkokenkiä, kissojani ja omaa tilaa/aikaa. Rekka on kuitenkin ollut kotini nämä viikot ja nukun niin hyvin slovakian selluliittilimbo-maanteillä. Hauskaa on myös laulaa tien päällä "vibraaaatoooo!" ja antaa tärinän hoitaa työnsä. Elämän pieniä iloja. Naapurirekasta saa parasta kahvia ikinä. Unkarissa snapsut maksaa reippaasti alle euron ja ovat viel isompia, kuin kotimaassa. Unikoita on valkoisiakin. Ydinvoima on perseestä ja tuulivoimalat näyttävät todella kauniilta auringonlaskussa! Saksassa on itsestään puhdistuvia vessoja ja taustalla soi linnunlaulu. Romaniassa kaivattaisiin kipeästi hyviä sähkötyömiehiä johdottamaan koko tienoo uusiksi. Näin matkan aikana vain pari kissaa, mutta satoja katukoiria. Unkarissa joka pihassa oli vihainen haukku. Myös vessojen peilit olivat niin korkealla, että näin tuskin päälakeni.
Lisää myöhemmin.
Matka jatkuu vielä...

Bis bald!

-Oola.